Bisneksiä bisneksiä

Fea & Joonas

Ai että tuo tyttö kyllä sitten osasi. Ei tässä oikein tiedä, miten päin olisi, mutta ei häntä nyt kamalasti tämä häirinnyt, että toinen oli teini-iän pahimmassa vaiheessa. No.. voiko nyt noin sanoa. Onneksi Noora ei osaa lukea ajatuksia. Siitä hän oli onnellinen. Joonas huikkasi vielä Harrille heipat ja meni sitten ulos. Talliin tulikin jonossa hevosia ratsastajineen, tuntikin oli jo loppunut. Mies oli sopinut näkevän serkkunsa harmaan Audi A3 luona.
Varusteet sylissään hän vei ne paikoilleen, ja katseli muutenkin hieman varustehuonetta, sieltä löytyi nimeä jos toista. Hän lähti ulos autolleen.

"Ei vitsi jätkä, tyyppi on semmone lihasmies nykyää!!" Fea huudahti iloisena. Eiväthän he olleet nähneet kunnolla pitkiin aikohin, puhelimessa he puhuivat säännöllisesti kuitenkin. "Vedät varmaa jotai massaa" Fea vielä jatkoi halattuaan kunnolla Joonasta.
"Hei kaunis nainen! Et ole kyllä muttunut, mutta hyvähän se vaan on" Joonas sanoi, samalla kun Fea lämäytti tätä kivikovaan vatsaan. "Ei noin voi sanoo! Paitsi sä.. oot tommone urpo muutenki"
"Vitsin muija! Se Noora.. huhuhh ku on vaikea nainen. Varmana tiesit tästä!" Joonas nauroi, samalla kun piti käsiään puuskassa. "No vähän haastetta hei sullekin! Noora on todella taitava ratsastaa, potentiaalia hänessä on isoille radoille. Voisit ruveta iha yksityis valmentajaksi. Ja hei, jättäisit noi yhen illan baari reissut jo pois. Vakiintuisit, man!" Fea virnusi silmää iskevästi serkulleen. "Sanot sinä!" Joonas puuskahti. "No joojoo. Oltiinko me rannalle lähössä vai ei?" Fea sanoi kävellessään jo etupenkin pelkääjän paikan kohdalle. "Joo tietty, mut ootetaa Nooraa, se tulee messii" Joonas sanoi katsoen näkyisikö jo tyttöä jossain. "Siis häh?? Ai seki on tulos. Uuuh, täähä tosissaan taitaa olla jo vakavaa. Sitten et pelleile sen pikku tytön kanssa!!" nainen naurahti vihjaavasti, samalla sanoen viimeisen lauseen sormellaan osoittaen poikaa.

Joonas ei viitsiny enää sanoa mitään, Noora saattoi tulla jo. Joku tytössä oli, mistä hän piti. Ei tiennyt vaan vielä mikä. Poika kiskaisi ratsastuskengät jalastaan ja samalla housut ja vaihtoi ne shortseihin. Hän tuskaili, koska alla olivat vielä björn borgin bokserit, jotka joutuisi ottaa vielä rannalla pois. "Ai että ihan strippausta. Tiiätkö että täällä on varmasti jotain 10 vuotiaita pikku tyttöjä ja järkyttyy sun sikspäkistäs vielä!" Fea kiusoitteli.

Noora riensi sisälle ja suoraan huoneeseensa vaihtamaan ylleen rantavaatteet. Sini-ruskea-vihreä-raidalliset bikinit ja siihen päälle tunikamainen t-paita ja minifarkkuhame. Alakerran kaapista tyttö nappasi itselleen mukaan pyyhkeen ja vielä viltinkin, mikä hänellä oli usein mukana rannalla. Joonas ei varmasti ollut ajatellut piknikvilttiä. Siitä Noora oli varma.

Eteisessä tyttö sujautti vielä balleriinat jalkoihinsa ja astui ulos auringonpaisteeseen.
Noora vilkaisi tallipihaa ja huomasi harmaan auton, jonka vieressä Joonas seisoi. Lisäksi paikalla oli Fea. Noora huokaisi helpotuksesta ja asteli pihan läpi Joonaksen auton luokse.

"Otin viltin." Noora totesi nostaessaan sinisen viltin esiin.
"Moi Fea." hän tervehti ja hymyili naiselle aivan erilailla, kuin oli kertaakaan hymyillyt Joonakselle. Paljon.. ystävällisemmin.

Joonas huomasi samantien kun talon ulko-ovi napsahti auki. Hän hymyili sieltä tulevalle tytölle ja käveli sitten kuskin puoleiselle ovelle. "Ai että, fiksu tyttö. Hyppää kyytiin sitte, nii mennää" Joonas huikkasi Nooralle.

"No moimoi! Kiva ku lähet meijä kanssa rannalle" Fea tervehti iloisesti, samalla kun meni pelkääjän paikalle istumaan.

Noora tajusi joutuvansa takapenkille, mikä ei miellyttänyt tyttöä ollenkaan. Tämä kuitenkin pakotti itsensä siirtymään auton luokse ja menemään takapenkille.

Noora oli hiljaa koko matkan ajan. Kun he olivat vihdoin perillä tyttö nousi autosta ja vilkaisi ympärilleen. Parkkipaikalta näki rannalle hyvin. Ihmisiä oli paljon, jos puhuttiin pienen kylänpahasen väestöstä. Toivottavasti he sopisivat viltteineen jonnekin päin rantaa.

"Tuolla taitaa olla vapaata.." Noora huomautti, otti kengät jalastaan ja lähti paljain jaloin sipsuttelemaan karheahiekkaisen parkkipaikan yli kohti pehmeämpää hiekkaa.
Päästyään vapaalle alueella Noora levitti viltin maahan ja istahti sen kulmalle.

Automatkalla Joonas liitti puhelimensa auton radioon ja laittoi soimaan oman soittoäänensä. "Pojat on poikii, paukuttaa palleja. Ne on mun lempi jengii, ja mitä nuorempii sitä huoomaaavaisempii.. Sä oot ainoostaa mulle yhen illan ppaakkkkitili, täynnä hilloo.. tytöt tykkää musta ku mulla on mahtava kuuullltakello" Joonas hoilasi Kymppilinjan mukana. "Sä oot niin li-ka-nen!!" Fea rääkäisi napatessaan puoli välissä kappaletta Applen käteensä ja etsi parempaa biisiä. Joonas hörähti nauramaan:"No hei mitä mä nyt oon tehny, jos toi biisi menee noin!" Ja näin jatkui loppu matka rannalle, Joonas ja Fea väittelivät kuin pikku vekarat ja kiusoittelivat toinen toisiaan.

Joonas huomasi rannan olevan todella täynnä. Mutta Noora löysikin jo paikan. Hän jäi vielä ottamaan pyyhettä ja lentopalloa mukaansa, Fea taas riensi hihittäen Nooran vierelle. Hän vilkaisi tyttöä, ja näki tämän olevan hieman alla päin. Fean olisi pakko kysyä, mikä tytön mieltä painoi, mutta ei nyt kun tuo yksi torvelo oli tuossa vieressä sähläämässä. Fealla oli mukana vain pyyhe, joten kysyi Nooralta lupaa istua viltille.

Fea tuli viltin luokse ensimmäisenä ja pyysi lupaa istua sille. Noora nyökkäili.
"Tottakai. Sitä vartenhan mä sen otin." hän sanoi ja taputti paikkaa vieressään.

Joonas ja Fea olivat kyllä aivan erilaisia, vaikka sukulaisia olivatkin. Noora ei miettinyt asiaa enempää vaan riisui paidan päältään ja laittoi sen kenkiensä viereen viltin kulmaan viereensä. Auringon ottaminen oli Nooran mielestä ainakin toiseksi parasta, mitä tämä tiesi. Hevoset varastivat tietenkin ensimmäisen sijan.
"Mä en edes osannu ajatella, että täällä olis näin paljon porukkaa tähän aikaan. Nythän on jo iltapäivä.."

"TÄDÄÄÄ!!!" Joonas ryntäsi tyttöjen selkien takaa, rynnäten viltin päälle niin, että lensi tyttöjen päälle.
"JOONAS! Voitko yrittää olla kunnolla??" Fea sanoi tiukasti, ja katsoi sitten Nooraa nauraen, ja pyöritteli silmiään. "Pojat! Ne sitten ei koskaan kasva aikuisiksi", nainen lisäsi.

"No voi anteeksi!" Joonas ähähti istuen viltillä nojaten käsiinsä. Joonaksesta näki, että hän oli jo viettänyt paljon aikaa rannalla. Sopivan ruskea iho korosti hyvin treenattua yläkroppaa. Hän laski aurinkolasinsa silmilleen, kunnes tajusi että hänen piti ottaa valkea toppinsa pois. Niin hän kiskaisi paidan pois päältään. "No jo sitä ruvetaan iha esittelemään, kyllä täältä varmasti joku kattoo sua, älä huoli" Fea sanoi, samalla kun itse otti mustat shortsit jalastaan ja sähkön sinisen topin päältään, minkä alta paljastuivat turkoosin hohtavat bikinit. Fea tiesi, että ne korostavaisit hänen tummuuttaan, ja juuri siksi oliki valinnut ne. "Kyllähän tuolla pari muijaa on, jotka vois olla iha jees", Joonas sanoi serkulleen nyökäten neljän naisen suuntaan.

Joonas sai paikalletulollaan ainakin hiekkaa leviteltyä pitkin vilttiä. Fea torui Joonasta, mikä sai Nooran hymyilemään. Naisen toinen kommentti vain syvensi hymyä Nooran huulilla.
"Joo. Lisää teinejä." Noora huomautti sarkastisesti ja vilkaisi Joonasta toivoen toisen tajuavan mitä hän tarkoitti.

Joonas veti toppinsa pois päältään ja paljasti ruskettuneen vartalonsa. Noora tuijotti toista hetken ja käänsi sitten katseensa pois.
Kuitenkin vähän väliä Nooran katse eksyi nuorukaiseen ja tyttö sai palautella itseään maan pinnalle.

"Ja eiku pokaamaa vaa!" Joonas virnisti Nooralle. "Fea..." Joonas sanoi ja nousi ylös. "No?" Fea kysyi katsoen ylös Joonakseen. "Me lähetää nyt uimaan!" poika sanoi, ja vetäisi ranteesta naisen ensiksi seisomaan ja sitten kiskaisi syliinsä, ja juoksi sen minkä pystyi kohti vettä. "EI SAATANA JOONAS!! Päästä heti alas!!" Fea huusi ja nauroi samalla. Yritti hän pari kertaa lyödä nyrkillä poikaa selkään, mutta ei se pojassa missään tuntunu. Kun Joonas oli jo vähän yli polvia myöten vedessä, heitti hän Fean veteen. Poika nauraa räkätti ja kääntyi katsomaan rantaa viltille, missä Noora istui. Hän mietti paljon, mitä tekisi tytön kanssa. Ei hän voinut vain istua siellä.

"Ei hemmetin Joonas! Ai että.." Fea sanoi noustessaa pintaan ja vetäessään hiuksiaan taaksepäin. "No sieltähän nousi kuin itse Megan Fox merestä!" Joonas heitti ja sukelsi itsekin veteen. "Mä meen jo Nooran luokse, ei se voi yksin istua" Fea sanoi ja lähti kahlaamaan nousevaa muta pohjaa pitkin rantaan. "Joo mä uin tonne pontonille vielä" poika vastasi, ja sukelsi samantien veteen. Hiekka oli ihanan kuumaa, ja se tarttui varpaisiin ja irtosi sitten veden viedessä mukanaan. "Noora, onko kaikki ihan ok?" Fea kysyi päästessään istumaan takaisin viltille tytön viereen.

Joonaksen ottaessa Fean syliinsä ja viedessä tämän järveen Nooraa naurahtti Fean reaktio. Toinen oli ilmeisesti täysin yllättynyt serkkunsa tekemisistä, vaikka Joonas oli antanut ymmärtää, että tämä oli lähinnä arkipäivää.

Noora katsahti kerran veteen ja sattui kohtaamaan Joonaksen katseen. Tyttö kuitenkin päätyi vain puistelemaan enimpiä hiekkoja viltiltä ja laskeutui sitten selälleen ottamaan aurinkoa. Uiminen.. ei ollut Nooran lempiharrastuksia. Kyllä sekin meni vilvoittelusta silloin tällöin.
Tyttö sulki silmänsä ja nautti lämpimästä ilmasta.

Kohta Fean ääni kuitenkin herätti Nooran ajatuksistaan. Ai oliko kaikki hyvin? Fea saisi kaksi arvaus yritystä. Ensinnäkin Joonas.. sekoitti Nooran pään täydellisesti. Toiseksi tämä oli niin hemmetin itsekeskeinen ja omahyväinen, että Noora ei tiennyt itkeäkkö vai nauraakko. Kolmanneksi Noora ei tiennyt mitä ajatella koko hoitajajutusta. Kaikki oli vain ilmestynyt tytön eteen kuin tyhjästä.
"Kaikki okei." Noora totesi Fealle ja hymyili pienesti.

Fea näki, että tytön päässä pyöri ajatuksia, mutta ei päättänyt ruveta niistä ahdistelemaan sen enempää. "Okei no hyvä, mä mietin vaa ku oot ollu nyt vähä vaisu" Fea sanoi, ja hymyili takaisin tytölle.
"Ootko sä tosissaan ottamassa tuon hullun Harrin hoitajaks?!" Fea tajusi kysyä ja naurahti pudistaen päätään. "Siis ei nyt sillä, että Joonas olisi huono hoitaja, päinvastoin! Tunnollinen ja tarkka, ja hyvä siinä mihin ryhtyy. Enkä sano tätä nyt siks, että se o mun serkku." Fea vielä jatkoi.
"Samperin idiootti se on, kute äske varmaa näitki, mutta kuitenki tosi ihana ja symppis tyyppi ku tutustuu, ei me muuten oltais näi läheisii.."
Ääh, tää tuntu jo ku olisin hirveen esittely ja puolustelu puheen pitäny Joonaksesta, Fea mietti ja hieman naurahtikin ajatukselleen.

//nyt tästä vois kyllä vissiin mennä nukkumaan, jatkuu siis huomenna! yöt! -> //

//yöt.//

Noora hymähti. Ai vaisu? No, ehkäpä hän joskus saattoi olla puheliaampaakin sorttia ja ilmeisesti nyt Fea veikkasi vähäpuheisuutta joksikin muuksi. Tyttö ei vain tuntunut saamaan sanaakaan suustaan, ja siihen saattoi liittyä jollain tavoin Joonas.

"Ilmeisesti. Ainakin se tuli ilmottautumaan vapaaehtoiseksi tänään, sen jälkeen kun oli edessä keskellä käytävää ja sai tallikäytävälle aikaan kaaoksen." Noora totesi. "Joten idiootista mä olen samaa mieltä."
Hetken Noora oli hiljaa ja hymyili sitten vinosti.
"Luule vaan, että mä päästän sen helpolla. Harrilla on paljon kuurattavia varusteita.." hän naurahti.

"Voivoivoi. Hyvin Joonasmaista. No voit kyllä totutella siihen, että jonkun sortin hämmennystä ton ihmisen kans tulee aina! Mut hyvä tyyppi se on" Fea vakuutteli nyökkäillen ja hymyili tytölle. Hän meni maakuulleen ja sulki silmänsä ja mietti elämäänsä. Se alkoi tuntua jo pikku hiljaa tylsältä. Hän vain kerta kaikkiaan ei ollut sellainen ihminen, että jaksaisi pysyä paikoillansa, joten hän päätti lähteä tutustumaan lähimmän isonkaupungin biletys paikkoihin. Ja ottaisi Joonaksen mukaan, hän kyllä lähtisi samantien.

"Ei tauti ku teki hyvää!" Joonas tuli istumaan viltille, ja ravisteli hiuksiaan niin, että pisarat lensivät tyttöjen päälle. "Lopeta!" Fea komensi ja pyyhki kasvojaan. Joonas vain nauroi. Märät hiukset olivat piikkeinä pystyssä ja vesi kirposi helmeilevästi selkää pitkin, käsi varret kimaltelivat auringon valossa. "Mun pitäis hakee mun lauta isältä ja äidiltä" poika sanoi yllättäen.
"Mikä lauta?" Fea kysyi. "No surffi lauta tietty! Oot sä nyt iha hönö, jos se ei ollu sulla itsestään selvyys" Joonas sanoi vilkaisten muka loukkaantuneena Feaan. "Siis mä vaa varmistin, ku ei susta aina tiiä. Hei muuten, mite olis jos lähtis tänää illal baarii?" Fea innostui jo ehdotuksestaan.
"No mikäs siinä, mä oon aina valmis lähtee. Paitsi sussa on aina pitelemistä, jätkät pyörii sun ympärillä ku ampparit hunajassa, siinä menee väkisinki hermot" Joonas katsoi alas ja naurahti loppuun. "Ai ei sitte sussa ole?!" Fea kivahti, mutta kuitenkin naurahtaen. He sopivt lähdöstä ja siitä, että taksilla mennään ja taksilla tullaan.

Noora ei ollut varma miten hyvä tyyppi Joonas oli olevinaan. Ainakaan poika ei ollut vakuuttanut Nooraa asiasta sitten millään tavoin.

Tyttö hymähti ja painoi taas päänsä viltille. Hän sulki silmänsä, koska korkealla paistava aurinko häikäisi inhottavasti. Aurinkolasit olisivat olleet ihan kelvolliset, mutta eihän tyttö ollut muistanut ottaa niitä mukaan.

Kohta Joonas palasikin tyttöjen luokse. Toinen ravisteli hiuksiaan ja vettä lensi niin Fean kuin Noorankin päälle. Noora ei ollut varautunut moiseen ja nousi oitis ylös ihmetellen, mistä vesi oli tullut.
"Surffaatko sä?" Noora naurahti. Missähän Joonas meinasi surffata? Jos tähän järveen saisi surffauskelpoisia aaltoja, niin se olisi jo ihme.

Oho! Tyttöhän puhui Joonakselle. Siitä tämä oli hyvin yllättynyt, ja jollain tapaa.. huojentunut. "Siis joo.. oon mä jostain 8 vuotiaasta asti, eli pidempään kuin ratsastanut. Vois lähtee vaikka Uutee-Seelantii, aivan törky siisti mesta ja aaltoja riittäis kyllä!" Joonas vastasi tytön kysymykseen.

"Noora muuten, meijän pitäs vissii puhua vähän Harrista. Niin onko se nyt sitten sovittu, että rupean ruunaa hoitaa?" Joonas kysyi tytöltä. Sehän tämän reissun alkuperäinen tarkoitus olikin! muistaakseen..

Joonas oli siis todellinen rantahai. No näkyihän se toisen ulkonäöstä. Kuka tavallinen tallaaja omisti moisen vartalon? Tai nythän se nähtiin, jos sattui omistamaan jotain hyvää, niin löytyi sitten paljon huonoakin..

"Jos se sua kiinnostaa." Noora vastasi nojaten käteensä istuessaan viltillä. Tytön katse kävi Joonaksen silmissä, mutta jostain syystä hän ei pystynyt katsomaan toista pidempään, vaan siirsi katseensa muualle.
"Se tarkottaa sitten sitä, että tarviin sut mukaan myös kisareissuille.."

Nyt Joonas meni kyljelleen nojaten käsivarteensa, ja katsoi suoraa Nooraa silmiin, tai ainakin yritti. Tuosta tytöstä, joka tosissaan istui nyt hänen edesssään, oli tavattoman söpö, jos näin voi sanoa. Joonas muistutti ankarasti itseään ikäerosta. Mutta välillä tuo pääsi unohtumaan.
"No tietenkin! En mä olis jaksanu olla muuten sun kanssa noinkaan pitkään!" Joonas heitti kiusatakseen.
"Ja mä olen mielelläni lähössä mukaan, kiva päästä tsemppariks vaihteeks, eikä ite hikoile selässä" Joonas virnisti.

"Aijaa, mäkö oon se jota pitää yrittää kestää?" Noora kysyi ja pyöräytti silmiään. Hän avasi ponnarilla olevat punertavat hiuksensa ja laittoi ne sitten paremmin kiinni.

"Et ehkä selässä, mutta Harria pitää kävelyttää." Noora haumautti virnistävälle Joonakselle ja lisäsi huomautuksensa perään vielä suloisen hymyn.
"Älä luule, että pääset istumaan katsomoon.." hän totesi vielä ja naurahti. Saisipahan Karoliinakin vähän vapaata kisamatkoilta. Tämä olikin yllättävän aktiivisesti mukana ja Noora oli siitä todella kiitollinen.

"Ehkä mäkin haluan käydä uimassa.." Noora totesi viimein ja nousi ylös. Tyttö riisui minihameen päältään ja tiputti sen muitten vaatteidensa sekaan.
Sitten Noora lähti askeltamaan lämpimän hiekan läpi kohti järveä.

"No jos ihan suoria ollaan, niin et kyllä helpoin ole.." Joonas sanoi aavistuksen vaisusti ja katsoi pois päin, jatkaen samantien vaihtaen aiheen, tästä oli turha ruveta kinastelemaan.
"Niin no tottakai! Sehän on nyt perus edellytys" ja hieman häkeltyi Nooran hymystä, sillä tähän astia hän ei ollut nähnyt. "Mut joo, mene uimaan vaan" Joonas totesi, ja jäi katsomaan tyttöä kun tämä riisui vaatteensa. Ei paha, ei paha, se ajatteli. Virnisti vielä Fealle, mutta tämä ei katsonutkaan häneen.

Noora käveli jo rannassa, oli juuri menossa vesi rajaan kun Joonas lähti juoksemaan viltiltä. Matkalla mietti, että tönäiseekö tytön vai kaappaako syliin ja viskaa veteen. Jälkimmäinen tuntui paremmalta. Niin tämä 183 senttimetrinen mies lähti juoksemaan ja Nooran kohalle tultua, nappasi tämä tytön nopeasti olalleen ja lähti kahlaamaan veteen. "Mä ajattelin vähän nopeuttaa tätä sun uinti reissua. Tuli jo meinaan ikävä" Joona huikkasi tytölle ja viskasi veteen.

Noora luuli, että saisi mennä uimaan rauhassa, mutta siitä oli kai turha unelmoida. Joonas kaappasi hänet olalleen, Noora kiljaisi, kuuli Joonaksen sanat ja kohta tyttö tunsi olevansa veden alla. Pahus. Vesi oli hemmetin kylmää!
Noora nousi äkkiä pintaan kietoi kädet ympärilleen, etsien katseellaan Joonasta.
"Idiootti." Noora tuhahti ja räiskäisi vettä poikaa kohti. Yleensä tytöltä vei monta minuuttia totutella veteen ja hivuttautua sitten pikkuhiljaa syvemmälle. Noorasta vesi tuntui aina kylmältä ja hän paleli muutenkin helposti.
"Tää vesi on ihan karmeen kylmää!"

"Ahhahha!" Joonas räkätti kuollakseen, sillä tytön ilme oli kiukkuinen kuin mikä. "No nyt ei ole enää kylmää vettä" Joonas sanoi, kunnes tyttö räiskäisi tämän päälle vettä. "Aa, kyl mä tänki osaan" ja rupesi kauhomaan vettä tytön päälle, kun tämä vielä yritti puhua.

Noora kääntyi ympäri välttääkseen saamasta vettä kasvoilleen, mutta yritti silti välillä roiskia vettä pojan päälle.
"Hyi, Joonas lopeta!" Noora huudahti, mutta loppujen lopuksi tyttö ei saanut pidettyä pokkaansa ja rupesi nauramaan.
Noora hivuttautui pikku hiljaa lähemmäs Joonasta jatkaen vesisotaa ja päästyään tarpeeksi lähelle tyttö sukelsi ja kiersi pojan toiselle puolelle.
Takaa Noora kurotti pörröttämään toisen hiuksia.

Tyttöhän nauraa! Jossain Joonas siis oli onnistunut. Tämä piti tämän naurusta.
Hän yritti räiskiä vettä ja samalla katsoi pois päin silmät suljettuna, ettei nähnyt tytön tulevan taakseen. "Älä vaan..!" Joonas ähähti, mutta tajusi hiustensa olevan joka tapauksessa märät ja sekaisin, joten kääntyi vaan ympäri ja nappasi tytön syliinsä ja katsoi tätä suoraan sinisiin silmiin, "Mitäs sä nyt aijot?" hän kysyi pitäen tyttöä tiukasti sylissä.

Nyt oli Nooran vuoro nauraa. Ilmeisesti Joonas oli tarkka hiuksistaan, todella tarkka. Sitä tyttö oli ajatellutkin, oiva tapa kostaa pojalle.

Noora ei vain saanut kostoaan toteutettua loppuun asti, sillä tyttö ei kerennyt karkuun, vaikka yritti. Joonas kaappasi hänet syliinsä ja katsoi suoraan silmiin. Noora kuuli toisen kysymyksen ja yritti vääntäytyä pois Joonaksen käsivarsien otteesta. Toinen vain piti häntä liian tiukasti kiinni, jotta se olisi ottanut onnistuakseen.

"Aijai. Mitäs itse aijot, kun hiuksetkin on ihan sekaisin." Noora totesi sarkastisesti ja virnisti.

Joonakselle hiukset olivat tärkeät, ehkä välillä liiankin tärkeät. Hän oli kuullut liian monta kertaa Fealta kuittailua niistä, ehkä hänen pitäisi vähän höllätä tikkuuttaan, jos vaikka tallilla sillä ei olisi niin väliä.. no katsellaan sitä sitten. "Ehkäpä näin" Joonas vastasi tytön sarkasmiin, ja päästi irti tytöstä, niin että tämä putosi veteen ja sukelsi äkkiä järvellä olevalle pontoonille, joka ei ollut kaukana heistä.