Kultakutrin karvapeite pitkin tallin käytävää

Elias hymyili, Rika vaikutti todella mukavalta. Hän näytti sopivan Hessun selkään täydellisestä ja näytti myös nauttivan ruunan selässä olemisesta. Nyt ainoa pulma oli saada Fea heidän mukaansa, etteivät he joutuisi seisomaan koko päivää.

Fea vähät välitti vaikka ori vieressä meuhkasi hermostuneena. Elias vastasi ja kertoi paikan missä varusteet olivat.

"Hei anteeks sinä tyttö siellä! Joo juuri sinä, et viittis tulla vähä kattelee tätä hetkeks, ku hakisin tälle kamat..?" Fea kysyi joltain tytöltä tallin päässä. Tyttö nyökkäsi sanaa sanomatta ja kipitti orin vierelle.
Varuste huoneeseen tullessaan Fea laittoi merkille erittäin siistin rivistön satuloita ja suitsia. Sasun nimi luki seinällä ja siinä olikin nivaska vaikka mitä. No en yhtään ihmettele, että orilla on näin paljon rautaa suussa ja miljoona remmiä sinne sun tänne Fea mietti. Hän nappasi kaiken mukaansa mitä siinä kohtaan oli, voisihan sitä sitten jättää osan pois, jos niitä ei tarvitsisikaan. Ja Feasta tuntui että näin ensimmäiselle ratsastukselle on ihan hyvä ottaa varmuuden päälle kaikki.

Hän tuli takaisin talliin ja päästi tytön vahdistaan ja laski varusteet maahan. "Nyt Sasu, rauhoitu" Fea tokaisi ja antoi orille vähän nuuhkittavaksi palan kuivaa ruisleipää. Ori oli ihmeissään tästä, ja nuuhki pitkään leivän kanikkaa, ja Fea napsautti toiselta puolen narun irti ja vei leivän kauemmaksi, niin että ori venytti kaulaansa sivuille. Se ainakin tykkäsi siitä, ja laittoi narun takaisin kiinni. Hevonen rouskutti leipää hetken ja Fea rivakasti harjasin selän ja mahan kohdan. Ori jo oli kerennyt kyllästyä ja kuopi lattiiaa karmivan kuuloisesti. "LOPETA HETI!" Fea huusi ja näpäytti kuopivaa jalkaa. Ori sen vähät välitti, vaihtoi vaan jalkaansa. Feaa nauratti tämä asenne, "loistava luonteinen ori!" hän vielä naurahti sanoen muille, ja huomasi erittäin hyvin Eliaksen katsovan jopa hieman omahyväisesti.

Nyt kun ori oli valmiina, ja kaikki piuhat olviat olleet tarpeen sen jälkeen, mitä hän oli Eliakselta kysynyt. Sasu oli rauhaton, ja se viskeli päätään ylös ja alas seisoessaan ja kuopi vähän väliä maata.
Kypärää kiinni laittaessaan Fea kysyi: "no ratsastamaanko meidän piti lähteä?" ja hymyili kummallekin tuijottavalle hahmolle. He nyökkäsivät ja ulos lähdettiin.

Fealla oli aluksi hieman hankala päästä orin selkään, olihan se nyt tajuttoman iso ja Fea lyhyt. Plus myös se, että ori ei millään meinannut pysyä paikallaan.

Rika katseli jo melkein kyllästyneen ruunan selästä Feaa ja kimoa oria jonka selkään tämä kapusi. Itsensä tuntien hän ei olisi kestänyt niin rauhallisena niin kauaa vaan olisi menettänyt malttinsa pyörivälle hyrrälle totaalisesti, mietä tietenkään ei olisi auttanut asiaa. Rika piti hevosista joilla oli menohaluja, mutta edes rippeet käytöstavoista piti olla tallella.

Elias nauroi katsellessaan Sasun teutarointia, ori ei todellakaan ollut mikään helppo, eikä Elias uskonut että Fea saisi sitä edes kunnon peräänantoon, olipa kuinka taitava ratsastaja tahansa.

( tehkää uutta topicia maastoon )

"Hahahah! Tämähän alkaa jo mennä ihan huvittavaksi!" Fea naurahti ja katsoi Rikaa. Hän yritti pitää yhdellä kädellä niin tiukilla ohjia ja toisella kädellä sitten kiristää satulavyötä. No menihän se nyt edes jotenkin tiukalle, se riitti.
Fea oli ennakoinu tämän tilanteen ja oli jo mitannut jalustimet tallissa sopivan pituisiksi. Olihan hän sentään 20 vuotta ratsastanut, joten ratkoi ongelmia jo ennen, ennen kuin olivat edes syntyneet.

Sasu ei millään pysynyt paikallaan, mutta eipä tuo häntä häirinnyt.
"Ei Sasu nyt ihmetys ole, Ruotsissa sain hoidokikseni aivan taulapää hevosen, jonka kanssa ei tullut mitään, ja sitten omistaja veikin sen nakkitehtaalle" Fea heitti vähän ilmapiiriä pehmittääkseen.

//tein topan maastoon//