Kultakutrin karvapeite pitkin tallin käytävää

"Juu no mie oon ite aina tykänny enempi ihan hevoskokosista ja ensimmäisenä tulee aina mieleen, miten kovaa tällä pääsee?" Rika virnisti ja toivoi ettei poika ottaisi liian tosissaan. "Ja nämä nyt on tämmösiä tallinvintillä kasvaneita hurttia." Rika kumartui ja rapsutti kumpaakin koiraa pikaisesti.

"Kovaahan tää menee, ootas vaan", Elias virnuili. Wallusta löytyi kyllä tarpeen vaatiessa vauhtia vaikka muille jakaa. "Mutta kokeiles ihmeessä joskus tuota Sasua, siitä hevosesta vasta vauhtia lähteekin."

"Täytyypi pittää mieles" Rika virnuili katsoessaan Eliaksen osoittemaan suuntaan. "Vai pitääkö heti ryöstää toisen hevonen kokeilulenkille?" Hän naurahti. "Mahtaako se äitee olla paikal vai tuunko mie toiste sitä kattomaan?"

"Kyllä se varmaan tuolla sisällä on, mä voin vaikka pirauttaa sille", Elias sanoi ja kaivoi iPhonen taskustaan. Hän näppäili äitinsä numeron ja ilmoitti asian tälle selkeästi. "Sanoi tulevansa parin tunnin päästä, on kaupungissa", hän totesi. "Mutta jos huvittaa niin voitaisiinhan sitä vaikka lähteä ratsastamaan tai jotain", hän virkkoi.

"No en ookaan hetkeen ollu hevosen seläs, millastas reissua ajattelit?" Rika ilahtui aidosti ajatuksesta. "Minkäs hevosen täältä mahtaa saada lainaan tai mitä suosittelet?" hän hymyili.

Yleensä Elias ei tarjoutunut viemään ketään maastoon eikä varsinkaan ilmaiseksi, mutta äiti oli ehdottanut sitä kuullessaan että kyseessä oli mahdollinen työntekijäehdokas. Poika mietti hetken. "Hessu on varmaan hyvä vaihtoehto, se on tuo suomenhevonen siinä Sasun karsinan vieressä", hän sanoi sitten. "Taidan itse ottaa Miltonin, se on niin vailla liikutusta", Elias virnisti. Hän tiesi näyttävänsä hauskalta kimon welshponin selässä, mutta oli niin kevyt että kykeni ratsastamaan sillä vaivatta.

Rika käveli kohti ruunan karsinaa. "Selvä, täällä kuuluu varmaan käyttää satulaa ja kypärääkin jopa?" Rika hymähti. Kumpikaan ei ollut hänen mieleensä näillä helteillä, mutta talon säännöt on talon säännöt.

"Kypäräpakko meillä on, tosin se ei koske yksityishevosten omistajia, satulan käyttö nyt ei ole pakollista, mutta selässä on sitten pysyttävä", Elias virnisti. Hän itse aikoi ratsastaa ilman satulaa Miltonilla, koska poni oli niin pieni ja hänen jalkansa roikkuivat muutenkin typerästi ponin mahan alla.

"No eipä ole ollu tapana putoilla, ainakaan niin ettei ite takasin pääsis." Rika virnisti pojalle. "Kopkop. Teiltä löytynee lainakypäriä?" hän kysyi rapsuttaessaan mukavan oloisen suomenhevosen turpaa.

Fea oli nyt vihdoin päässyt Kimovaaraan, sen jälkeen kun hän oli hurjastellut ihanalla uudella Wolkswagenillaan. Tallissa näytti olevan ihmisiä, ja hän tiesi tulleensa kyllä oikeaan paikkaan. Häntä oltiin vain puhelimessa neuvottu tulemaan paikalle milloin tahansa ja kiskasevan hihasta ketä tahansa.

Fea näki nuoren miehen ja toisen naisen avoinaisen karsinan edessä. Hän katsoi nuorta miestä, tai sen alkua, tarkkaa ikää ei osannut arvailla. Hänelle nuoret miehet olivat aina silmänilo.
Hän käveli tämän luokse varsin rohkeasti, ja sanoi: "Heippa! Olen Fea ja tulin tänne, koska teillä saattaisi olla ratsastuksenohjaajan paikka auki. Osaatko auttaa, mitä mun pitäis tehdä?" Hän tajusi olevansa hyvinkin virallinen, vaikka ei todellakaan tarkoittanut ihan niin. No kysytty mikä kysytty, hän ajatteli..

"Löytyy toki, voin näyttää", Elias sanoi ja pyysi tyttöä/naista seuraamaan perässään toimistoon, jossa oli lainakypäriä ja raippoja. Seuraavaksi hän johdatti tämän satulahuoneeseen ja näytti Hessun suitset ja harjapakin. Hän otti Miltonin suitset ja harjat ja lähti astelemaan takaisin talliin.

"Voi herran tähden", Elias puuskahti naisen nähdessään ja naurahti sitten. "Mistä teitä uusia oikein tulee?" hän kysyi ja hieroi niskaansa. "Millaisella hevosella tahdot ratsastaa, saat lähteä mukaan maastoon", hän nauroi ja katsahti Rikaan sitten.

"Eipä mittään, mukaan vaan!" Rika vastasi toisessa kädessään harjapakki ja kypärä, toisessa suitset. "Ai niin, mie oon Rika ja kans hakemassa töitä, kylläkin kengittäjän pestiä." hän naurahti ja jatkoi matkaa Hessuksi esitellyn ruunan karsinalle.

Feaa pojan yllättävä vastaus sai hänet hetkeksi häkeltymään. Oliko hän nyt tämä Kimovaaran omistajan poika, josta kylillä puhuttiin? No jaa, Feaa se nyt ei varsinaisesti kiinnostanut. Tämä oli mukava alku "työhaastattelulle", ja ratsastuksessa jos missä, hän oli hyvä!

"Ööh.. siis.. Mulle se nyt on ihan sama, pärjään hevosen kun hevosen kanssa" Fea vastasi hieman tökerösti, ja mietti heti jälkeen että oliko liian ylimielinen hei alkuunsa..

Samalla hän oli ojentamassa kätensä naiselle, joka esitteli itsensä Rikaksi, mutta vetäisi kätensä pois tajuessaan naisen olevan jo menossa. "hahah! No sitten meitä on kaksi piina penkissä", Fea naurahti heleästi ja kääntyi takaisin pojan suuntaan.

"No tota niin, Manaa ei varmaan haittaa jos otat Sasun, se on tuolla takalaitumella", Elias sanoi. Hän tahtoi nähdä miten nainen pärjäisi Manan äärettömän hankalan hevosen kanssa, kun hän ei itsekään pärjännyt sen kanssa. Tähän mennessä Mana oli ainut, jonka kanssa hevonen tuli toimeen, niin karsinassa kuin ratsastaessakin.

"Sellainen kimo lipizzaristeytys, hae pois vain", Elias sanoi ja alkoi harjaamaan Miltonia.

"Jep, viedään tää omistajan pojankloppi ensin maastoon ja kiristetään siltä erittäin hyvät suositukset mutsilleen." Rika virnuili samalla kun asetteli Hessulle suitsia päähän ja kääntyi sitten vilkaisemaan, miten toiset reagoivat hänen huumoriinsa.

Elias nauroi Rikan kommentille. Nainen oli äärettömän suorasukainen, mutta Elias piti siitä. Onneksi Fea oli kaksikosta se, joka haki ratsastuksenopettajan töitä. Hän puhdisti Miltonin kavioita ja laittoi suojat sen jalkoihin. Ruuna heitteli päätään.

Ainakin Eliaksella on huumorintaju kohdallaan, Rika ajatteli kääntyessään kypärä toisessa kädessä ja ohjat toisessa kädessä katsomaan käytävälle, odotellen lähtöä. "Kuinkas pitkää lenkkiä oot aatellu meidän, tai sun oman, pään menoks?" Rika heitti Eliakselle hymyillen.

"Ehkä vajaan tunnin lenkkiä, metsässä on onneksi vähän viileämpi, joten voidaan vaikka laukatakin", Elias virnisti. "Tosin jos Fea pysyy Sasun selässä, se ori on hieman... kuuman puoleinen", poika nauroi tempaukselleen. Sasu saattoi olla hieman vaarallinen, mutta hän uskoi että Fea oli tarpeeksi kokenut ainakin pysyäkseen oriin selässä. Tosin sekään ei ollut ihan varmaa.

Fea kummaksui tätä asennetta, että jonkun hevonen tunkaistiin puoli tuntemattoman luoksi. Minkälainen tämä risteytys itsessäänkään oli? No ihan sama, Fea ajatteli ja lähti kävelemään autolle hakemaan ensiksi kypäränsä, ratsastushousut hänellä oli jo valmiina, sillä oli juuri tätä ennen tullut ratsuttamasta 4-vuotiasta tammaa.


// jatkan nyt tähän näin, kun en tiedä pitäiskö vaihtaa tuonne toiseen paikkaan.. //


Nainen nyt lähti kävelemään laitumille päin, ja näki kyllä valkean orin jo kaukaa. Hän katseli hetken aikaa oria, joka riekkui ympäriinsä ja pysähtyi välillä mulkaisemaan ilmestynyttä hahmoa. Ori vähät välitti, pärskähti ja lähti vain ravaamaan kaulakaarella pois päin. Fea nappasi taskustaan tupakka-askin ja otti muovi kääreen pois ja rapisutteli sitä kuuluvasti orille. Samantien ori kääntyi naista päin ja tuli sen luokse. Fea myhäili, koska tiesi tämän tempun onnistuvan aina. Edes jotain hyötyä polttamisesta, Fea sanoi hiljaa rapsuttaen samalla orin otsaa, ja napsautti riimunnarun kiinni riimuun. Laitumelta päästyään ori oli mielellään lähdössä toiseen suuntaan ja kiskomaan itseään irti. Tämä oli tuttua Fealle kyllä. Nainen karjaisi tiukasti orille ei ja napakasti kiskaisi narusta. Näin ori jatkoi Fean vierellä loppu matkan hyvin, kuitenkin vielä steppaillen ja ravaillen vieressä. Fea vain osasi pitää oikealla tavalla orin ruodussa, ja osoitti heti alkuunsa johdon orille, samalla sanoen: "Ja sinähän et pilaa minun ensimmäistä päivääni täällä, ja varsinkin kun minun pitää näyttää mitä osaan."

Nyt Fea oli taas tallissa, ja ori seisoi käytävällä kiinnitettynä. Poika katseli vähän väliä kimon poninsa harjailun lomasta, ja Fea arveli pojan pistävän merkille hänen tekemisensä. "Missähän tämän herran varusteet ovat?" Fea kysyy pojalta.

Elias virnuili. Sasu näytti hyvin kiihtyneeltä ja viuhtoi päätään ylösalas. "Satulahuoneessa, siellä lukee Sasu. Laita sille ruudullinen korvahuppu ja ruskea Baierin yleissatula, jossa on samanvärinen huopa. Suitset ovat ruskeat ja niissä on kolmipalat." Hän ei maininnut apuohjista mitään, osaisi kai nainen kysyä tarpeen vaatiessa, kun näkisi gramaanit, rintaremmin ja liukumartingaalin roikkumassa suitsien alapuolella olevassa koukussa.

Rika katseli Feaa joka talutti valkean oriin käytävälle ja laittoi sen siihen. Misha uteliaampana meinasi lähteä tutustumaan, mutta Rika käski sen pysyä paikallaan. Yhtäkkiä hän muisti Eliaksenkin sanoneen jotain matkan pituudesta.

"Jos ei kellään ole sitä vastaan, niin nää kaks pöljää vois lähtee mukaan kuluttamaan hiukan energiaansa?" hän kysyi viitaten toisella kädellä vieressään seisoviin koiriinsa. Sushka havahtui heti kun kuuli sanan lähteä.

"Sasu saattaa saada hermoromahduksen, mutta pakkohan senkin on joskus tottua hulinaan, Mana aikoo kuitenkin kilpailla sillä", Elias nyökkäsi hyväksyvästi. Koirat olivat suloisia ja Eliaksella ei ollut mitään sitä vastaan. "Kunhan ne eivät aiheuta vaaratilanteita."

"Ne on viettäny kumpikin ison osan elämästään Euroopassa ravitalleilla, ne on jopa oppinu jotain varovaisuudesta ja uskoo kyl kun käsken pysymään kauempana." Rika vastasi ja toivo hartaasti että molemmat hurtat tosiaan osaisivat tänään käyttäytyä.

"Siinä tapauksessa kaikki on ok", Elias sanoi ja vilkaisi Feaan. Tämä näytti saaneen ratsunsa valmiiksi. Elias talutti poninsa ulos ja käski sen seisoa aloillaan, kun otti hieman vauhtia ja ponkaisi sen selkään.

"Nyt sitte tarkkana kumpainenki, mie annan tuo kimon otuksen talloa teitit molemmat, jos te jotain älytöntä saatte päähänne, ettäs tiedätte." Rika katsoi tarkkaan kumpaakin koiraansa ja lähti Eliaksen perässä ulos. Ruuna tuli vireän oloisesti vierellä, mikä oli vain plussaa. Tällä ilmalla olisi ollut kauheaa joutua käskemään hevosta liikkeelle.

Pihassa Rika pysäytti Hessun, otti harjasta kiinni ja ponkaisi ruunan selkään. Hän tunsi heti olevansa kuin kotonaan, suomenhevosen leveähkössä selässä ja ruunasta huokui tarve päästä liikkumaan.