Kylmiä juomia ja aurinkoa

"Ai, että ihan tanssia." Jesse hämmästeli ja hymyili. Häntä ei saanut raahattua tanssilattialle sitten millään. Jotenkin moiseen ei vaan ollut ikinä tullut totuttua, mieluummin Jesse oli lavalla kitaran ja mikrofonin kanssa, sekin tuntui paljon luonnollisemmalta.
"Niin tosissaan täällä päin tuskin on mitään kauheita harrastusmahdollisuuksia. Jos ratsastusta ei siis lasketa.." Jesse hymähti.

"No siis.. kyllä mä joskus soittelen kitaraa ihan omaks huviks. Muuten Luke tuppaa vähän viemään aikaa. Sen siitä saa kun ostaa hevosen, eikä tajua miten paljon aikaa ne vie.." Jesse kertoi.

Ilmeisesti lämmin ilma ja se ettei Juulia ollut syöny kunnolla sai ajatukset jo parin jälkeen hiukan levottomiksi ja hän yritti karistaa ne mielestään, kerää ittes nainen.

Juuri kun Juulia alkoi saada ajatuksiinsa tolkkua, toinen paljasti soittelevansa kitaraa. Harvinaisen mukava, ruskeat silmät, ymmärtää hevosten päälle ja soittelee kitaraa, mitä muuta sitä vois.. nyt lopetat Juulia. Tyttö oli hyvin ihmeissään ajatuksissaan, ei hän normaalisti ollut jokaisen mukavaan ihastumassa vaikka näistä pitikin. Tähän ei oo muuta selitystä, kuin houruilu, hän yritti järkeillä tilannetta itselleen kuumuuden piikkiin.

"Mitä sä sit lainkaan soitat tai siis että minkä tyylistä?" hän hymyili ja oli onnellinen ettei ajatustenluku ollut ainakaan kovin yleinen taito.

"Usko tai älä, mä niin tiedän tunteen. Miksei kukaan tao sitä päähän, kun alkaa suunnittelemaan sen hevosen hommaamista?" Juulia nauroi.

Jesse pudisti päätään.
"En mä mitään erityistä.. vähän kaikkea mitä sattuu vaan tulemaan mieleen." poika totesi vastaten Juulian esittämään kysymykseen. Yleensä Jesse soitteli kappaleita, mitkä jäivät päähän radiosta. Jotain uutuuksia korvakuulolta tai sitten vanhempaa ihan nuoteistakin. Tosin nyt soittamisessa oli ollut taukoa, sillä Jesse oli saanut katkaistua kitarastaan kielen ja niitä ei saanut Kimovaaran kaltaisesta pikkukylästä.

"Ehkä porukka haluaa, että muutkin joutuu kärsimään sitoutumisesta." Jesse totesi hymyillen.
"Vie kaiken vapaa-ajan. Yritäppä lähteä ulkomailla, kun treenikalenteri ei päästä lähtemään edes viikonlopuksi mökkeilemään." nyt oli Jessen vuoro nauraa.

"Hitsi, tuntuu hyvältä välillä vaan olla. Meidän pitää ottaa uusiks joku kerta, tylsää istuskella terassilla aina yksin tai tuntemattomien seurassa."

"Mä olisin aikoinani kakarana halunnu mennä oikein kitaratunneille, mutta ukki vei aina vaan tallille ja kato nyt mitä siitäkin tuli" Juulia nauroi

"No meillä ei nyt onneks ole ihan niin tarkkaa, ainakaan sitten kun se hölmö siirtyy vallan raviurilta pois" Juulia hymähti, "mutta tiedän ja yleensä just sillon olis kovin hinku päästä jossain käymään, hiukan irrottautuun arjesta" tyttö lisäsi hymyillen.

"Mä mietinkin tullessani, että mitä mahtaa tulla kun yksinään tänne raahautuu, mutta täähän käänty vallan parhain päin" Juulia hymyili vienosti samalla kun kulautti lasin pohjalle jääneen jääpalan suuhunsa, "mä olen mukana, kun seuraavan kerran innostut lähteen ja seuraa vailla olet"

"Se on oikeestaan suhteellisen helppoa. Kunhan jaksaa opetella asioita ulkoa." Jesse sanoi.
"Meillä on pakko olla. Jätäppä Luke pariks päivää rappiolle ja se kerkeää jo lihoa ihan muodottomaks. Mä en tajua mikä sitä hevosta vaivaa.. tai ei siis vaivaa, mutta mikä ihme siinä on, että se on sellainen." poika selitti, vaikka selitykset olivat melko sekavia.
"Ja nyt mä jo soperran." poika hymähti ja virnisti.

"Kyllä täältä aina seuraa löytää, mutta ei aina tiedä minkälaista. Mutta, tule vetää hihasta kun satut tallille, niin katellaan sattuuko se satula olemaan sun Sakulles sopivaa mallia." Jesse kehotti, loi oluensa loppuu ja nousi ylös pöydän äärestä.
"Mun pitää lähteä tekee ruokaa." poika pahoitteli. Syöminen oli jäänyt vähän paitsioon tänään, kun Jesse oli tullut tallilta melkein suoraan terassille.

"Varo vaan, kiristän sut vielä opettamaan mullekin" Juulia näytti pojalle kieltä.

"Noh, Sakarias taas rehaa ihan vaan karsinassaan niin että lihomaan se ei pääse, mutta sekoo päästään kyllä totaalisesti" Juulia virnisti "et ei sitäkään kyllä parane jättää"

Juulia alkoi itsekin miettin syömistä, mutta oli ajatellut tyytyvänsä tällä kertaa Hesburgerin antimiin. "Juu, mä tuun ahdisteleen, ei kun siis" hän virnisti vielä kun Jesse oli jo lähdössä.

"Se vois olla mielenkiintosta." Jesse hymähti ja virnisti Juulialle. Toinen kertoili suomenhevosestaan lisää ja oikeastaan Jessen teki mieli tavata hevonen ihan persoonassaan. Ehkäpä sitä voisi käydä moikkaamassa seuraavan kerran, kun Jesse menisi tallille.

Jesse kuuli Juulian sanat ja ei voinut estää nauruaan. Tyttö oli tervetullut ahdistelemaan häntä ihan milloin vain.
Poika tajusi ajatuksensa ja pudisti päätään karkottaakseen ne mielestään. Tuhannen tulimmaista, alkoholi ei ollut hyvästä tyhjään mahaan.

//Jesse poistuu, kiitos pelistä //

// tää kiittää kans, etenkin kärsivällisyydestä : DD taitaa tuo Juuliakin ruveta suunnittelemaan kotiinlähtöä //