Tuttavuutta (noora)

Noora astui kauemmas, kun Joonas tuli hevosen luokse ja tarkasti satulavyön ja sääti jalustimet. Tietenkin pojan piti pidentää niitä Nooran jäljiltä, sillä Nooran estejalustimet olivat lähinnä jockeyjalustimet Joonakselle.
Kun ratsukko oli valmis, he lähtivät liikkeelle. Harri näytti lähinnä madolta tallatessaan maneesin joustavaa pohjaa. Harri ei kyllä antanut mitään ilmaiseksi, sen kanssa sai tehdä hemmetisti töitä ja oikeasti ratsastaa. Kyydissä istuskelu oli lähinnä ravia pää ylhäällä ja rautakankimainen hevonen.

Noora huokaisi ja peruutti seinän viereen. Hän nousi istumaan maneesin laidalle, josta tyttö voisi seurata Joonasta.
"Ihan omaan tahtiin vaan." hän huikkasi.

Jaaha, mitä sitä sitten tekisi. Harri tuntui niin hitaalta reagoimaan millekään, ja Joonasta alkoi jo kaduttamaan ettei ottanu pallopäisiä kannuksia.
"Joo.." poika vastasi Nooralle, joka istua möllötti katsomossa.

Nyt jätkä näytetää tolle mitä osataan Joonas mutisi hieman huvittuneena ruunalle, joka vaikutti juuri siltä että vähät välitti siitä kuka selässä istui, tai miksi istui tai mitä sanoi. Tästä tulee tosi siistiä, poika mietti sarkastisesti.
Pitkillä ohjilla Joonas alkoi jo hieman leikkiä kuolaimella, jotta saisi ruunaa kuulolle. Hän teki painon ja pohkeiden avulla pari ympyrää ja yritti taivuttaa ruunaa äärimmilleen. Harri taipui kuitenkin vain puolet mihin olisi pystynyt. Joona oli yleensä todella tiukka ja tomera ratsastaja, mutta kun kyseessä ei ollut oma hevonen, niin ei hän liian ankara halunnut olla. Hän kutitteli pari kertaa hevosta kylkeen, jotta tämä muistaisi pohkeiden olemassa olon, sillä ruuna ei millään meinannut taipua rungostaan, tai ainakaan Joonaksen mielestä tarpeeksi. Suorilla urilla hän tuli pari metriä sisäpuolelle ja taivutti ruunan kaulaa ulospäin niin paljoin kun hevonen antoi myöden. Kaiken hän teki pitkillä ohjilla, ja kun ruuna oli hänen mielestään tarpeeksi hyvän tuntuinen näin käynnissä pitkillä ohjilla, kiristi hän ohjia, mutta ei vielä tiukalle tuntumalle. Hän halusi pitää ruunan edelleen matalassa peräänannossa, ja pyysikin ruunaa hetken menemään eteen-alas. Harri nosti päänsä välillä ylös heiluttaakseen päätään, ei tietoa miksi, ehkäpä juuri sen takia, että tekisi jotain hankalaksi Joonakselle. Noin viisikertaa Joonas sai pyytää ruunaa menemään takaisin alas venyttääkseen kaulaansa, koska se nosti päänsä välillä ylös. Käyntikin alkoi muuttua jo löntystelyksi, joten Joonas napautti pohkeilla, jonka jälkeen raipalla näpäytti lautasille. Joonas perusti enemmän tähän, että hevosella on paljon mukavampaa, jos ratsastajan ei tarvinnut potkia koko ajan. Molempi parempi siis.

Kun nyt ruuna kulki rennosti 15 min kestäneen taivuttelun ja kymmenien volttien jälkeen, kokosi Joonas ruunaa, mutta edelleen hieman pitkänä. Käyntikin oli jo hyvän temmokasta, mutta oli Joonas kyllä saanutkin sen eteen tehdä hommia. Se ei millään meinannut ylläpitää sopivan verkkaista käyntiä! Joonaksellakin alkoi jo tässä vaiheessa hiki valua selkää pitkin.

"Onko sulla mitään ideoita, mitä voitais tehdä? Nyt Harri on aika mukavasti kuulolla. Ja antaa nyt armoa, kun näin hiton kuuma päivä on" Joonas sanoi reippaammin maneesin toisessa päässä istuvalle Nooralle, ja pyyhki samalla otsaansa toisella hanskattomalla kädellä. Hän inhosi hanskoja, joten ei niitä käyttänytkään. Hänen mielestään sai paremman tuntuman hevosen suuhun, kun ei ollut hanskoja. Pystyi tuntemaan pienetkin liikkeet ja reagoimaan niihin sopivalla voimakkuudella.

Noora seurasi tarkasti kaikkea mitä Joonas teki. Tytön teki mieli välillä huomauttaa pikkuseikoista, joilla Harria olisi saanut vähän aktivoitua, mutta Noora päätti olla hiljaa ja antaa Joonaksen hikoilla yrittäessään saada hevosta kulkemaan oikein päin.
Huvittavalta se näytti, ainakin välillä.

"Se on aika haka laukanvaihdoissa ja vastalaukassa, mutta avot ja sulutkin onnistuu aika näpsäkästi, jos et halua tapella laukan kanssa näin kuumalla.." Noora ehdotti. Maneesi oli onneksi hitusen viileämpi, vaikka tietenkään sisällä ei tuullut samoin kuin ulkona.

// pitäiskö muuten vaihtaa tuonne maneesin puolelle vai vai..? (:

"Okei. Noo mää kattelen mitä teen" Joonas vastasi Nooran ehdotukseen.

Hevonen kulki nyt jo ihan mukavasti, peräänannossa, mutta ei niin korkealla ja koottuna kun Joonas yleensä oli tottunut. No vedetää iha chillisti nyt poika, Joonas supisi hevoselle. Niin he rupesivat ravaamaan, Joonas halusi että se menee kunnolla takaa eteen, joten piti kiusata hieman. Niinpä Joonas teki kahden askeleen välein siirtymisen käyntiin. Ensimmäiset kerrat siirtyminen tuli viivellä, joten Joonas hieman hermostui ja käytti vahvempia apuja, jonka jälkeen Harri totteli silloin kun pyydettiin. Nyt jo Harri alkoi puuskuttaa, ilma oli niin painostava. Jonkun ajan päästä ruuna oli jo varsin hyvä ja kompakti paketti, se liikkui keveyemmin ja oli hyvässä muodossa. Joonas joutui muutaman kerran käyttää raippaa, muistuttaakseen ruunaa omasta peräpäästään, että senkin piti olla mukana. Joonas halusi myös vähän tehdä töitä, joten meni perus siksakki pohkeen väistöä keskellä maneesia. Tästä Joonas oli jo ihan ihmeissään, että miten ihmeessä tämä onnistui ensimmäisellä kerralla jo hyvin, ja Joonas pystyi näkemään kaukaa että se näytti myös hyvältä, jos nyt paria peräpään karkaamista liikaa sivulle "kulmissa" ei oteta huomioon.

"Harri on todella hieno!" Joonas kehui Nooralle.

Nyt hän jo jatkoi laukassa, kun oli tehnyt ravissa muutenkin pidennyksiä ja kokoomisia, Joonas ei ikinä oikeastaan perustanut ravityöskentelylle, ja samalla hänelle tuli mieleen Fean ikuiset raivoamiset ravityöskentelyn tärkeydestä. Ehkäpä juuri siksi hänestä ei ikinä tulisi kouluratsastajaa!
Laukassa hän väistätti pitkillä sivuilla pari metriä keskelle päin ja takaisin. Ensimmäisen kerran kun aloitti tehtävää, ruuna meni vain suoraan eteenpäin, mutta Joonas taas napakasti teki puolipidätteillä selväksi mitä haettiin. Kyllä se sitten jo alkoi luonnistua. Parin laukkaympyrän jälkeen hän siirsi takaisin raviin. Harri puuskutti, ja niin myös Joonaskin.

"On täällä kyllä nyt vähän yli kuuma" Joonas kommentoi Nooralle.

// Eiköhän tää tässä samalla mene, jos nää palaa kohta talliin takas. //

Kyllä Harri osasi. Hevonen oli vahvasti helpon A:n tasoinen, jos ratsasti kokonaisen ohjelman, mutta se taitoi kyllä myös vaativan B:n asioita. Tosin sitä hevosella ei oltu koskaan kilpailtu. Eikä varmaan tultaisi kilpailemaankaan, sillä Noora halusi keskittyä hevosen kanssa esteisiin. Se oli vielä suhteellisen nuori ja edessä olisi vielä monta vuotta. Jos hevonen vain pysyisi kunnossa.
Noora kyllä epäili, että sitten hän saisi käyttöönsä Wallun ja Elias saisi uuden hevosen.. tyttö ei vain ollut varma Wallun ja hänen yhteistyöstä. Se ei toiminut niin täydellisesti kuin Harrin kanssa.

"Sitähän se on. Anna sen kävellä nyt, eiköhän tää riitä." Noora huomautti kun ratsukko käveli heidän edestään. Noora ei aikonut enää kiusata Harria Joonaksen jälkeen. Hevonen oli tehnyt paljon töitä.

Jollain tavalla Noora ei pitänyt siitä, että Joonas pärjäsi kimon kanssa hyvin. Toisaalta, sehän olisi vain hyvä jos ruuna saisi liikuttajan, joka pystyi oikeasti tekemään sen kanssa töitä, eikä vain laahustaisi ympäri kenttää.

"Jees, hyvä vaan. Tämmösel sääl ei kyl viitti tehä mitää muuta ku vaa olla" Joonas vastasi Nooralle.

Hän oli tyytyväinen tähän ratsastukseen. Hän oli pysynyt selässä ja Noorankin kasvot alkoivat jo lämpenemään. Ehkä hän oli siis onnistunut edes jotenkin vakuuttamaan taidoillaan.

"No, lähetäänkö biitsille?" Joonas virnisti ja iski silmää, kun oli jo tehnyt loppu verkat ja tullut alas selästä, ja laittoi nyt jalustimia ylös. Hän tykkäsi myös vähän härnätä tyttöä ja nähdä miten hämilleen tämä saattoi välillä mennä. "Vois hyppää suoraa sinne järvee, oon jo ihan hiestä märkä" hän vielä sanoi, ja löyhytti paitaansa toisella kädellä, ja toisessa kädessä hevosen ohjat. Hän hymyili Nooralle. Jollain tavalla hän piti tästä tytöstä. Hänessä oli ainakin haastetta. Mutta minkä ikäinen hän edes oli? Hän oli jo sentään lähemmäs kaksikymmentä, no joo, 19 ja puoli. Mutta kuitenkin!

Kun Joonas toi Harrin Nooran luokse, tyttö hyppäsi alas maneesin laidalta ja meni hevosen ja pojan luokse. Joonas ehdotti rantareissua uudelleen ja iski silmää. Noora astahti Harrin taakse piiloon, jossa hän saattoi pyöräyttää silmiään toisen silmäniskulle. Mitä Joonas yritti? Uskomaton ilveilijä.
Noora löysäsi Harrin satulavyötä ja vilkaisi sitten Joonakseen.
"Okei. Jos viskaat mut sitten takas tänne.." Noora myöntyi lopulta.
"Kysytäänkö muitakin mukaan?" hän ehdotti vielä perään. Joonaksen kanssa rannalle meneminen.. tuntui lähinnä epävirallisilta treffeiltä. Vaikka poika olikin maininnut mahdollisuudesta puhua bisneksistä..

Noora lähti edeltä kohti tallia.

Joonas revähti nauruun! "Hahahah! Onko nyt noin kamalaa lähteä mun kans rannalle??" ja ulvoi vieläkin. "No joojoo, ketä haluat mukaan? Tulet tai et tule, mä meen ainakin ku ei tämmöstä ilmaa voi heittää hukkaan ku tää on niin harvinaista suomessa, että pärjää ilman toppa takkia."

Joonas seurasi Harrin kanssa Nooraa. "Monelta sun pitää olla takas? Joku kotiintulo aika?" Joonas virnisti takaa ja irvaili tytölle.

"En mä tiedä. Muita?" tyttö lausahti ja katsahti Joonakseen. Pojasta Noora oli ilmeisesti huvittava. Minkäs sille mahtoi, jos Noora halusi puhua muillekin kuin Joonakselle..

Tyttö kuuli toisen sarkasmia täynnä oleva lausahduksen. Kotiintulo aika? Noora puri huultaan ja laski kolmeen, ettei sanoisi toiselle mitään.. ilkeää. Noora tappeli itsensä kanssa, jotta ei haukkuisi toista lyttyyn, ääneen.
Tästä tulisi piinaavaa.
"Pidätsä mua viisvuotiaana, vai?" Noora kysyi pysähtyen ja kääntyen Joonasta kohti.

"No jos en iha viisvuotiaana, niin teininä ainakin!" Joonas naurahti.
"Okei aselepo, älä tapa. Pyydä vaikka jotain kaverias tai jotain, mulle ihan sama. Voin ite pyytää Feaa vaikka" Joonas vielä sanoi loppuun.

Ai että tuntui hyvältä heittää jotain rankempaa huulta tytölle, olihan hän tyttöä vanhempi, joten jonkun sortin nokkimis järjestys tässä pakostikin oli. No kauaa hän ei olisi Nooran kiusana, kunhan saisi vain Saksasta sisään ratsastuksesta hevosensa tänne, niin loppuisi hänenkin piinansa. Siihen asti poika oli päättänyt olla kiltisti muiden hyväksikäyttämä. "Nöyryyttä Joonas, nöyryttä" Fea oli sanonut hänelle. "JA PASKAT!!" Joonas oli paahtanut nauraen. Joonas tajusi, että pakkohan se oli jotain tehdä sillä välin. Odottavan aika on pitkä, vai miten se äiti nyt sen aina sanoikaan.

Talliin tultuaan Joonas avasi karsinan oven ja päästi ruunan sisälle riisuen satulan jo käytävällä ja suitset juuri ennen karsinan edessä, ja ohjasi otsa tukasta hevosen boksiinsa.

Ai, kiva. Toisen mielestä Noora oli pikkupentu. Hyvä, olipahan asia nyt virallisesti selvitetty.
Noora kaivoi puhelimen taskustaan ja laittoi Karolle tekstarin pyytäen tätä tulemaan rannalle.

Tallissa Noora antoi Joonaksen purkaa Harrin aivan itse. Tyttö ei pitänyt siitä, että hänen silmilleen hypittiin. Varsinkaan joka tallipoika.

"Sä karkuutat sen vielä tuolla tavoin." Noora huomautti Joonaksen taluttaessa Harrin karsinaansa sen otsatukasta. Puhelin piippasi ja Noora kaivoi sen taskustaan. Karoliina pahoitteli sitä, ettei hän pääsisi mukaan rannalle. Toivottavasti edes Fea tulisi mukaan, jolloin Nooran ei tarvitsisi kestää Joonasta yksin koko reissun ajan..

"Ei se tästä 50cm päästä karsinan ovelta mihinkään voi karata!" Joonas sanoi hyvittuneena. "Ja sitä paitsi, näit varmaan että se ryntäsi suoraan juomaan, joten tuskin olisi mihinkään lähteny".

Joonaksen iPhone soi taskussa. Letkeä Kymppilinjan Pojat on poikii soi soittoäänenä. "Aa se onki Fea, luulen et se on lukenu mun ajatukset", ja haluaa sopia rauhaa, Joonas vielä ajatteli. Hän puhui puhelimessa hetken aikaa ja totesi sitten Nooralle:" Meetkö vaihtaa kamas tai jotai muuta vastaavaa?" Joonas jäi odottamaan vastausta samalla kun ristitti suitsia käsissään. Harri oli jo harjattu ja hoidettu, karsinan ovi oli kiinni ja se rouskuttelikin tyytyväisenä päivä heiniänsä.

"Voi, jos se laittaa pakin päälle. Mä varoitin sit, joten turha tulla valittamaan myöhemmin." Noora hymähti ja hymyili oikein sarkastisesti. Joonaksella oli vielä monta asiaa oppimatta Harrista. Hevonen esitti olevansa enkeli, ja sitähän se olikin, mutta kimolla oli myös omia viirauksiaan.

"Juu.." Noora mutisi.
"Vie ne varustehuoneeseen sit, siellä lukee missä on Harrin paikka."
Sitten Noora lähti tallista vaihtamaan vaatteitaan ja hakemaan itselleen pyyhkeen.

//Tästä vois nyt sit jatkaa tonne uimarannallekko? Pihajutut, yms voi sisällyttää siihen //

// mä jatkan sinne siis! //