Kultakutrin karvapeite pitkin tallin käytävää

(seuraa otetaan vastaan!)

Elias otti Wallun käytävälle, voikko karvapeite näytti siltä kuin se olisi valmis valahtamaan lattialle hetkenä minä hyvänsä. Iso ruuna pudotti talvikarvansa aina myöhään kesällä ja oli sitten syksyllä viluinen, kun uusi talvikarvi ei ollut ehtinyt kasvaa takaisin. Wallu hörisi innoissaan, kun vaaleatukkainen poika talutti sen ristikiinnitykseen. Elias naurahti sille ja haki sen harjapakin varustehuoneesta. Hän aloitti harjaamisen kumisualla ja vaaleat karvat tipahtelivat mättäinä lattialle.

Ruuna steppasi innoissaan olettaen pääsevänsä lenkille. Tosi asiassa Elias oli meinannut kyllä vain käydä taluttelemassa Wallua kentällä, oli niin kuuma että ratsastaminen tuntui todella turhauttavalta ajatukselta. Hän kuuli askelia kauempaa ja hymyili tulijalle...

// Täältä tulleepi! //

Karoliina oli saapunut tallille heti kun oli päässyt pois kotona olleista juhlista. Miksi äidin täytyi järjestää kissanristiäiset joka hemmetin tapahtumasta? Ei veljelle täytynyt järjestää puolivuotissyntymäpäiviä, kun tämä täytti puolitoista vuotta!
Tyttö pudisti päätään ja jatkoi matkaansa pitkin tallikäytävää täysin ajatuksissaan. Käytävällä lojuvaa harjalaatikkoa Karo ei tietenkään nähnyt ja kohta tyttö oli lentää nurin kovalle betonilattialle. Tyttö sai kuitenkin viime hetkellä kiinni karsinan ovessa olevasta loimitelineestä ja onnistui säästämään polvensa ruhjeilta. Farkkushortsit eivät olisi suojanneet jalkoja sitten yhtään, jos hän olisi kaatunut lattialle.
"Voi prkl!" Karo kivahti ja kääntyi avonaista karsinanovea kohti.
"Eikö täällä oikeasti kukaan osaa siivota jälkiään tai edes siirtää harjalaatikkoa pois keskeltä käytävää!" tyttö jatkoi ja risti kätensä puuskaan.

Vasta sen jälkeen Karo tajusi, että hevonen jonka karsinan edessä hän seisoi, oli Wallu. Pieni nolostumisen aiheuttama puna nousi tytön poskille, kun hän tajusi juuri raivonneensa Eliakselle. Kukas muukaan olisi Wallua hoitamassa?
Voi hemmetti. Karo ajatteli ja yritti hymyillä pahoittelevasti.

"Suosittelisin varomaan sanojasi", Elias virnisti Wallun takaa. Hän oli juuri ollut selvittämässä ruunan häntää, kun tyttö oli porhaltanut paikalle. Hieman huvittuneena hän katsoi sisarensa ystävää ja käänsi sitten katseensa pois, ettei toinen huomaisi hänen nauravan.

Hän taputti ruunaa kaulalle ja antoi sille pari pastillia taskustaan. "No, miten menee?" blondi kysyi hymyillen Karoliinalta. "Kiirettä pitää?" Hän ei varsinaisesti tuntenut tyttöä, mutta oli nähnyt tämän monta kertaa siskonsa kanssa.

Karoliina nieleskeli tyhjää. Tyttö ei saanut sanaakaan suustaan vastatakseen Eliakselle mitään. Jos olisi ollut nokkelasanainen, olisi voinut heittää jonkun hauskan jutun takaisin, mutta ei. Sitä Karoliina ei ainakaan ollut, enemmänkin tyttö oli sitä sakkia, joka virheen tehtyään liukeni paikalta eleettömästi ja nopeasti. Niin Karo meinasi tehdä nytkin, mutta pojan kysymys pysäytti tytön kuin seinään. Oli ihme, että Elias edes puhui hänelle. Olihan sitä joskus vaihdettu pari sanaa ohimennen, tai Nooran kanssa kun Elias oli sattunut tielle. Tai enemmänkin härnätty, sitä pojan sisko tykkäsi isoveljelleen tehdä.

"Joo. Kiirettä pitää." Karo hymähti ja siirsi Wallun harjalaatikkoa jalallaan sivummalle.
"Ootko sä nähny Nooraa? Sen piti olla tallissa.." Karoliina kysyi vilkaisten tallin ovelle ja sitten kohti satulahuonetta.

"En mä sitä nyt oo nähny, enks mä kelpaa seuraks?" Elias virnuili ja nautti kun tyttö häkeltyi. Poika otti letityskuminauhan pussista ja nosti Wallun otsatukan pieneksi sykeröksi otsalle ennen kuin levitti sen turpaan Helosania ja suihkautti muutaman kerran Flygardia ruunan lapoihin ja vatsan alle.

Elias tiesi, että Karoliina oli hieman ujonpuoleinen, ja hän nautti saadessaan härnätä pikkusiskoaan ja tämän ystävää. Tosin hän ei oikeasti ollut nähnyt Nooraa koko aamuna, tyttö heräsi huomattavasti aiemmin kuin vanhempi veljensä ikinä.

"Tossa ois paskan lappomista tarjolla, tai mä joudun siivoamaan koko tallin yksin", Elias vihjaili ja irroitti Wallun käytävältä. "Tai sit toki tätäki vois käyttää tossa pihalla jalottelemassa, niin mä voisin ruveta jo siivoamaan."

Karoliina nyrpisti nenäänsä, mutta hymyili silti.
"Nojaa. Jos susta tuntuu, että sä jaksat kikattelua ja meikeistä puhumista, niin kyllä kelpaat. Jos et, niin sit et kelpaa." tyttö lausahti.
Noora oli sanonut puhelimessa olevansa tallissa odottamassa, mutta toista ei näkynyt. Eikä Eliaskaan ollut nähnyt siskoaan, joten tämä ei todennäköisesti ollut tallissa.

"Ai karsinoiden siivoamista? Koitatko sä luistaa tallihommistas?" Karoliina kysyi ja nauroi. Aivan Eliaksen tapaista. Toinen tuntui juoksuttavansa hoitajia joka toinen sekunti. Karoliina oli mennyt siihen lankaan, ehkä.. aivan aloittaessaan tallilla käymisen.
"Sori, mulla oli kyllä vaan tarkotus käydä syöttelee Missyä ulkona. Tosin kyl mä ehkä sen karsinan voisin siivota." Karoliina totesi.
"Sähän kysyit olinko mä kiireinen" tyttö hymähti.

Elias naurahti, hän kävi kävelemässä Wallun kanssa ulkona ja talutti ruunan sitten takaisin sisälle. Hän ei ollut varma oliko Karoliina enää paikalla, mutta laittoi hevosensa takaisin karsinaan ja alkoi siivota karsinoita.

Nana kurkisti epäluuloisena sisään tallinovesta ja pujahti sisälle. Kun hän oli saanut Eetun hoitohevosekseen, tallille tuleminen tuntui karmivalta ja hän oli siirtänyt sinne menemistä kunnes pakottautui katsomaan. Uteliaisuus kutkutti häntä, kun hän käveli tallin käytävällä. Eetu rouskutti heinää karsinassaan ja mulkaisi naista.
"Vou, tää tunne on karmiva" Nana henkäisi.

Elias vilkaisi perimmäisestä karsinastaan Nanaa. Hän naurahti itsekseen kuullessaan tämän sanat. Hän asteli ulos karsinasta ja käveli tytön luokse. "Uusi täällä?" hän ehdotti ja hymyili sankarihurmaajahymyään.

Nana hypähti ympäri ja pisti käden suunsa eteen. Kuitenkin mulkaisee poikaa vihaisesti, kunnes leväyttää iloisen hymyn.
"Uusi mikä uusi" nainen virnistää ja kääntyy taas katsomaan tylsistyneen näköistä ruunaa.
"Uusi näiden hoitohevostenkin kanssa" Nana huokaisee hetken kiljaisuuden jälkeen ja kääntää katseensa taas Eliakseen. Poika nyökkäsee ja katoaa takaisin karsinaan. Joten Nana jatkaa Eetun seuraamista. Lopulta kyllästyy katselemaan jahhaavaa suuta, joten lähtee käymään autollaan.

Annika saapuu hyväntuulisena tallin pihaan, ilma on raikas ja hyvin kaunis. Hetkeksi hän jää paikalleen seisomaan ja antaa katseensa kierrellä tallirakennuksessa, tarhoissa... Ikäänkuin katsastaen koko paikan. Pikku hiljaa hän alkaa hivuttautua tallia kohden, talli näyttää hänen mielestään oudolta. No tottakai se näyttää oudolta ja erilaiselta, paikkahan on Annikalle ihan uusi. Hän päättää sittenkin käydä ensin ulkona katselemassa paikkoja tarkemmin ja palata sitten talliin.

Annika palaa hetkeksi vielä ulos tehtyään pikavisiitin talliin. Ulkona hän kiertää tallin aluetta ja tarkastelee paikkoja: "tämä se on, uusi työpaikkasi", hän toteaa itsekseen, hyvältä näyttää, hän lisää vielä mielessään. Suunnitelmaansa noudattaen hän palaa nyt takaisin talliin ja katsahtaa ensin muut tilat lävitse ja alkaa sitten kierrellä karsinoiden välissä katselemassa minkälainen hevonen missäkin karsinassa asustaa...

Elias naurahti, mistä noita uusia oikein sikisi? Hän siivosi Wallun karsinaa ja ruuna pyöri karsinassa korvat hörössä ja heitteli päätään. ADHD oli taatusti paras sana kuvailemaan isoa voikkoa. Poika naurahti ja kopautti talikolla ruunaa lavoille, kun iso hevonen ei suostunut muuten väistämään.

"Hei", hän sanoi tytölle kun tämä asteli Wallun karsinan kohdalle.

Karoliina ei enää pahemmin kiinnittänyt huomiotaan Eliakseen ja tämä lähtikin hevosensa kanssa ulos. Noora ei ollut vieläkään ilmoittanut itsestään tai ilmaantunut talliin, mikä oli outoa.

Talli hiljeni hetkeksi ja Karo kävi moikkaamassa Missyä. Tamma oli karsinassaan ja kiinnitti tyttöön huomionsa sekunniksi, jonka jälkeen se painoi päänsä alas ja jatkoi heiniensä mutustamista. Karoliina naurahti ja kaivoi kännykän taskustaan, etsi Nooran numeron ja nosti puhelimen korvalleen.
"Noora, missä oot?" Karoliina kysäisi ja sai vastauksekseen Nooran olevan sisällä. Niinpä tyttö totesi tulevansa sisään ja lähti tallista, ennen kuin sinne kerkesi ilmaantua lisää porukkaa.

//Pikapeli miun osalta, Karo häippäsee//

Annika säpsähti kuullessaan jonkun puhuvan, puhuvan hänelle? Hän ei ollut huomannut tallissa ketään ja oli uppoutunut ihastelemaan tallin hevosia, sekä opettelemaan kunkin upean yksilön nimeä. "Hei" hän vastasi hieman takellellen, saatuaan juuri puhekykynsä takaisin.

Henkilö, joka hänelle puhui, oli jännä näköinen, melko veitikkamainen ilme naamallaan. Tai sitten hän ei osannut vain lukea kyseisen ihmisen ilmeitä yhtään. Omistikohan poika tuon näpsäkän, hyvin energisen ja osaavannäköisen upean hevosen? Jos omisti, ja siltä vaikuttikin, hän oli hyvin kateellinen tuolle henkilölle. Aivan upea yksilö, hevonen siis. ... No ehkä ei ihmisessäkään ainakaan vielä pahoja puutteita näy, muuta kuin, että hän on miespuoleinen...

Tyttö jäi seisomaan Wallun karsinan eteen ja näytti hieman hämmentyneeltä. Elias ei sanonut hetkeen mitään. "Taidat olla uusi täällä?" hän kysyi sitten ja taputti taas rakasta ruunaansa kaulalle.

"Tässä on Wallu", Elias sanoi tytön myöntyessä.

//Kai ny viä yks uus naama mahtuu? :'D //

"Halloota? Mahtaako täält löytyy kettään?" Marika huhuili astuessaan koirat perässään talliin. Molemmat koirat tajusivat kerrankin olla rauhassa, siitä Rika oli kiitollinen, sehän nyt vielä puuttuisi että koirat pelottelisivat puolet tallin hevosista.

(mahtuu)

Elias työnsi päänsä Wallun karsinasta, hänestä alkoi tuntua että kaikki uudet hevosharrastajat tunkivat naamansa samaan aikaan Peltoloiden talliin, ja pohti oliko äiti laittanut jonkun ilmoituksen nettiin. "Minä olen", komea blondi virnisti karsinasta ja Wallu tuppautui hänen viereensä ja kurotti hörähtäen päätään ja kompuroi kottikärryihin.

// Hianoota //

Rikalle sai vastauksen komean puoliveriruunan karsinasta, komealta nuorukaiselta. Onhan tuo hiukan nuori, mutta onko se ennenään haitannut, Rika ajatteli yksinään eikä voinut mitään virneelle joka nousi väkisin perushymyn tilalle.

"Päevää, mie oon Rika. Kylällä visersivät pikkulinnut, et täält saattais löytyä kengittäjäl töit. Ossaaks neuvoa keltä kannattaa lähtiä kysellemään?" Rika puheli kävellessään kahden komistuksen luo tietoisena siitä, että lyhyet farkkusortsit ja toppi eivät välttämättä antaneet kuvaa kengittäjästä.

"Pätevälle kengittäjälle löytyy aina töitä", Elias virnisti. "Kyselemisen voi toki aloittaa minulta, niin voin sitten viedä sinut mutsin puheille", poika naurahti. "Kaipaako hän jonkinsortin hevosesittelyä tai tilojen esittelyä?"

Tästähän voi tulla hauskaa, Rika ajatteli itsekseen kunnes päätti lykätä likaisemmat ajatuksen muualle ja keskittyä työnhakuun.

"Pätevähän mie oon, suosittelijoit löytyy kyllä. Ja kyllä mie tuossa pihalla jo koirien kanssa hiukan paikkoja kattelinkin."

"Jaa", Elias totesi ja työnsi ruunansa takaisin karsinaan kun se alkoi pyrkimään ulos sieltä. "Nyt saakelin hevonen alat painua siitä", hän ärähti viereensä alati tuppautuvalle ruunalle, ja se peruutti korvat luimussa kauemmas ja hyökkäsi sitten takaisin hänen viereensä. "Ääliö", Elias sanoi sille rakastavasti ja taputti sen kaulaa. "Elias Peltola ja tässä on Wallu", esitteli itsensä ja ratsunsa ojentaen samalla kätensä naiselle.

"Marika, eli Rika, Laurent. Ja tässä on Sashka ja Mishka." Rika vastasi samalla kun tarttui pojan käteen. "Sie oot ilmesesti omistajan poika, vai? Tuo siun hevoses on muute melko komia." Rika lisäsi ihaillen voikkoa ruunaa.

"Wallu on kieltämättä hieno", Elias sanoi ja raaputti ruunaansa korvan takaa. Rakkaus hevoseen välittyi kyllä ulospäin heti. "Ja joo, taidan olla. Tässä on aika lailla kaikki tallin hevoset, ulkona on pari yksityistä."

Rika piti siitä, miten Elias kohteli hevostaan. Koirat yrittivät päästä vaivihkaa Wallun karsinaan. "Seis siihen paikkaan!" Rika komensi koiriaan. "Nämä taitaa isoin olla ihan hevosen mitoissakin?" Rika katseli ympärilleen karsinoissa "Kun ei taida olla kuin muutama ponikokoinen?"

"Poneja täällä on vain Milton, Rulla ja Missy... kai", Elias naurahti ja hieraisi niskaansa. Välillä hän tuntui unohtavan puolet hevosista. "Ja yksityishevonen nimeltä Sasu on melkein ponikokoinen, tosi pieni kimo. Wallulla tätä kokoa ja näköä on kyllä. Samba ja Eetu ovat myös melko isokokoisia puoliverisiä. Komeita koiria, muuten."