Valmistautuminen satulahuoneen puolella. | avoin.

// Kyllä, saa tulla mukaan jos uskaltaa. ;D //

Jenni käveli talliin ja heitti oven perässään kiinni. Äh, tylsiä kaikki, eikö tässä paikassa todellakaan ollut ketään mielenkiintoista ihmistä? Hänen itsensä lisäksi siis - tietenkin. Eliastakaan hän ei ollut koskaan edes tavannut, tämän vanhempien kanssa sopinut Wallun hoitamisesta, ja tyttö odotti innokkaana, että pääsisi tapaamaan pojan ja kyselemään erinäisiä asioita, esimerkiksi Wallun ratsastamisesta... Mutta no, vielä ainakin ne olivat vain hyvin väritettyjä haavekuvia ja vaaleanpunaisia saippuakuplia, jotka odottivat, että joku tulisi ja poksauttaisi ne.

Nainen käveli Wallun karsinan luo. Ruuna olisi tyytyväisenä laitumella, mutta pitäisiköhän sitä tylsyyksissään ottaa ja purkaa kiukkunsa karsinan siivoamiseen? Ajatus hymyilytti Jenniä, siitähän se vasta riemu repeäisi. Jenni päätti siirtää karsinan siivouksen myöhemmäksi, kun talli olisi hieman tyhjempi. Nyt se oikein pursusi yliraivostuttavia teinejä ja heidän sukulaissielujaan. Jenniä puistatti, gah. Toisaalta jos karsinan siivoaisi nyt, ei tarvitsis enää myöhemmin vaivautua vaan voisi lähteä tutustumaan kylän alkoholia tarjoileviin paikkoihin... Jennille nousi taas hymy kasvoille. Mmm, kalja kyllä maistuisi.

Jenni käveli lantalan suuntaan ja kaiveli esiin kottikärryt ja talikon. Kyllä se olisi nyt siivottava, niin pääsisi sitten hieman kesäkuumalla olusia maistelemaan. Hymy ei haihtunut Jennin kasvoilta, eikä tämä vilkaissutkaan muihin ihmisiin tallipihalla. Hänen päivänsä oli nyt kerran pilattu, mutta toista kertaa Jenni ei antaisi sitä pilata. Ripein askelin hän palasi takaisin talliin, tarttui talikkoon ja alkoi heittelemään kakkakikkareita ja märkiä alusia pois karsinasta. Kyllä tähänkin pitäisi joku työntekijä laittaa, eikä hoitajaa. Sitten Jennin ajatukset taas vaihtuivat. Milloinkohan kesän ratsastustunnit alkavat... Jenni ei ollut tavannut ratsastuksenopettajaa - hitot, eihän nainen edes tiennyt kuka opettaja oli. Toivottavasti pitkä ja komea, kesäkunnossa oleva nuori mies, mutta Jenni kyllä ymmärsi itsekin kuinka utopistiselta se kuulosti.

Karsinan siivottuaan Jenni vei sontaa tursuavan kottikärryn lantalaan kipaten sen ja uutta purua märkien tilalle karsinaan. Kun vielä satulahuoneesta ämpärillinen vettä ja sieni. Jenni hankasi Wallun juoma- ja ruokakipot mukavan kiiltäviksi, kipaasi veden lavuaariin ja vei tavarat omille paikoilleen. Sitten hän katseli hetken aikaa juuri puhdistettua karsinaa. Nyt se oli taas täydellinen.

Jenni nojasi karsinan oveen. Nyt hommat olisi hoidettu ja Wallukin olisi yön laitumella. Nainen puntaroi nyt todella vakavasti alkoholillista vaihtoehtoaan viettää loppupäivä, mutta sitten heräsikin toinen kysymys, millä hän pääsisi kotiin, jos alkaisi imuttamaan alkoholia? Jennin ajatukset naurattivat naista itseäänkin. Ehkä hän painelisi yöksi jonkin puliukon haisevaan ja karvaiseen kainaloon? He he. Ehkei sentään, hänellä oli tasonsa.

Ehkä joku lähtisi mukaan ja ehkä joku hänen kavereistaan - tai pikkuveljensä - voisi hakea hänet tallilta ja tuoda huomenna takaisin, niin hän saisi pyöränsäkin mukaansa. Toisaalta Jenniä arvelutti jättää kallis prätkänsä yöksi paikkaan, joka ainakin päivisin vilisi teinejä. Ties mitä nämä pyöräparalle tekisivät, jos oikein innostuisivat, samperin rääpäleet.

Jenni siirtyi jokatapauksessa satulahuoneeseen, jonka peilin edessä hän voisi laittaa hiuksensa ja korjata meikkiään. Eihän sitä tarvinnut - ei edes voinut - lähteä rupikonnan näköisenä ihmisten ilmoille - herranjestas sentään. Siinäkin oli jo tarpeeksi ettei mikään parfyymi peittänyt hevosen tuoksahdusta, joka oli tarttunut blondin hiuksiin ja vaatteisiin. Onneksi Jenni varasi reppuunsa aina fiksummat vaatteet mukaan, niin ei tarvinnut tallivaatteissa lähteä ryyppäämään. Jenni siirtyi vessaan vaihtamaan vaatteensa ja keskusteli samalla puhelimessa veljensä kanssa tämän hinnoista, eli kuinka paljon Jenni joutuisi maksamaan mahdollisista kyydeistä...

// jos mä ny sit yövuoron kunniaks yritän jottain //

Juulia käveli ajatuksissaan satulahuoneeseen, kiroten kaverinsa tekemiä ohareita. Yksinkö hän juhlimaan lähtisi? Ja toisekseen, millä täältä lähtisi, jos ei bussiin sortuisi.

"Sun niin on lähdettävä, Kati teki oharit" tyttö jutteli puhelimessa laskiessaan Sakariaksen tavaroita paikoilleen ja siirtyi peilin eteen tarkistamaan hiuksiaan, vaikka ei kampaus tilanteesta kuin tilanteesta kauheasti eronnut, luonnollisen pörröiset hiukset oli melko haastava saada jäämään kuin halusi.

Juulia jäi tuijottamaan peilikuvaansa, "mut mä seison hei tallilla paremmat päällä jo" hän suoristi toppiaan, "no ei sitten, nähään". Juulia lopetti puhelun, kirosi ääneen ja jäi kädet lanteilla miettimään tilannetta.

Jenni asteli takaisin satulahuoneen puolelle limenvihreässä, melko niukassa ja varmasti paljon miehistä huomiota herättävässä mekossaan, joka kauniisti sanottuna oli hitusen läpinäkyvä, varsinkin valoa vasten. Jenni rakasti tuota mekkoa, vaikkei vihreä virallisesti ollutkaan hänen värinsä, mutta mikä tahansa sopi yhteen hänen ulkonäkönsä kanssa.

Jenni pysähtyi satulahuoneeseen. Toinen fiksusti pukeutunut ihminen täällä, hmmm. Joka kiroili pahemman kerran. Jenniä hymyilytti, ties jos ihminen olisi mielenkiintoinen, vaikkakin pörröpää olikin Jennille aivan uusi tuttavuus. Siitä huolimatta tämän ulkonäkö sai blondin huomion heräämään. Jospa hän ei sitten lähtisikään yksin dokaamaan?

Jenni tosin ei suostunut juhlimaan ihan kenen kanssa tahansa, vaan ensin olisi otettava selvää mikä tämä neiti oli naisiaan.

"No heipä hei." Jenni tokaisi ja hymyili hohtavan valkeaa enkelinhymyään.
"Saanko lainata sitä peiliä..." Jenni nyökkäsi satulahuoneen ainoaa peiliä kohti jonka toinen nainen oli valloittanut. "... mun pitäis saada vielä meikattua?" Jenni hymyili uudestaan. Nyt alkoi homma menemään putkeen, meikit vielä naamatauluun ja sitten piikkikorkojen kanssa saisi sipsuttaa pikkuveljen upeaan, mustaan bemariin, jonka poppikoneet tekivät ihanasti hallaa tärykalvoille. Toivottavasti Joonas olisi pessyt autonsa.

Jenni alkoi suunnittella illan ohjelmaa päässään tunkiessaan peilin eteen meikkivoide kädessään paljoa odottamatta vastausta toiselta. Ensin kauppaan hieman siideriä hakemaan, sitten Joonas saisi kiesauttaa muutaman rundin ja sitten nauttimaan lämpimästä kesäillasta ja ilta-auringosta terassille ja jos vielä löytyisi joku kunnollinen menomestakin niin... Jenni hymyili leveästi ajatuksilleen levittäessään meikkivoidetta ohuesti naamaansa.

Juulia havahtui ajatuksistaan, kun satulahuoneen wc:stä pöllähti joku. Hän sulki silmänsä ja huokaisi syvään, juuri nyt ei jaksaisi mitään pikkukakaroita vaikka Juulia yleensä aloittelijoiden kanssa tulikin toimeen. Ei, et saa lähteä hakemaan Sakariasta tarhasta. Ei, et saa lähteä sillä ratsastamaan etkä etenkään maastoon.. Olihan se hyvä, että nuorilla oli jo hyvä itseluottamus, mutta se ei silti auttaisi selviämään hullun oriin kanssa.

Toisen tervehtiessä kääntyi Juulia katsomaan hyvin pitkään, syynäten toisen päästä varpaisiin, lainkaan peittelemättä katsettaan. Tajuttuaan, ettei tuijottanutkaan 12-kesäistä aloittelijaa Juulia sai suunsa auki, "Hei vain". Juulia väisti peililtä, "Juu, pidä hyvänäs vaan, en mä sitä nyt enään tartte" hän sadatteli yhä mielessään, "helvetin helvetti".

Juulia heitti laukkunsa Sakariaksen varustearkun viereen ja lösähti siihen varoen kuitenkin sotkematta hiuksiaan. Istuessaan hän alkoi kaivaan laukkuaan sillä seurauksella, että hetken päästä viereisen satulan päällä lojui tallivaatteet, "kai nää pitää sit vaihtaa takas ja tehdä jotain järkevää.." hän jupisi yksinään nostellen vähiä aloitusjuomiaan takaisin laukkuunsa, ei niitä sopinut ympäri tallia levitellä. Samalla Juulia katseli peilin edessä itseään ehostavaa blondia ja havahtui vasta tämän vaatetukseen, joka ei ollut kyllä ihan perinteisempiä tallivaatteita, kuten ei kyllä Juulian omatkaan vaatteet. Punainen lyhyt hame ja musta toppi olivat hänen suosikki bilevaatteensa, hyvin istuvat mutta kuitenkin sellaiset etteivät häirinneet tanssimista, kyllä hivenen huomiota herättävät myös. Hän päätti kaivaa vielä kerran puhelimen esiin ja yritti keksiä kelle vielä soittaisi anelusoiton.

Jenni vilkuili peilin kautta toista nuorta naista. Kyllä, tuollakin tytölläoli ehdottomasti ainakin suunnitelmissa jokin muu meno, kuin maastoratsastus. Mahdolliset aloittelualkoholit kilisivät takaisin kassiin. Jenni napsautti luomivärinsä kannen kiinni ja työnsi meikin takaisin pikkulaukkuun.

"Tiedätkö hei, mulla kävi aika paska juttu, enkä tajunnu ostaa mitään juomista. Pystyks heittää yhden jos maksan sulle sit takas sen?"

Jenni jäi odottamaan vastausta irrottamatta katsettaan peilistä kaivaen samalla vaaleanpunaisen huulten rajauskynän pikkulaukustaan. Kymmenen minuuttia ja broidi olisi tallilla. Ehkä tämä toinen hyypiö tahtoisi lähteä messiin? Ehkä vielä oli turhan aikaista kysellä sellaisia... Jenni jatkoi meikkaamistaan.

Juulia nousi ylös jättäen laukkunsa niille sijoilleen, toisessa kädessä roikkui tallivaatteet ja toisessa hän piti vielä puhelinta, turhaan toivoen että joku kuitenkin soittaisi. Sen kerran kun hän olisi ollut valmis lähtemään vaikka kauemmas juhlimaan, niin kaikki peruivat viime hetkellä.

Ennen kuin ehti liikkua mihinkään, Juulia havahtui toisen puheeseen. "Juu, eiköhän tuo onnistu, tallinomistajat ei varmaan katto hyvällä jos yksityisten omistaja heiluu täällä kännissä" hän tokaisi lähes tylyyn äänensävyyn ja ihmetteli sitä itsekin.

//yh kun jäi lyhkäseks.. //