Jostain se pitää alottaa /open/

// ja kuka tahansa sitten mukaan vaan, jotta tänne saatais taas vähän eloa(: //

Fea ja Joonas


"Mä oon kuullu juoruja" Fea kihersi bruneten pitkän miehen vieressä, samalla nojaten tallin karsinan seiniä vasten. Poika muljautti silmiänsä kerta toisensa jälkeen. Fea oli ihan kuin pikku tyttö, joka oli kärkkään utelias kaikkeen. Huhhuh. Silti mies vain jatkoi Harrin hoitamista, vain puuskahtaen naisen kommentille. "Joonas, kyllä sä nyt ennen aina oot mulle kertonu kaiken! Mikä nyt on?" nainen jatkoi, tällä kertaa aavistuksen vakavana. "Ööh.. joo.. kyl mä sen tiiän", Joonas sanoi, vaikka tiesi ettei Fea tyytyisi tähän vastaukseen. "Mä unohdin ottaa Harrin ratsastusloimen mukaa, et jaksais hakee sen?" Joonas äkkiä jatkoi, jotta saisi silmät suurina ja tutkiskellen tuijottavan naisen kimpustaan edes hetkeksi, ja ettei tämä enää utelisi asiasta yhtään mitään. Seinillä on korvat, Joonas ajatteli, sillä niin juuri ne jutut olivat alkunsa saaneet. "Jhuujhuu.. Onks se missä?" Fea kysyi, hieman pettyneenä, mutta kuitenkin vaihtoi asentonsa lähteäkseen. "No siellä missä on Harrin muut loimet, niin se on viikattuna siihen viereen. Semmone tummanvihree" mies selitti käännähtäen samalla tuohon brunettiin naiseen, katsoen tätä ensimmäistä kertaa silmiin keskustelun aikana. Feasta näki kuinka tämä yritti tunkeutua miehen pääkoppaan, jotta saisi selkoa hänestä, mutta onnkesi Joonas oli oppinut tuon erittäin hyvin. Niinpä hän vain hymyili ja käänsi päänsä pois pikaisesti. "Okei, enköhä mä sen löydä" Fea tokaisi, ja lähti kävelemään pois päin samalla miehen huikaten perään:"Niin ja kaikista juoruista ei kannata välitää, ne kun ei aina pidä paikkaansa".
Joonas pudisti päätään ja jatkoi käytävällä seisovan hevosen ympärillä hääräämistä. Kaviot hän sai nopeasti otettua, kaikki toimi jo rutiinilla, olihan hän jo suht kauan hoitanut kimoa ruunaa. Muutamissa kisoissakin oli tultu oltua.. Nooran.. mukana.

Joonas oli muuttunut kovasti. Hän ei ollut enää samanlainen ulkonäkö-friikki, pleijeri ja vaikka mitä hän nyt mahtoi ikinä ollakaan. Niillä nimillä häntä oli ainakin kovasti kutsuttu aikoinaan. Joonas halusi ne ajat takaisin. Tai.. Ei hän oikein enää tiennyt mitä halusi. Kaikki oli todella aukinaista. Ei tiennyt oikein mistä narusta vetäisi.

"No otinko oikeen?" Fea saapui pian lähtönsä jälkeen riiputtaen vihreää fleece-loimea kädessään. "Joo se se on" Joonas vastasi samalla tajuten, että oli vain seisonut silittämässä ruunan kaulaa ja tuijottaen jonnekin kaukaisuuteen. Fean ilmeestä näki, että tämä oli huomannut saman. Ja siitä nainen vasta saisikin miettimisen aihetta. "Hei mitäs jos lähtisin sun kanssa maastoon mukaan? Sitä paitsi on iha hyvä et mennää kahestaa, ku tapahtu se Nooran katoaminenki.." Fea virkkoi katsoen kysymysmerkkinä Joonakseen. "No mikäs siinä, iha kiva jos sais seuraa maastoon. Mut kenellä sä sit menisit?" mies vastasi. "No mä voin käydä vähä kyselemässä, et kenellä vois lähtee" Fea sanoi ja jatkoi vielä:"Mut mun pitäis kyl tehä yks juttu ensiks, et pystyks odottaa hetken aikaa?"
Joonas katsoi naista jonkun aikaa, ennen kuin tajusi vastata. "öh joo joo. Mä laitan Harrin takas boksii, ni otan samal vaik paskat, ku jos sul kerran menee" Joonas katsoi serkkuaan, ja tämä nyökkäsi kävellessään pois, ja nappasi puhelimen taskustaan.

Joonas talutti Harrin takaisin karsinaansa ja sulki oven. Hän lähti hakemaan kottikärryä sekä talikkoa ja palasikin hetken päästä ne mukanaan karsinan edustalle. Näin hän alotti puunauksen, samalla Harrin seistessä miehen vierellä. Mies mietti ja mietti, ja oli päättänyt tänään olevan armottoman ryyppy viikonlopun alku. Olihan tänää perjantai.

//Tää tulee heti illalla! jos käy :D//

// käy käy (; eli jatkatko seuraavaks..? //

//jjep. En nyt tuo Nooraa, vai pitäskö? :D//

Jesse oli väsynyt. Poika ei oikeasti osannut edes muistaa milloin oli viimeksi herännyt ennen kuutta. Tänään se oli kuitenkin tullut tarpeeseen, pojan oli täytynyt tulla tallille jo aamulla piikittämään Luke. Hevosääliö oli keksinyt teloa jalkaansa ja näin mukavan impparin höystämänä se oli ollut lähinnä kolmijalkainen viimeisen viikon. Nyt hevonen ei näyttänyt enää oireilevan, mutta Jesse halusi jatkaa kuurin loppuun.
Syy aikaiseen talleilemiseen oli siis oikeastaan ollut se, että Jesse halusi itse piikittää Lukensa ja hän ei ollut varma pääsisikö hän tallille vielä myöhemmin sinä päivänä. Aikaa oli kuitenkin riittänyt pikavisiittiin. Tosin pikavisiititkin yleensä venyivät tunneiksi.

Jesse asteli talliin ja tervehti ohimennen ohi kävelevää Feaa. Nainen näytti olevan kiinnostuneempi lähinnä omaan puhelimeensa, kuin Jesseen. Toki poika ei laittanut sitä pahakseen, ainakaan kovin.
Tallissa oli Nooran kimoa kisahevosta hoitamassa Joonas.
"Iltoja." Jesse tervehti ja pysähtyi rapsuttamaan Harrin otsaa.
"Joko Noora on parempi?" poika kysäisi. Hän oli lähinnä kuullut aivotärähdyksestä, mutta ei ollut nähnyt tyttöä tallilla sitten onnettomuuden jälkeen. No tuskimpa kukaan tallilla oleskeli kuudelta aamulla, muut kuin työntekijät.

/ ihan kuinka vaan, kaikki passaa : D /

Joonaksen tyrkäten ehkä hieman rajustikin kottikärryt seinustan viereen, kuului parin sekunnin kirskaisu kärryn jalkojen raapien maata. Mies hieman värähti äänelle, mutta vähät välitti siitä. Feasta hän oli ainakin hetkeksi päässyt eroon, tiesi kuitenkin sen olevan pörräämässä hetken päästä taas hänen niskassaan kuin kärpänen sonnassa. Niinpä hyvinkin, sonnassa. Sellainen olo Joonaksella vallitsi. Ja hän aikoi korjata asian kunnon pitkän kaavan mukaan, kiertämällä isomman kaupungin K-20 baarit, sinnehän hän pääsee juuri ja juuri, jos hyvä tuuri käy.

Mies kerkesi talikon ottaa käsiinsä, kunnes huomasi yhden ihmisen liikehtivän tämän suuntaan. "Aa moro moro!" Joonas tervehtiä pitkää hoikkaa miestä, Jesseä. Hän oli samoissa ikäluokissa Joonaksen kanssa, mutta harvemmin tuttavuutta oli kerennyt koskaan tekemään, johtuen varmaan eri aikatauluista. Joonas oli alkanut opetella olla aina hieman vaivaantumatta, kun joku mainitsi Noorasta, ja käytti opettelemaansa nytkin. "Joo paljon parempi. Onneks ei saanu ku vaan pieniä ruhjeita, ja pääsee vissii taas jossain vaiheessa tännekin suuntaan. Nyt vaa sovittii sen kanssa, että liikutan Harria pienesti, ku ei taida kankeuttansa ihan heti selkään pystyä" Joonas kommentoi ja naurahtikin vähä ilkikurisesti. "Joten ota nyt ilo vielä irti" tämä jatkoi vielä, ja vinkkasi heittäen homman vitsiksi.
"Mitä sulla muute täällä vielä on?" hän kysyi vielä pysähtyen, ennen kuin jatkoi karsinaan. Mies nojasi pienesti talikkoon ja ottaen asentoansa vähä rennommaksi. Hän tiesi, että Jesse on hyvä tyyppi ja hänestä aivan varmasti saisi illaksi seuraa!

//se voi kohta marssia paikalle ja haluta mukaan biletämään//

Ei Jesse sen puolesta Noora maininnut, että olisi huomannut jotain hoitajapojan ja tallinomistajan tyttären välillä, enemmänkin siksi, että tytön hevosen hoitaja mitä luultavimmin tietäisi asiasta jotain.
Jesse nyökkäsi vastaukseksi ja hymyili.
"Sepä se. Orjat pääsee harvoin tekemään mitään jännää." Jesse liittyi vitsailuun.
"Toista se on oman hevosen kanssa, joka teloo jalkansa ja seisoo sitten viikkoja karsinassaan, kun omistaja raahautuu hoitamaan sitä ihan mihin kellonaikaan tahansa."

"Tänään?" Jesse toisti ja mietti hetken. Ei hän ollut pahemmin suunnitellut mitään erikoista kyseisen päivän illalle. Kotona olisi tietenkin iso kasa pyykkiä odottamassa Jesseä. Poika ei vain kertakaikkiaan saanut aikaiseksi tehdä niille mitään. Senkin kerran, kun tämä oli ihan oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti ryhtynyt pyykkäriksi, valkoinen t-paita oli saanut sievän vaaleansinisen värin. Onneksi ei sentään vaaleanpunaista. Paita olisi lentänyt roskikseen sillä sekunnilla.
"En mä mitään ole tänään enää luvannut. Kui?" poika kysyi ja vilkaisi Luken karsinan suuntaan. Hevonen kiersi ympäri karsinaansa levottoman oloisena. Hevonen odotti ilmiselvästi joko ruokaa tai seuraa.

"Hahah! Tänäänpä hyvinkin" Joonas hörähti Jessen hieman hölmistyneelle kysymykselle. Hän katsoi myös pikaisesti Lukea, joka näytti juuri siltä, että se tulee joko omin voimin karsinasta tai sitten joku suopea palvelija toimittaa tämän eteen ruokaa, ja pikaisesti. "Ei ku mulla nyt sattuu olee vaan niin helvetin tylsä elämä ja ajttelin et sille pitäis tehä jotai. Miten olis vähä rankemman puoleinen irti-otto tänään?" Joonas meni suoraan asiaan turhia kiertelemättä tai kaartelematta. Harri alkoi selän takana jo olla siihen malliin, että mitä täällä tapahtuu, ollaanko lähdössä vai ei?

"Mut tietty mun pitäis nää "velvollisuudet" hoitaa alta, ja sitte suihkun kautta vois mennä jonnekin" Joonas sanoi hieaman virnuillen poikamaisen ilkikurisuuttaan, "koska muuten siinä voi käydä hyvinkin niin, että oon yksin tanssimassa baarissa sen jälkeen", ja nauroi suht kova äänisesti juuri sanomalleen puoli-vitsille.

"Ai viihteellekkö sitä ollaan suunnistamassa. Ei paha idea, voisin vaikka tullakin." Jesse myöntyi.
"Tulla minne?" Noora kysyi tallin ovelta. Tytön poskea koristi mustelma ja kävely oli hieman ontuvaa. Tyttö laahusti poikien luokse ja nojasi seinään heidän välissään. No, ehkä hitusen lähempänä Joonasta.
Noora risti käsivartensa puuskaan rinnalleen ja jäi odottamaan vastausta.

"Sori neiti, sulla ei ole tarpeeksi ikää." Jesse huomautti ja virnisti. Noora katsahti toiseen tuimana.
"Ja mäkö en muka näytä siltä, että olisin ollu jossain baaritappelussa vai?"
"No ehkä vähän." Jesse naurahti ja vilkaisi Joonakseen.

"Mä tulen mukaan." Noora totesi päättäväisesti. Siihen ei olisi pojilla sanomista.

Shieeeett Joonas ajatteli, kun kuuli tutun äänen, ja varmasti puhuen heille. Automaattisesti mies hieman jähmettyi jäätyen, katsoi vain lattiaan, mutta pakotti itsensä nyt hieman ryhdistäytymään ja olemaan oma itsensä.
"Kappas, nainen on löytäny tiensä tänne" Joonas sanoi ja pörrötti Nooran hiuksia. "Ja luulet pääseväs baariin.. juust juu.." tämä jatkoi ja katsoi tyttöä hieman huvittuneena. Ja tuon päätä kun nyt ei ihan heti käännettäisi..
"No eihä tuossa mitää, mustelmasta päätellen kiltti poke päästää sut armosta sisään mut vähänki tiukempi nauraa sieltä pihalle" mies vielä jatkoi, katsellen välillä Nooraa ja sitten katsoi merkitsevästi vinkaten Jesselle.
Oliko tämä nyt sitten huono vai hyvä asia, siitä nyt ei ollut tietoa.

"Kerro toki, miten ajattelit päästä sisään" Joonas sanoi. "Kai sulla on joku ässä hihassa, tai ehkä.. no jooo!!" tämä sanoi kääntyen pois päin hieman paljastavasti mielessään pyörivistä asioista, että tätä ei nyt kannattaisi sanoa loppuun asti. Talikon hän tumppasi seinää vasten ja katsoi nyt kaksikkoa kädet puuskassa, tajuten olevan samassa asennossa kuin Noora, ja vaihtoi sen samantien, ottaen kädellä kiinni yläkaltereista ja nojaten niihin, mutta tunki toisen kätensä taskuun. Hän odotti enemmänkin Jessen mielipidettä asiaan, sillä Nooraa nyt ei saisi tästä mitenkään pois, se olisi aivan sata varma!

Oli hyvä nähdä muita ihmisiä pitkästä aikaa. Vaikka Noora ei ollutkaan sosiaalisuuden perikuva, ei tyttö kuitenkaan viihtynyt eristyksissä liian pitkää aikaa. Nekin päivät, mitkä hänen piti ottaa rennosti aivotärähdyksen takia tekivät jo tiukkaa.
Joonas pörrötti Nooran hiuksia ja tyttö meinasi tehdä samoin, mutta tyytyi sitten vain katsomaan Joonasta omalla tuimalla ilmeellään.
"Mä voisin vaikka iskeä sen poken, jos ei muu auta. Tai sitten livahdan vaan sisälle Jessen käsipuolessa. Se näyttää vanhemmalta, kuin eräät." Noora huomautti ja virnisti. Vilkaisu Joonakseen oli lähinnä ilkikurinen.

Jesse naurahti. Tiesihän tyhmäkin, että Joonaksella oli ikää enemmän kuin hänellä. Hyvä, että päästivät edes kaikkiin paikkoihin sisälle.
"Ja luultavasti niitä vähän tiukempia on just tälleen perjantai-iltana." poika huomautti.
"Mutta, musta tuntuu, että tämä on nyt poikien ilta. Vai miten on Joonas?" Eihän Jessellä ollut oikeasti tietoakaan mitä kaikkea toinen oli suunnitellut.

Joonas oli nähnyt monesti tuon saman ilmeen tytön kasvoilla ja tiesi milloin tämä teki sen leikillään tai tosissaan. Nyt mies vain hymähti tytölle ja kääntyi sitten Jesseen päin. "Vai että iskeä, siis kenet? Mut vai? Jhhoo, kyllä mä sen tiesin että mä oon sun teinipäiväunien kohde. Minkäs sille sitten voi.." Joonas sanoi revähtäen sitten nauruunsa ja valmistautuen odottamaan jonkin sortin kädellistä iskua tytön suunnalta. Röhöttäen siinä naama rutussa ja mitä ihmeellisemmässä asennossa hän sitten jätti enää käden suojelemaan päätään, kun katsoi nyt Jesseä.
"Periaattees joo voi olla, mut mulla olis pari tuttua jo yhessä paikassa, minne pääsee heittämäl sisää. Tullu kato pyörittyy siel useempaa otteeseen, niin tuntee vähä porukkaa sielt" Joonas sanoi ja vinkkasi sitten Jesselle.

"Ja mulle on ihan se ja sama, onko tää nyt gentlemans night vai mitä, kuhan mä nyt vaa pääsen täältä menee!" Joonas sanoi ja silmät loihtien oli innoissaan tämän iltaisesta. "Katostaa mitä ilta tuo tullessaa ja löydetäänkö ittemme vaikka huomen aamulla Kiinasta, kuka tietää!" Joonas jatkoi.

Noora tuhahti.
"En mä puhunut mitään sun iskemisestäs idiootti!" tyttö huomautti ja oli huitaisemassa Joonasta, kun Jesse nappasi tytön kädestä ja esti tätä.
"Älä lyö sitä, yks ruhjottu riittää tälle reissulle. Jooko?" Jesse huomautti ja Noora tyytyi vain mulkaisemaan Joonasta ilkeästi.

Joonaksen seuraavat sanat saivat Nooran kuitenkin hymyilemään. Toinen siis saisi hommattua hänet sisään jonnekin? Tekisikö toinen sen todella ja ottaisi hänet mukaansa? Olihan siitä toki puhuttu, tai oikeastaan heitetty ohimennen jotain huonoa läppää. Mutta nyt Joonas tuntui olevan lähinnä tosissaan.
Jesse nyökkäsi Joonakselle.
"Jos se niin onnistuu, niin kaipa tuo saa lähteä mukaan. Saa sitten itse selittää äidilleen mitä oli tekemässä ja missä. Tosin ei sitä kotiin voi tuoda, jos se on ihan sammumispisteessä."
"Ei musta tarvi puhua niin kuin jostain keskeskasvusesta kakarasta!" Noora huomautti väliin. Jesse ei vastannut tytölle, mutta virnisti kuitenkin.

"Tai jostain vieraiden muijien vierestä, jos mä en tule teitä vahtimaan." Noora totesi lähinnä vitsillä.

Joonas vain tyytyi virnistämään ja suojautumaan mukamas iskulta. "Ai et vai?" ja katsoi tyttöä kohottaen toista kulmaansa kysyvän virne kasoillaan ja nyökkäsi kiitokseksi Jesselle.
"Siis joojoo, ei tää tuota mitää ongelmaa. Laitat vaan ykköstä päälles ja meikkaat vähän aikuismaisemmin, niin sut revitään sisälle" mies jatkoi ja katsoi erittäin selkeästi Nooraa päästä jalkoihin.

Mies revähti taas nauramaan kovaäänisesti "Taasko sut saa kantaa kotiin?" Joonas sanoi viitaten hieman viimekertaiseen metsäoperaatioon. "No eiköhän ne yöpaikat jotenki aina järjesty. Mut Jesse on kyl oikees, mä en haluu ottaa vastuuta siitä, että sun äitis tulee raivoomaan mulle, että oon vieny sut viihteelle" Joonas sanoi, ja alkoi jo hieman vakavoitua. "Joten ehkä keksit suunnitelman, minne meet yöks ja sen semmoista" hän sanoi, ja hymyili tytölle.
"Jesse tarviiks sun tehä jotai ennen lähtöö tai muuta vastaavaa? Eli pystytkö lähtee suoraan täältä?" mies kysyi katsahtaen edessä seisovaan poikaan.

"En." Noora huomautti, mutta jätti asian sitten sikseen. Kohtahan sitä jokainen sivusta katsoja huomaisi jotain epätavallista heidän piikittelyssään. Sitäpaitsi mitään ei ollut sovittu mistään asiasta.
Joonaksen selkeän päästä varpaisiin katseen jälkeen Noora hymyili Joonakselle, mutta ei sanonut mitään.

"Sori kun meni taju." Noora vastasi ja näytti kieltä Joonakselle. Jesse naurahti vieressä.
"Ehkä mä sanon, että meen Karon luokse tai jotain. Pitää miettiä." Noora totesi.
"Hopi hopi sitten, jos meinaat vielä meikatakin. Ei tässä koko vuotta ole aikaa." poika hoputti.
"Ei mulla niin pitkään mene." tyttö sanoi ennen kuin lähti pois tallista.

"Ei tarvi. Mä olen valmis." Jesse vastasi. Yllä oli rennot farkut, t-paita ja huppari.
"Entäs Fea, oliko sillä joku juttu kun se äsken lähti puhelimeen?"

"Niinno mulla on tässä yks juttu vaan kun toi makkarakin pitäisi liikuttaa vielä tälle päivälle. Mut jos menisin juoksuttaa sitä puoleks tunniks niin eiköhä se selviäis sillä tän päivän ja vippaa rehuja vaa pikkuse vähemmän illalla" Joonas pohdiskeli ja vastasi tavallaan Jessen kysymykseen.
"Mut joka tapauksessa on pakko käydä kämpillä suihkus ja vaihtaa vaatteet" tämä jatkoi.

Harri oli jo näytettävästi kyllästynyt odottamiseen ja oli kääntyneenä ahteri kolmikkoon päin. "No mä nyt siivoon ton herran boksin, ja vien sen juoksee hetkeks aikaa" Joonas kertoi samalla napaten talikon käteensä.
"Feasta mä en tiedä, sillä nykyään on ihan omat systeeminsä, mutta tuskin se kieltäytyy jos siltä kysyy. Varmaa tulee kohta takas" mies sanoi ja kääntyi avaamaan karsinan oven. "Niin että tehkää mitä teette sillä aikaa, täs menee joku reilu puol tuntii ku oon kaiken kaikkiaan valmis" Joonas sanoi ja hymyili Jesselle ja Nooralle.

//sry, mulla aina vähän jäätää :DD Saa potkia tekemään jotain, muuten aina unohan -_-' //

"Sä tee mitä aijot tehdä, kyllä me jotain sillä välin keksitään." Jesse vastasi ja hymähti. Noora vilkaisi ensin Jesseen ja sitten Joonakseen. Oli hyvä, että Joonas oli tunnollinen Harrin osalta. Hevonen olisi rikkonut jo jonkin aidan, jos se ei olisi saanut liikuntaa sillä aikaa, kun Petra ei itse tohtinut selkään nousta. Kohta tyttö pääsisi kuitenkin taas hevosen selkään. Toisaalta Noora ei malttanut odottaa ja toisaalta tippuminen oli aiheuttanut pienen jännityksen..
Nooran teki mieli pudistaa päätään, mutta sitä hän ei tehnyt. Pois moiset ajatukset. Hän ei hevosia pelännyt, tippumisiakin oli tullut monia kymmeniä. Ikinä ei vain ollut sattunut sen pahemmin.

"Mä lähen käymään sisällä. Pitää nyt oikeen laittautua, ni portsari syö mun kädeltä." Noora naurahti ja katosi tallista. Jesse hymyili myös.
"No pitää kysästä Fealta, jos sitä kiinnostaa." poika totesi.

Jesse ei lähtenyt mihinkään vaan jäi tallille pyörimään ja odottelemaan, että Joonas olisi valmis.

Joonas oli jo harjannut Harrin, joten pääsi nopeasti laittamalla suitset päähän ja liinan ottaen mukaansa. Hän talutti ruunan ylös maneesiin, sillä tuulinen ilma ei olisi mukava kummallekaan heistä. Käveltyään muutaman kierroksen maneesissa, Joonas kuuli selkänsä takaa:"Aa hei mä tiedän! Jätä ilmottamatta, että suunnitelmiin tuli muutos" Fean ääni sanoi sarkastisesti.
"No heh.. Joo.. Lähetää baariin nainen, ja sä tuut mukaan" Joonas sanoi naiseen katsoen ja väläytti lepyttelevän hymynsä.
"No joojoo eikö se nyt ollu itsestään selvää" Fea sanoi vieläkin aavistuksen nyrpeänä, mutta peruspohjiltaan oli hyväntuulinen. "Mut olis kiva että olisit sanonu siitä maastosta, että ei lähetäkään. Turhaan saanu juosta ympäri tallia sua ettimässä" nainen sanoi jo hieman huvittuneena.
"Niin joo se" Joonas sanoi hieman nolostuneena, kun ei aluksi tajunnut naisen tarkoittavan suunnitelmalla maastoreissua.

"No mä juoksutan tän nyt tässä nopeesti, ja lähetää sitte meille. Jesse ja Noora tulee mukaan" poika sanoi ja pyysi ruunaa jo ravaamaan ympyrällä. Fea katsoi virnistellen Joonasta. "Vai niin.. No mä lähen tästä sitten talliin, herra tulee kun on valmis" nainen sanoi ja katosi maneesin ovista ulos pimeään kadoten. Joonas jäi keskittymään nyt enää hevoseen, joka ravasi kauniista turpa melkein maassa kiinni. "Noni poika, eiköhä laukata jo, että päästään kummatkin lähtemään" ja pyysi maiskuttaen ruunan laukkaamaan, joka syöksähti innokkaasti eteenpäin.

- - - - - - - - - - - -

"Noniin, nyt mä oon jo valmis, eli lähetäänkö meille?" Joonas kysyi kun saavutti kolmikon pihalta, kun oli itse saanut Harrin talliin ja ruuat jaettua. Kellokin alkoi jo olemaan sen verran paljon, että nyt olisi hyvä aika lähteä.