Tärinää

Joonaksella oli loppujen lopuksi mennyt hermot Jennin kanssa. Poika oli kuitenkin päättänyt olla tälle mahdollisimman normaali ja kiva, huonoihin väleihin tämä ei tosiaan tämän kanssa halunnut tulla. Saman reaktion Joonas oli huomannut Noorassa, tämä suorastaan inhosi sitä naista! Joonas oli mennyt Nooralle privaatisti puhumaan, ja sanonu että tänään voitaisiin tehdä jotain. Tyttö kuitenkin sanoi luvanneensa jo Karolle, että on tämän kanssa tänään. Noora oli kuulemma tarpeeksi monta kertaa jo laiminlyönyt heidän välistä kaveruutta.

Joonas nyt oli kuitenkin halunnut tämän tytön nähdä, ja ehkä vähän tutustua Karoonkin. Suunnitelmat olivat siis täysin auki. Hän seuraisi tyttöä/tyttöjä minne menisivätkin. Hänellä oli jo ikävä Nooraa.. Poika kuitenkin hieman jännitti, koska hän ei tiennyt, seurustelivatko he nyt julkisesti, vai mitä tämä oli. No ehkä se selviäisi, Joonas ajatteli.

Näin tämä istui nyt tallipihalla puomin päällä, mihin hoitajat yleensä kiinnittivät hevosensa, jos halusivat hevosiaan harjata. Joonas oli taas päättänyt tehdä tästä mainion penkin. Niin hän istui siinä, nojaten ruskeilla käsillään siihen. Hänellä oli jälleen toppi päällä, tällä kertaa sähkönsininen ja harmaan ruudulliset shortsit. Näitä hänen vaatekaapistaan löytyi useita eri värejä ja malleja. Kangas kengät hän oli nyt vaihtanut jalkaansa tallikenkien sijaan.

Noora ja Karoliina astelivat kohti laitumia, kun ohi vilahti valkoinen poni. Noora vilkaisi Karoliinaan ja toinen teki aivan samoin, ennen kuin tytöt lähtivät ponin perään.
Miltonia ei kuitenkaan näkynyt enää missään. Poni pääsi hemmetin lujaa.

Milton pinkoi minkä jaloistaan pääsi ja se hiljensi raviin vasta päästyään tallipihalle. Alalaitumilta oli matkaa tallipihalle ja poni oli karistanut tytöt perästään.

Joonas istui puomilla vielä, vilkuili välillä kelloa, ja nautti auringosta lasit silmillä.
Omissa mietteissään poika raotti silmiään sen verran, että näki Miltonin nyt edessään. Ketään muuta ei näkynyt. Joonas nousi puomilta ja nappasi Rikalta unohtuneen tupakka askin ja nappasi sen ympäriltä muovisen kääreen.
Hän käveli hitaasti ruohoa syövää ponia kohti ja rapisutteli käärrettä.

Tämä temppu nyt ei onnistunutkaan ihan niin kuin kuvitteli. Poni pyrähti pois päin äkkiä. Kai sitä oltiin kokeiltu Miltoniin liian monta kertaa, että se tiesi tarkalleen, mistä oli kyse. Joonas päätti siis vain katsoa, ettei se lähde tallipihalta tielle päin, parashan olisi jos sattuisi ravaamaan talliin.

Tytöt eivät jaksaneet enää juosta, vaan molemmat tyytyivät kävelemään pitkää mäkeä ylös.
"Miltooon!" Noora huusi kutsuessaan ponia, mutta sitä ei näkynyt missään.

Lopulta Karoliina huomasi valkoisen ponin toisella puolen tallipihaa, syömässä ruohoa kahden metrin päässä Joonaksesta. Miksei poika ottanut ponia kiinni?
Karoliina tuuppasi Nooraa käsivarteen.
"Au." Noora tuhahti, mutta Karoliina osoitti tallin kulmalle.
"Se on tuolla." Karoliina huomautti ja lähti edeltä kohti ponia ja Joonasta.
Noora empi hetken. Mitä Joonas teki tallilla? Noorahan oli sanonut tekevänsä jotain Karoliinan kanssa...
Karoliina ei tiennyt mitään, muuten Noora saisi kuulla asiasta joka kolmas sekunti.

"Oisit ottanu sen kiinni!" Karoliina huomautti lähestyessään Miltonia. Noora tuli heti perässä ja vilkaisi Joonasta, hymyillen pienesti.

Joonas kuuli selkeästi Nooran huutavan. Miltonia, ei häntä. Harmi.. Joonas mietti ja virnisti itsekseen. Hetken päästä tytöt tulivatkin.

"No tota, ensiks, mä en saanu sitä yksin kiinni perus niksillä, koska se lähti juoksee vaan pois päin ja toiseks, jos mä jahtaisin sitä ympäriinsä, poni olis vaa lähteny juoksee tielle päin" Joonas selitti ja jatkoi vielä "joten mä ajattelin vaa pitää sen täällä hetken, ja yrittää pikku hiljaa hivuttautuu lähemmäks" Joonas sanoi ja katsoi Karoliinaa nauraen. "Ja moi vaan" se sanoi.
Poika katsoi Nooraa, joka tuli toisen tytön takana, kysyvästi ja hymyili tälle kuitenkin.

Karoliina huomasi, että Joonas puhui totta, sillä hänen päästessään metrin päähän ponista, se nosti päänsä ja ravasi kolmen metrin päähän kaikkien ulottumattomiin.

Noora tiesi Miltonin ja tämän karkailun. Poni hivuttautui aidan ali ja rikkoi yleensä matkallaan alalangan. Nyt kaikki langat olivat olleet kunnossa, joten poni oli karannut hyvin huolellisesti, rikkomatta mitään.
Karkaamisen jälkeen, se juoksutti kiinniottajiaan ainakin tunnin, ennen kuin suostui antautumaan kiinni.
Noora nappasi pari voikukanlehteä ja ojensi ne Miltonia kohti. Poni tuskin vilkaisi häneen.
"Milton.. poika.. tule tule" tyttö yritti, mutta Milton teki taas ravipyrähdyksen paremmille ruohoapajille.

"Tässä menee vuos." Karoliina ähkäisi ja istahti nurmikolle. Noora naurahti.
"Pitäis viritellä laitumille vielä yks alalanka, niin se ei ehkä karkais sitten.." Noora mutisi.

Joonas katseli tätä yritystä. Eihän tuosta mitään tullut, niin kuin hän oli sanonut. "Mitä jos me ajetaan se talliin? Joku menee avaa sen karsinan oven ja sitte johdatetaa se sinne suoraan?" Joonas päätti kysyä.

Ei hän parempaa keksinyt, eivätkä he vain voineet tuijottaa ponia vierestä. Jotain piti tehdä.

// joo.. okei.. oma kone on taas niin mahtavassa kunnossa, nyt pääsin sitte äitin koneelle //

"Ei kai se nyt ole lähiaikoina tunnille menossa?" Karoliina kysyi, mutta Noora pudisti päätään.
"Vasta illemmalla." tyttö totesi ja katsahti sitten oman ideansa esittävään Joonakseen.

"Kokeillaan." Noora myöntyi ja hoputti Karoliinaa nousemaan ylös nurmikolta.
Noora kiersi kauempaa Miltonin taakse ja Karoliina meni vähän sivummalle. Joonaksen piti kulkea ponin vieressä ja ohjata sitä oikeaan suuntaan.

Milton lähti tallustelemaan eteenpäin yrittäen välttää lähemmäs kävelevää Nooraa. Poni piti kuitenkin varansa, ettei se joutuisi kiinniotetuksi ja täten se ei mennyt myöskään Joonaksen tai Karoliinan lähelle.

Pikkuhiljaa Milton saatiin ohjailtua tallia kohti ja siellä se pujahti ensimmäiseen avonaiseen karsinaan.
"Toimi." Noora totesi ja hymyili. Karoliina otti Miltonin kiinni karsinassa, nyt poni ei päässyt enää juoksemaan karkuun. Mokomakin viikari.

// anteeks välikomentti, mutta hajosin hiukan tuosta Rikan unohtamasta tupakka-askista, hemmetin roskaajaämmä! xD //

Joonas ohjasi ponia talliinsa, onneksi se ei lähtenyt juoksemaan, äkkiliikkeitä on vähän vaikea kovassa vauhdissa lähteä reagoimaan.

"No jes! Hyvä että toimi!" Joonas sanoi kun poni nyt vihdoin oli karsinassa.

"No mitäs teillä on nyt suunnitelmissa?" Joonas kysyi, ja katsoi pääsääntöisesti Nooraa.

"Mä vien tän omaan karsinaansa." Karoliina sanoi ja lähti taluttamaan ponia toiseen päähän tallia.
Noora kuuli Joonaksen kysymyksen ja vilkaisi kauempana olevaa Karoliinaa.
"Tyttöjen ilta." Noora totesi ja virnisti.

"Mitä sä teet tallilla?" Noora kysyi.

Karoliina lähti taluttamaan Miltonia omaan karsinaansa ja siten Noora ja Joonas jäivät hetkeksi kahdestaan.

Jaa.. tyttöjen ilta. Eli se oli kielto hänelle tulla.

"En mä tiedä.. jotain.." Joonas sanoi, ja kädet puuskassa katsoi muualle.

// toivottavasti jaksat lukea mun mega pitkät stoorit!!! -.-' //

//voi kettu, viesti katos -_-'//

"Tai niin Karoliina sen suunnitteli." Noora pahoitteli.
"Voithan sä toki yrittää päästä mukaan, mutta mä en lupaa mitään.." tyttö jatkoi vielä.

Karoliina tuli takaisin Nooran ja Joonaksen luokse. Noora ei kerennyt pyytää Joonasta olemaan hiljaa heidän väleistään. Niinpä Noora osoitti ensin itseään, sitten Joonas ja nosti sitten sormen huulilleen, kun Karoliina katsoi muualle. Nyt piti vain toivoa, että Joonas tajuaisi pyynnön.

"Sori Joonas, tais tulla turha reissu. Me käytiin jo maastossa ja Noora meni Harrilla."

Nyt Joonaksella loksahti paloja yhteen. Karoliina ei siis vielä tiennyt. Mutta ei tiennyt Joonas vielä itsekään mistään mitään! Noora saisi kuitenkin itse kertoa, jos sitä kerrottavaa oli.

"No sainpas olla yhtä ponia pelastamassa. I'm like a saving angel, vai miten se meni" Joonas naurahti ja virnisti Karolle. "Ootteko menossa teille?" Joonas kysyi Karolta.

"No jos teistä ei seuraa saa, mä mietin että voisin mennä kyllä maastoon. Voisko millään hevosella muuten mennä?" Joonas kysyi jälkeen.

"Ei. Me mennään kylälle, miten niin?" Karoliina kysyi ihmeissään. Joonas virnisti hänelle, kysyi minne he olivat menossa.. Ei sillä ettei toinen ollut hyvännäköinen ja söpö..

Noora vilkaisi poikaan ja sitten Karoliinan hämmentyneeseen ilmeeseen. Oli vähällä, ettei Noora ruennut nauramaan.
"Voitashan me pummata Joonakselta kyyti.." Noora ehdotti vaivihkaa.

"Kaikki puokit menee aikuistunnilla ja liikuttamatta jää joku Rulla ja Milton.. ja mä en kyllä anna niitä sulle." Noora vastasi ja virnisti. Hyvä, että Noora itsekään ratsasti pienimmillä poneilla, vaikka olikin hyvin hoikka.

"No joo ehkä mä en sitten mene maastoon" Joonas sanoi ja naurahti. Olihan hän sentää yli 180 cm pitkä ja hänet kuviteltuna Miltonin selkään.. Ponin selkä katkeaisi.

"No kyllä mä teidät heitän, eipä mulla tässä muutakaan tekemistä ole. Fea kyllä pyys lähteä baariin, mutta mutta.." Joonas sanoi ja lähti kävelemään autolle päin, kääntyi katsomaan tyttöjä ja kysyi sitten:"Niin siis ootteks te valmiit nyt?" ja hymyili tytöille leveästi, ehkä aavistuksen nolostuneesti, mutta sitä ei näyttänyt ulos päin.

"Hyvä homma." Karoliina sanoi.
"Mä käyn mun kamat.. ja vaihdan vaatteet." tämä lisäsi vielä ja lähti sitten kohti toimistoaan hakemaan tavaroitaan kaapistaan.

Noora nyökkäsi Karolle ja lähti Joonaksen mukaan ulos. Hän oli käynyt vaihtamassa vaatteensa heti maastosta tultuaan, joten siihen ei ollut enää tarvetta.
"Baariin. Miks et mee?" Noora kysäisi ohimennen matkalla autolle.
"Mä tuun joku kerta mukaan." Noora naurahti ja virnisti. Kyllä se varmasti onnistuisi, jollain tapaa..

Joonas vain nyökkäsi hymyillen Karolle.

"En mä tiiä.. ei oikee huvita" Joonas sanoi katsoen alas kädet puuskassa.
"Mut kai mä meen sit jossai vaihees, ku ei oo muutakaa" hän vielä jatkoi.

"No mä voisin hommata sut saman tien toho läheisen ison kaupungin baariin, mulla on tuttuja siellä" Joonas naurahti tytölle ja vinkkasi tälle.

"Sä et oo siis vielä puhunu Karon kanssa.." Joonas sanoi ja katsoi vaivihkaa Nooraan. Nyt tämä ei ollut edes varma mistä tämän olisi pitänyt puhua. No kysytty mikä kysytty.

"Sä voit tulla meidän kanssa kahville." Noora lohdutti taputtaen Joonasta selkään. Tyttö pysähtyi Joonaksen auton viereen. Tällä kertaa Noora valtaisi etupenkin.

"Sulla on tuttuja joka paikassa, kun oon noin hypersosiaalinen." Noora vastasi nojaillen autoon. Hetki hetkeltä Nooran oli paljon rennompi olla toisen seurassa.

Joonaksen seuravaan toteamukseen Noora pudisti päätään.
"Arvaa saisinko mä hetken rauhaa, jos kertosin.. tai sä, pääsisit kuulusteluun." tyttö totesi.

"En mä viitti änkee, jos Karo on suunnitellu että ootte kahestaa tänää" Joonas sanoi.

"No minkäs mä sille voin, tulipaha oltuu vähä villinä joskus aikoi sitten" poika meni lähemmäs autoa nojailevaa tyttöä, ja laittoi kätensä tytön kummalekin puolelle nojaten myös autoon, ja jatkoi vielä:"..ja sitte siitä on hyötyä näin myöhemmin", ja iski vielä silmää lopuksi virnuten. Nyt Joonas oli enää noin 15 senttimetrin päästä tytön naamasta. "Ja eihän se mua haittaa, teet miten teet Karon kanssa.." tämä vielä kommentoi ja katsoi suoraan tutkivasti tyttöä syvälle silmiin.

"No, ei sitte." Noora tuhahti. Eihän hän voinut toista mihinkään pakottaa.
Joonas nojasi autoon Nooran edessä ja nojautui eteenpäin.
"Pysyn siis hiljaa." tyttö lausahti katsoessaan Joonasta silmiin. Toisen katseeseen saattoi välillä melkein kadota, se oli niin valloittava.

"Okei, mennään." Karoliina huudahti tultuaan ulos tallista. Noora pujahti äkkiä Joonaksen käsien välistä ja meni auton toiselle puolen. Se oli ollut lähellä.
Hetken päästä Karoliina oli autolla ja tajusi joutuvansa takapenkille. Noora avasi auton oven ja istahti etupenkille, ja Karoliinakin tuli autoon.
"Hovikuski." Noora naurahti.
"Ehkä sun hevosenhoitajasta onkin jotain hyötyä." Karoliina sanoi.
Noora hymyili. Tottakai.

Joonas hymyili Nooralle tämän pujahtaessa käsien alta pois, ja pudisteli hieman naurahtaen päätään.

"Noni ladies, mihin tää taxi saa teidät viedä?" poika kysyi.

"Joo ja älkää kuvitelkokaan, että tää olis nyt sitten joka kerta ilmanen kyyti" ja tarkotti tämän hieman pervosti, ei liikaa kuitenkaan. Jos häntä ei tuntisi, ei tuota myös tajuaisi. "Mitä kylällä tapahtuu?" Joonas sanoi, samalla etsien taas jotain musiikki iPhonestaan. Suomiräpin seasta löytyi muutama rocki biisi, ja sitten lukuisasti techno ja trance musaa. Yksi niistä oli Duft Punkia, jonka hän jättikin soimaan.

"Jäädään siihen kirjaston kulmalle." Karoliina vastasi, ennen kuin Noora kerkesi edes miettiä asiaa. Ilmeisesti Karoliinalla oli koko homma hallussa. Mikäs siinä.

Takapenkillä Karoliina nauroi, mutta Noora tyytyi vain läppäisemään Joonasta olkapäähän.
"Suu kiinni hunsvotti." Noora naurahti.

"Ei kai siellä mitään. Yhtä tylsää kuin aina. Vitsi, kun ois aikaa lähtee joku kerta käymään Helsingissä tai jotain.." Karoliina haaveili.

"AU! Ja mikä ihmeen hunsvotti.." Joonas sanoi ja laittoi kätensä lyömiskohtaan ja katsoi Nooraa hymyillen ja pudisteli sitten päätään.

"Noni, sittenhä mä voin tulla piristää teijän iltaa!" Joonas sanoi vitsillä, ja katsoi muka tosissaan Karoa peruutuspeilistä.

"Niin no mikäs siinä! Mä voin lähtee kuskiks ja oppaaks niin säästätte matkakuluis. Ja ei se kyllä niin ihmeellinen paikka ole kuitenkaan" Poika vielä lisäsi. "Ja tarttette jotain suojeliaakin, siellä kun noita hulluja on joka maailman kolkkaan".