Kylmiä juomia ja aurinkoa

"Anna yks lonkero" Juulia heitti baaritiskin takana seisoskelevalle keski-ikäiselle naiselle. Eipä ole ihme, ettei täällä pahemmin viihdy kuin keski-ikäset jos baarimikko on noin hapan, sietäs saada hiukan.. Juulia karisti samantien selvästi kuumuudesta johtuvan likaisen ajatuksen mielestään, kiitti juomastaan ja maksettuaan sen suuntasi terassille, jossa jostain syystä ei ollut vielä ketään vaikka helteinen kesäpäivä oli kääntymässä iltaan.

Hän valitsi mielestään parhaan paikan, eli sen mihin paistoi sopivasti aurinko ja asettui istumaan kasvot aurinkoa kohti, aurinkolasit silmillä ei voinut vannoa nukkuiko tämä vaikka todellisuudessa Juulia mittasi katseellaan jokaikisen (miespuolisen) joka näköpiirissä näkyi, välillä siemaisten jääkylmää juomaansa. "Tähän vois vaikka tottua" hän ajatteli ääneen samalla kun kiskoi toppinsa helmaa hiukan ylemmäksi, jotta vatsa ruskettuisi myös. "Seura ei tietysti olis pahitteeksi"

// vähän niinko ei olis nyt teksti oikein sujunu.. //

Luke oli selättänyt Jessen tänään aivan kuusi nolla. Hevonen oli ollut kertakaikkiaan kauhea ja Jessellä ei ollut mitän mahdollisuuksia pysyä sen selässä, kun ruuna oli päättänyt tehdä sukelluksen okserin sekaan.
Jessen selkään sattui edelleen, sillä Luken sukellus oli päättynyt siihen, että Jesse oli lentänyt puomien sekaan, kolauttanut selkänsä puomiin ja este oli hajonnut tuhanteen osaan.
Sitä sattuu.. poika oli hokenut itselleen. Luke nyt vain sattui olemaan 'en halua hypätä tänään, hyppää itse' päällä vähän väliä. Jesse ei vaihteeksi tiennyt mitä tehdä hevosensa kanssa.

Nyt poika oli päättänyt käymään kotona suihkussa ja vaihtamassa vaatteensa, jonka jälkeen hänen oli tarkoitus mennä kaupungin ainoalle terassille rentoutumaan.
Jesse ei asunut kaukana kylän keskustasta, joten hän oli päättänyt kävellä kylälle. Eipähän tarvitsisi jättää autoa kadunvarteen rikottavaksi, vaikka siinä rottelossa ei ollut muutenkaan mitään rikottavaa.

Jesse kävi tilaamassa sisältä kylmän oluen ja hivuttautui sitten tuolien lomasta kohti terassia.
Astuttuaan ulos lämpimään kesäilmaan poika vilkaisi ympärilleen. Muutamassa pöydässä istui joitakin ihmisiä. Suurin osa kahdestaan tai kolmestaan, joten Jesse ei aikonut mennä häiritsemään kaveriporukoitten juttuja. Muutama oli taas yksin ja katse kiinnittyikin heti syjemmässä istuvaan neitokaiseen. Ei sillä, että Jesse noin vain bongaili tyttöjä terassilla, vaan siten että pojasta näytti aivan kuin tämä olisi nukahtanut.
Hän hymähti itsekseen ja asteli lähemmäs pöytää.
"Hei.." Jesse lausahti ja vilkaisi näkyikö neitokaisessa elonmerkkejä.
"Onko tässä vapaata?"

Juuli seurasin pari pöydän päässä olevaan pariskuntaa, joka kävi melko kiivasta keskustlua eikä voinut olla ajattelematta mitä kesäpäivän tuhlausta tuollainen riitely oli.

Hän oli nähnyt sivusilmällä, että terassille tuli lisää porukkaa, ei ketään ketä olisi kiinnostanut, mutta havahtui vasta kun kuuli vierestään kysymyksen vapaasta paikasta. Tyttö kääntyi katsomaan kuka puhuja oli eikä voinut mitään sille, että tarkasti pojan päästä varpaisiin.. Ei paha, ei lainkaan paha, hän tuumasi ja naurahti omille ajatuksilleen nostaessaan aurinkolasit hetkeksi pois silmiltään, ja vielä ruskeat silmätkin.

"Juu, istu vain. Vapaata siinä on" hän vastasi hymyillen pojalle ja tajusi yhtäkkiä nähneensä tämän jossain, muttei kyennyt keksimään missä.

Toinen oli hereillä sillä tämä vastasi Jessen kysymykseen, tai sitten poika oli juuri herättänyt tämän päiväunilta. Ihan kummin asia nyt olikaan, Jesse istui tätä vastapäätä ja laski lasinsa pöydälle. Istuutuminen saattoi näyttää vähän kömpelöltä, sillä joka ikinen sivuliike vihlaisi Jessen selkää ikävästi. Silti poika yritti käyttäytyä melko tavallisesti. Mitä sitä nyt heittäytymään liian rammaksi, kyllähän Jesse sentään elossa oli. Toisaalta huomenna voisi olla useampikin paikka kipeänä tällin jäljiltä..

Poika nyökkäsi tytölle ja hymyili.
"Herätinkö mä vai?" hän kysäisi ja virnisti. Jesse laski kyynärpäänsä vahingossa pöydälle ja nosti sen äkkiä pois. Putoaminen oli saanut myös kyynärpään aukeamaan ja sen osuminen johonkin tuntui ikävältä.
Niinpä Jesse vain otti lasinsa ja joi muutaman kulauksen oluestaan.

Juulia seurasi hetken aikaa pojan omaperäistä tapaa istuutua ja nosti sitten omat aurinkolasinsa pään päälle jääden katsomaan poikaa hymyillen.

"Et herättäny, eihän täällä voi nukkua kun on ihan liika katteltavaa" Juulia heitti virnistäen. "Mikäs sun ylittes on ajanu vai onko tää joku uus muotiilmiö?" hän kysyi yrittämättä olla liian vitsikäs aiheesta. "Ainiin, mä oon muuten Juulia"

Juuliaa ärsytti suunnattomasti, kun ei keksinyt mistä poika oli tuttu. Hän oli kuitenkin elänyt lähes koko elämänsä täällä ja rehellisesti sanottuna tämän pojan hän kyllä muistaisi jos olisi ollut samalla luokalla.

"Mitä katseltavaa?" Jesse kysyi ja vilkaisi ympärilleen. Paikallahan ei ollut suurinpiirtein ketään, ainakaan Jessen mielestä.
"Jos et sitten tiiraile vanhuksia, jotka kulkevat tästä ohi aina silloin tällöin." Jesse naurahti ja laski lasinsa taas pöydälle. Sitten poika risti käsivartensa rinnalleen ja nojasi tuolin selkänojaan.

"Lensin hevosen selästä. Siitä tämä.. lievä jäykkyys." poika kertoi ja virnisti. Putoamisia oli tullut lähiaikona suhteellisen vähän, nyt vain oli sattunut vielä onnettomuus. Juuri silloin, kun kaikki oli tuntunut sujuvan hyvin.

"Jesse." hän esitteli itsensä ja ojensi kätensä pöydän ylitse kätelläkseen Juuliaksi esittäytynyttä tyttöä.
"Asutsä täällä päin?"

"Joo, vanhuksiahan mä. Etsin sopivia uhreja" Juulia virnisti, "Ei kun tästä meni hetki sitten muutamat kivannäköset nuoremmat isännät, mutta sitten iski joku häiriötekijä" hän jatkoi esittäen muka syyttävää.

Juulia tarttui pojan käteen kätellääkseen, mutta tajuttuaan tämän sanat jäi pitämään kädestä kiinni "Niin siis sä olet se Jesse tuolta Kimovaarasta vai?" Juulia tajusi tämän kerrottuaan nimensä ja hevosharrastuksestaan. Olisihan se pitänyt tajuta. Yhtäkkiä Juulia tajusi pitävänsä yhä pojan kädestä kiinni ja irrotti.

"Mä asun tuossa 10km päässä porukoitten talossa muka alivuokralaisena, oma kämppä vanhempien kustannuksella. Entäs sä? En muista nähneeni sua muualla kuin tallilla joskus vilaukselta"

Juulia hörppäsi juomastaan ja antoi sen valua hitaasti kurkusta alas, nauttien sen viileydestä niin pitkään kuin mahdollista.

"Ai sori. Seuraavan kerran mä annan sun jatkaa ilman häiriötekijöitä." Jesse naurahti ja hymyili lämpimästi.

Jesse ihmetteli kummasti, kun Juulia tiesi hänen käyvän Kimovaaran hevostilalla. Olihan lähellä muitakin talleja.. Vaihtoehtona oli vain se, että tyttönen itsekin kävi tallilla. Jesse ei tosin pystynyt myöntämään nähneensä toista siellä tai kiinnittäneensä toiseen huomiota. Tallilla juoksenteli miljoona tyttöä, miten Jessen olisi pystynyt pitää kirjaa kaikista ja tietämään kaikkien nimet. Ei mitenkään mahdollista. Hyvä, kun tunnisti vakituiset tallitytöt.

"Käytsä siis siellä? Tallilla siis..?" Jesse kysyi vieläkin ihmeissään sattumasta. Vaikka, kuka Kimovaaran likoista ei muka olisi käynyt tai kävisi nykyäänkin tallilla. Kylähän oli hevoskylä parhaimmillaan.

"Joo, asun tossa ihan lähellä. Kaupan takana. Oma kämppä, tosin se on aika remppakunnossa, ehkä sain sen halvalla just sen takia."

Juulia naurahti ja toivoi hiljaa mielessään, ettei Jesse toteuttaisi lupaustaan rauhaan jättämisestä.

"No totuttelen vasta kun pari päivää sitten toin oman hevoseni Kimovaaraan, piti saada se edellisestä tallista pois" Juulia meni aina ihan hitusen noloksi, kun oli puhetta Sakariaksesta ja sen edellisestä kotitallista, vaikkei normaalisti mikään saanut häntä nolostumaan, "iso liinakko suomenhevosorii, pitää kaikki tietosena olemasta olostaan kokoajan, sun on ollu pakko kuulla.." hän nauroi ja kulautti loput juomastaan alas.

"Aa, okei. Missä tallissa se oli sitten ennen Kimovaaraan tuloa?" poika kysäisi ja kävi mielessään läpi muutamaa lähistöllä olevaa tallia, joita hän oli käynyt katsomassa etsiessään Lukelle tallipaikkaa. Muutamassa hevonen ei olisi sopinut sisään ovista ja se olisi luultavasti lyönyt päänsä kattoon riehuessaan, sillä katto oli niin alhaalla. Toisessa omistajat olivat vaikuttaneet turhan työlääntyneiltä edes puhumaan hänen kanssaan tallipaikasta ja kolmas oli ollutkin Kimovaara.

"Iso liinakko.. Hmm. Ori? Se varmaan majailee sitten ihan eripuolella kuin muut hevoset.." Jesse mietti oliko hän nähnyt tytön hevosta. Luultavasti oli, mutta ei saanut sitäkään nyt mieleensä. Ja jos toinen oli ollut Kimovaarassa vasta muutaman päivän, niin Jesse oli muutaman päivän sisällä käynyt tallilla vain muutaman kerran hyvin nopeasti ja tänään vähän pidempään.
"Ootko viihtyny?"

"Se nyt oli vaan sellanen pieni talli, lähinnä ravureita.." Juulia yritti nopeasti päästä aiheesta, "Joo, Saku on siellä hiukan sivummalla, ehkä ihan syystäkin" hän naurahti kuvitellessaan hevosensa kaikkein vilkkaimmalle paikalle tallia, "ja joo, ollaan viihdytty, ei olla vielä edes rikottu mitään vaikka Sakarias kyllä yritti ottaa tallin ulko-ovet pois paikoiltaan kun talutin sitä ekaa kertaa talliin.."

"Esteitäkö sä sen.. Lukeko se oli.. kanssa treenaat? Ootteko kisannu jo?" Juulia oli aidosti kiinnostunut aiheesta, mutta toisaalta ajatus toisesta juomasta kaihersi mieltä.

"Okei." Jesse nyökkäsi. Ilmeisesti hän ei ollut käynyt kyseisellä tallilla. Poika ei muutenkaan tiennyt hölkäsen pöläystä ravureista, hän oli henkeen ja vereen täysi ratsuihminen. Eihän ravitallilla ollut edes kenttää?
"Lohduttava kuulla, että mulla ei ole ainoa täyskahjo hevonen koko tallissa." Jesse naurahti. Luke oli omapäinen ja välillä täysi kahjo. Se oli kuitenkin suhteellisen käsiteltävissä ja Jesse tiesi varsin hyvin, miksi hevonen oli ruunattu nuorempana.

"Esteitä juu ja vähän kenttää. Ei olla pahemmin vielä kilpailtu, se tuli mulle puolisen vuotta sitten. Tässä nyt ensin vähän tutustutaan toisiimme, mikä sujuu vähän niin ja näin. Jos satuit huomaamaan." Jesse sanoi ja viittasi viimeisimmällä selkäänsä.
Jesse nosti taas lasin huulilleen ja joi taas muutaman kulauksen oluestaan. Kun poika laski lasin taas pöydälle, hän haroi vaaleita hiuskiaan.
"Entäs se sun polle? Suomenhevosistahan taitaa olla vaikka mihin, mutta mikä teidän laji on?"

Juulia kuunteli kiinnostuneena toisen kertomusta hevosestaan ja oli kiitollinen ettei tämä tivannut tallista sen enempää. Hän naurahti mukana, kun poika kertoi tutustumisestaan hevoseensa.

Juulia alkoi kaivaa tupakoitaan esille. "No siis Sakarias on lähes entinen ravuri, oman ukkini kasvattama ja valmentama, suunnitelmissa olis päästä vielä pariin lähtöön tämän vuoden aikana ja sitten se siirtyy eläkkeelle sieltä. Onhan sillä käyty selässä jo sillon kun se oli aivan kakara, mutta nyt on sitten aloteltu ihan kunnolla opettelemaan ratsun elämää" tyttö selitti etsien vielä tulta, "tajusin tuossa tänään että touhuun vois kuulua hommata edes eka satula sille otukselle, tähän asti on menty ihan vaan luomuna pelkät suitset varusteena".

//sry lyhyt :D//

"Kuulostaa jännältä. Mä en oikeesti ymmärrä ravureista sitten mitään. Aina ollu vaan ratsuja." Jesse totesi ja hymyili.
"Minkälainen selkä sillä on? Mulla on yks vanha estesatula kaapissa, joka ei mee Luken selkään sitten millään ilveellä. Voisin antaa sen lainaan, jos se sopii." poika ehdotti.

Olut loppui ja Jesse vilkaisi oville.
"Mä haen toisen, otatsä jotain?"

// ei mitään, eipä nää omatka viestit mitään pitkiä näytä olevan :'D //

"Ei se nyt niiiiin erilaista ole, kuin ratsutouhu. Treenataan ja joskus koitetaan tositilanteessa hevosen kunto" Juulia virnisti "ja lujaa ravurillakin pääsee" hän heitti vielä.

"Se olis tosi jees, jos lainaat. Sakun selkä on melko levee, ei ehkä niin leveä kuin ratsusuokeilla, mutta kuitenkin.." Juuliaa hymyilytti, satulan lainaan saaminen olisi oikeasti todella hienoa, vaikka faktahan oli että omakin satula oli hommattava jossakin vaiheessa.

"Samanlainen, kiitos" Juulia hymyili.

"Uskon. Olin mä joskus maastossa jonkun lämpösen mukana ja hui helvetti, kun se lähti painamaan ravilla. Voin sanoa, että me jäätiin tokaks vaikka mun hevonen yritti kaikkesa." Jesse naurahti.

"Silläpähän mä sitä satulaa mietinkin, kun se on kuitenkin puokkikokoa ja suomenpollet on varmaan suhteellisen leveselkäsiä, kun niillä on kaikki tarvittavat lihakset, mutta jos te kerta vasta alottelette, niin selkä vois olla kaposempi." Jesse selitti mietteitään.
"Sun pitää tulla noutaa se joku kerta, kun satutaan tallille samaan aikaan." poika totesi ja hymyili.

"Okei. Hetki pieni." Jesse lausahti ja katosi sisään. Tovin kuluttua hän palasi pöydänääreen ja laski kaksi lasia pöydälle.
"Siinäpä." hän sanoi ja istui takaisin pöydän ääreen.

Juulia kuunteli pojan mietteitä. "Mä tuun hihkasemaan, kun satutaan tallilla näkemään" Toisen käydessä sisällä, tyttö nosti jalkansa vapaan olevalle tuolille ja kätensä niskan taakse ja nautti auringosta joka ikisellä solullaan.

Pian poika jo palasikin ja laski Juulian eteen juoman, "Kiitos" Juulia sai sanotuksi ennen kuin hörppäsi juomastaan.

// paha aavistus hiipii mieleen, että taitaa olla aika mennä nukkumaan, kun alkaa kirjaimetkin olemaan jo hukassa.. //

//Sori, miekin katosin eilen yllättäen kone kaatu enkä jaksanu enää aukasta sitä uudelleen :D//

"Sä et taida maastojaan tuntea vielä kovin hyvin vai? Voin mä sut maastoonkin ottaa mukaan joku kerta, jos vaan kehtaat lähteä." Jesse ehdotti hymyillen. Hän ei ollut pahemmin jutellut vielä muiden yksityistenomistajien kanssa tallilla. Vaikka yksäreitähän tallilla ei ollut muutenkaan edes kauhean montaa, sillä tuntihevoset veivät suurimman osan tallin paikoista. Tuntitoimintahan tallilla oli tärkeintä. Valmennukset ja yksityiset siinä ohella.

Jesse joi osan oluestaan ja vilkaisi pikkuhiljaa täyttyvälle terassille.
"Taidat saada lisää bongailtavaa.." poika huomautti ja hymyili vinosti.
"

// no eihän tuo mitään, mun puolestani saa mennä on-off-pelinä vaikka vallan. : DD //

Juulia innostui Jessen maastoretki ajatuksesta, "No ilmanmuuta lähdetään, jos sen hullun nyt antais pari päivää vielä rauhoittua, niin ei välttämättä olis ihan koko ajan sellasta äijää" hän naurahti viitaten hevoseensa, "mutta mikäli kutsu on voimassa hiukan myöhemminkin niin ehdottomasti olis opas kaivattua seuraa" tyttö lisäsi hymyillen.

Jessekin oli huomannut terassin täyttyvän, eikä Juulia osannut muuta kuin nauraa tämän kommentille.

"Voimassa on." Jesse lupasi. Se tosin luultavasti tarkoittaisi vauhtimaastoa, mikäli Jesse oli osannut arvella Juulian hevosen oikealla tavalla. Sen lisäksi, että Saku saattoi olla vauhdikas, Luke ei varmasti unohtaisi omia ihme kohtauksiaan säikkyessään kaikkea mahdollista.

"No? Sitähän sä olit tekemässä ennen kuin tulin häiriköimään." Jesse totesi ja hymyili Juulialle.

Juulia ei voinut olla miettimättä, mitä mahtaisi tulla kahden, enemmän ja vähemmän sekopäisen hevosen maastoilusta yhdessä.. mitä muuta kuin vielä enemmän sekopäistä.

"Noh, enpä mä sua enään häiriöks kutsuiks" Juulia hymyili takaisin.

"Ai fiksua juttuseuraako? No, ainakin toistaiseksi." Jesse sanoi ja nosti olutlasiaan hymyillen. Ei Jesse ollut sitä pahinta juhlijatyyppiä, vaikka tykkäsikin välillä nauttia olostaan.
Poika nojasi taas tuolinsa selkänojaan. Niska alkoi pikkuhiljaa tuntua hieman jäykältä putoamisen jäljiltä.

"Harrastatko sä mitään muuta kuin hevosia?"

// mä otan tän uudestaan huomenna //

//oke //

Hmh, alkaa kolaus vaivaamaan, Juulia ajatteli yksinään. Olihan hänkin tullu enemmän kuin muutaman kerran hevosen selästä, ja kärryiltä, alas. Ihme ja kyllä viime kerrasta alkaa olemaan aikaa.. Opiskeluaikana oli tietenkin enemmänkin tullut lenneltyä, miski olikin pitänyt olla niin tyhmänrohkea.

Juulia havahtui itsekin harrastuksiensa puutteeseen. "En oikein näin nykyään, joraamassa tykkään käydä ja opiskeluaikana kävin ihan tanssitunneillakin, mutta täältä ihan liki nyt ei mitään sopivaa löydy" hän hymähti harmistuksissaan, viime kerrasta olikin jo aivan liian kauan aikaan, "paitti jos tykkää veivata keski-iän ylittäneitten kaljujen kans" tyttö irvisti ajatukselleen.

"Onkos sun elämässäs muuta kuin Luke?" Juulia heitti hymyillen pallon takaisin pojalle.

// joskohan tää tästä parin breezerin voimalla //