Jostain matka alkaa ja jonnekin sen on päätyttävä. | avoin + Oona

[[ eli siis saa kömpiä mukaan - tosin omalla vastuulla - ja on jatkoa TÄÄLTÄ ]]

Käveltyään tallipihan läpi kohti takaliatumia kohti opastavaa kylttiä Jennin korvat havaitsivat kimeän pirinän - tekstiviesti! Nainen kaivoi innoissaan puhelimen taskustaan, luki viestin ja näpytteli miljoonavauhtia vastauksen ja siirsi sitten kännykän takaisin taskuunsa. Edes jotain kommunaatiota fiksujen ihmisten kanssa. Jenni tuhahti hiljaa ja huokasi, tottakai ponityttöjä. Talli oli varmasti täynnä yli-innokkaita, kitiseviä ponityttöjä. Hän taputti kullankeltaista ruunaa kaulalle, onneksi hänen itsensä ei tarvinnut sekaantua moisiin sottaisiin, ylikarvoittuneisiin otuksiin, joilla ei ratsuna tehnyt tuon taivaallista. Tai teki, ha haa, Jennin suupielet kaartuivat kieroon hymyyn, kisasi poniluokkia. Nainen puri huultaan, ettei olisi purkahtanut nauruun.

"Niin sä sitten vissiin hoidat tota karvakasaa?" Jenni osoitti taas kysymyksensä punapäälle taluttaessaan omaa hoidokkiaan reippain askelin kohti laitumia. Nainen ei edes vilkaissut taakseen, vaan uskoi syvästi, että variksenpelätin kuunteli ja tiesi kysymyksen olevan tälle. Tosin se oli retorinen kysymys, koska Jenni jatkoi ilkkumistaan.
"Onkos tossa mitään järkeä? Noin pitkän likan ku sä ni hoitaa tollasta lilliputtia? Pitäisikö harkita oikeaa hevosta, ihan näin niinkuin vain vinkkinä? Vai pelkäätkö isoja eläimiä?" Jennin äänestä kuulsi iva ja sarkasmi, jota tyttö kyllä toivoikin. Variksenpelättimen olisi syytä tietää leimulettinsä kanssa, ettei Jenni arvostanut poneja - saatika niiden hoitajia.

Jenni laski otsaltaan Guccin sävytetyt aurinkolasinsa kasvoilleen ja nosti kasvojaan, jotta tuuli pääsisi puhaltamaan niille. Lempeän pehmeä kesätuuli leikitteli vaaleilla suortuvilla ja Jenni tunsi itsensä - taas - jumalattareksi. Voi miten olikaan ihanaa olla kaunis ja palvottu. Ja upealla hoitohevosella varustettu. Aurinko paistoi kirkkaana siniseltä taivaalta ja kellertäväksi muuttuva nurmi tien vierellä vain toivoi sadepilviä, joita ei ollut kuitenkaan kuulunut moneen päivään, ja toivottavasti ei kuuluisikaan, Jennillä oli ruskettumiskausi talvea varten vielä kesken.

Ruuna naikkosen vierellä askelsi pää alhaalla rennoin, mutta reippain askelin ja yritti silloin tällöin napata ohimennen jostakin puskasta matka-evästä. Onneksi Jenni huomasi sen yrityksen aina ajoissa ja ehti estää ruunaa. Jenni odotti innolla ruunan omistajan, Eliaksen, tapaamista. Josko poika olisi mukavan näköinen ja tarpeeksi cool edes pieneen silmäpeliin... Tai vielä parempaa, ehkäpä tämä pyytäisi Jenniä liikuttamaan upeaa ruunaansa silloin, kun ei itse ehtinyt tai jaksanut. Voi, sitä Jenni odottaisi, ja toivoi sisimmässään syvästi, ettei toivoisi turhaan.

// No jos tulis nyt Joonaksen kanssa vähä tutustuun (; ja sori tää lyhyys //

Oltuaan rannalla, Joonas oli luvannut Nooralle viedä Harrin laitumille. Kimo asteli reippaasti miehen vieressä, se tiesi pääsevänsä laitumille. Joonas mietti tämän päiväistä, siinä oli tapahtunut monta asiaa, joka sai hänet hiljaiseksi. Ja sitä ei kyllä helpolla tapahdu! Yleensä poika pervoilee ja on harvinaisen rasittava. Hiukset viimeisen päälle ojossa, mutta nyt ne olivat söpösti pörrössä uinti reissun jälkeen. Ja eipä tämä ollut vielä laittanut paitaansakaan päälle, joten kulki edelleen uimasortsit ja valkoiset aurinkolasit päällä. Kävellessään kuului flip flap, jotka lähtivät hänen varvas sandaaleistaan. Ruuna hänen vieressään käveli edelleen kiltisti, ja Joonas oli kiitollinen hienosta kimosta hoitohevosesta. Ja se oli vielä hieno, hypätessä varsinkin, kun hän oli nähnyt muutaman kerran Nooran sillä hyppäävän.

Käveltyään hetken aikaa, tuli vastaan tallityttöjä, jotka supattelivat ja kauhistelivat toisilleen jotakin, Joonas vain ei kuullut mistä. Mutta kun tytöt näkivät miehen ja ilman paitaa, rupesivat nämä kikattelemaan ja punastuivat. Joonas itsekin rupesi hymyilemään ja jopa oli vähän imarreltu. Kyllähän hän tiesi, että hän oli hyvässä kunnossa, ja ihokin oli saanut väriä jo täällä Suomen kesässä harvinaisen hyvin. Yleensä hän oli paljon huolitellumpi kuin nyt, ja silti tytöt olivat ihan hurahtaneita. Se huvitti poikaa itseään. Tallitytöt katselivat taakseen, ihan kuin etsisivät jotakin. Sinne suuntaan Joonaskin oli menossa. Hän tuli jo laitumille, ja päästi Harrin juoksemaan vapaaksi laitumille ja sulki portin.

Hän näki jonkun naisen taluttavan Wallua, Nooran veljen hevosta. Sekin oli varsin hieno hevonen, ehkä jopa aavistuksen tasokkaampi kuin Harri. Hän ei tiennyt, meneekö sanomaan ja esittelemään itsensä naiselle, hän oli ihan omissa maailmoissaan. Normaalisti hän olisi jo heti tekemässä tuttavuutta hiemankin kauniin naisen kanssa, mutta ei nyt. Ei tänään.

[[ hei hei, mukaan vaan, kaikki vaan = tervetuloa peliin. ;DD ]]

Jenni avasi laitumen portin, talutti upean ruunan sisäpuolelle ja odotti astetta kärsimättömän näköisenä, että leimulettinen variksenpelättimen tapainen konkelo saisi sontaisenpörröisen poninsa myös portin sisäpuolelle, ennenkuin laittoi sen kiinni. Jenniä suorastaan nauratti omat tylyt ajatuksensa. Sitten hän päästi ruunan irti ja maiskautti perään.

Wallu laukkasi liitävin askelin - kolme metriä - ja laski turpansa maahan hauskaten aimo annoksen vihreää ruohoa. Jos kohta ei tule vettä, laidunkin kuivuu ja hevoset joudutaan ottamaan pois... Jenni mietti katsellessaan Gucciensa läpi taivaalle. Jennin havahdutti kikatus, joka kuului laitumille vievältä polulta. Justiinsa joo, kikattavat teinithän tästä vielä puuttuisivat, hän ajatteli ja laski närkästyneenä katseensa suunnaten sen polulle.

Ja helou! Jennin kasvoille levisi lämmin hymy. Aika kesäkollihan se siellä, päästi kimon hevosen laitumelle, kulki kivasti ilman paitaa ja varvastossuissa. Jenni katseli aurinkolasiensa alta pitkän aikaa, odottaen pojan aloitetta, mutta tämä tuntui olevan aivan omissa maailmoissaan, tosin oli huomannut Jennin, sen nainen kyllä ymmärsi. mutta sitä hän ei ymmärtänyt miksei miekkonen tullut tekemään lähempää tuttavuutta, Jenni olisi oikein mielellään tutustunut tähän salskeaan nuoreen mieheen, joka käänsi kikattavien teinienkin päät.

Vaan toisaalta, nyt Jenni ymmärsi mikä tytöt oli saanut kikattamaan. Naisen hymy levisi ylemmäs - JES, vihdoinkin jotain elämän tapaista täälläkin.

Ei hemmetti Joonas ajatteli, sillä tuo nainen oli huomannut hänet. Hänen olisi siis pakko mennä tutustumaan. Hän oli uusi Wallun hoitaja, hän oli puhunut Eliaksen kanssa samalla, kun tulevista kisoistakin. "Moikka! Sori, piti päästää poika juoksee" Joonas meni sitten sanomaan naiselle ja väläytti tapansa omaisesti välkehtivän hymynsä. "Joo ja niin, oon Joonas, ton kimon hoitaja" tämä esitteli itsensä ja osoitti riekkuvaa hevosta laitumella, ja jäi odottamaan vastausta. Toisessa kädessä hänellä oli riimunnaru, joka olisi pitänyt jättää kiinni aitaan, mutta oli unohtanut. Hän katseli narua samalla, ja päätti että menee palauttamaan sen pian.

Heh, no jo oli aikakin. Jenni ajatteli ojentaessaan kohteliaasti kättään hyvien tapojen mukaiseen kädenpuristukseen, samalla kun vilautti ehkä hitusen flirttailevaa hymyään.
"No heipä hei, mä oon Jenni, Wallun hoitaja. Kiva tutustua."

Jenni vilautti uudelleen hymyään ja nosti toisella kädellään aurinkolasejaan, niin että nuori mies näkisi Jennin silmät - ja Jenni saisi kauan kaivatun katsekontaktin. Miekkonen ei ollut huonon näköinen - lainsinkaan, mutta sen Jenni oli pannut merkille jo aiemmin.

Mutta eikö riimunnarut kuulunut jättää aidalle, eikä raahata mukaansa? Kaipa tämä oli hieman, hmm, erilainen poika? Jenni jäi odottamaan vastaisiko poika kädenpuristukseen.

Joonas ojensi kätensä tytölle. No kätellään sitten hän ajatteli. "No niin mä vähä päättelinki, ja Elias kertoki jotai uudesta hoitajasta" mies sanoi.
"Ai että oon kyllä kujalla tänää, mä vien tän narun nyt tonne, ku sinne se kuuluuki" ja heristeli kädessään olevaa narua. Kääntyessään ympäri tämä vilkaisi Jenniin vielä hymyillen leveästi, että valkea hammasrivistö näkyi ja katsoi hieman kulmiensa alta ovelan näköisenä.

Joonas huomasi heti naisen Guccin lasit, piti niistä kovasti. Joonas ja hän taisivat olla samanlaisia, flirttailevia jokaiselle liikkuvalle. Tai no, eihän Joonas sitä varsinaisesti myöntänyt.

Jenni hymyili pojan upealle pepsodent-hymylle takaisin. Oikea sielunveli, miten ihanaa. Ja kättely oli varsin ponnekas, muttei sattunut (muuten Jenni olisikin jättänyt pojan omiin oloihinsa).

Jenni naurahti Joonaksen lähtiessä viemään riimunnarua omalle paikalleen ja fiksuna tyttönä kiskaisi oman narunsa portin tolpan ympärille. Ettei hänelle kävisi Joonaksen tavoin... Sitten hän sipsutti Joonaksen perään niin sirosti kuin tallikengillään pystyi - ja unohti punatukkaisen tytön laitumelle pörröisen poninsa kanssa. Hän ei uhraisi moiseen variksenpelättimeen enää yhtä ainutta ajatusta.

Joonas kiinnitti narun aitaan, ja huomasi Jennin tulevan perässä. Hän vilkaisi itseään ja tajusi, ettei hänellä ollut vieläkään paitaa. Pitäisiköhän hänen laittaa se päälle vain ihan muodon vuoksi? "Mitäs sulla on nyt? Mä hogasin ettei mulla oo paitaa, pakko mennä hakee se autosta, ennen ku noi pikku tytöt pyörtyy ja järkyttyy" Joonas sanoi nauraen ja virnisti perään. Jenni oli kaunis blondi, ja vaikutti juuri siltä, että tiesi sen varsin hyvin itsekin.

"Mä vaan mietin, etä tahtoisikto kävellä mun kaa takasin tohon tallille? Ku on tylsää kävellä yksin."

Jenni tosin jätti mainitsematta punapäisen variksenpelättimen. Nainen mieluummin palaisi yksin kuin sen kanssa. Mutta jos hyvin sattuisi, Joonaksesta saisi jotain irtikin, harmi vain, että poika meinasi laittaa paidan päälleen.

"Ja eiks niiden sit voi antaa pyörtyä? " Jenni vilkaisi merkitsevästi hihittävien teinien suuntaan.
"Hengittäisivät ainakin hetken?"

Jenni vilautti nyt vähän flirttaavamman hymynsä. Tässä miehessä oli särmää, grrr.

"Hahah! Totta" ja poika vilkaisi Jenniä ilkikurisesti. No tässähän on kyllä semmone pakkaus, Joonas ajatteli. "No mä tiiän mitä meinaat, jätän sun mieliks paidan vielä autoon odottamaan" se vielä jatkoi ja vinkkasi silmää.

"Jees kävellää vaan, mun pitääki mennä siivoo Harrin boksista baskat" Joonas sanoi ja laittoi myös merkille tytön ivallisen katseen tyttöjä kohti.

"No mitä vikaa?" mies vielä kysyi, ja nyökkäsi tallitytön suuntaan. Joonasta nauratti. Ja hän myös nauroi kysyessään tämän reaktiosta.
Tästä tytöstä saisi varmasti baari seuraa, ja ikääkin oli. Toisin kuin eräillä..

Jenni nauroi - hetken verran.
"Juu, ei mitään vikaa. Tulee noista kahdesta mieleen kyllä tosin vain kaksi sanaa: sakko ja liha." Jenni naurahti omalle vitsilleen, tosin hieman kuivasti, sarkasmiksihan edellinen lausahdus olisi miellettävä.

Jenni heitti hiuksiaan taaemmas ja painoi taas Guccit nenälleen.
"Mennäänkö?" Jenni kysäisi ja lähti kävelemään kohti tallia. "Mulla on Wallunkin karsina siivoamatta." Tosin Jenni jätti taas mainitsematta, että sen ehtisi tehdä myöhemminkin, nyt tällä neidillä oli parempaa tekemistä...

[[ uusi töpö tallipihalle, otetaan nica ja Odelia messiin? ]]

// jees jatkuu sinne //