Tuttavuutta (noora)

Joonas nyt oli sitten saapunut Kimovaaraan. Just just, mikä tää tämmönenkin paikka on. Ihan kuin jostain vanhanajan elokuvasta, se mietti. Fea oli tullut häntä vastaan ja neuvonut odottaa tallissa Nooraa, siellä kuullemma törmää ihmisiin parhaiten. Joonaksella ei ollut hajuakaan mistään, sen hän tiesi että Harri nimistä hevosta hänen pitäisi hoitaa, joka on vielä jonkun kisahevonen. Ja olihan hän jo käynyt katsomassa ruunaa, hieno kimo se oli ja vielä merkit siitä, että kaksikko tulisi hyvin toimeen, oli olemassa.

No nyt hän sitten seistä törötti tallissa. Yksin. Vielä ei näkynyt ketään. No ei tässä mitään, hän ajatteli. Joonaksella oli päällä harmaa toppi ja liilat kuviolliset sortsit, plus juuri ostamat varsas tossut. Päässä auringonpaistetta odottivat valkoiset aurinkolasit. Juuri oikeat tallivarusteet siis, Joonas mietti naureskellen itsekseen. Hänellä nyt olivat paremmat tallivarusteet Audissaan, ja niiden vaihtaminen kävisi käden käänteessä. Nyt hän vain odottaisi..

Noora kantoi juuri Harrin varusteita ruunan karsinan oteen, jotta saisi varutettua hevosen kerralla. Ylimääräinen juokseminen ei tulisi kuuloonkaan, sillä se veisi tuplasti enemmän aikaa.
Ainut huono puoli oli kuitenkin tavaroiden paljous. Harjalaatikko oli jatkuvasti putoamassa satulan päältä ja suojat keikkuivat laatikon päällä uhkaavasti puolelta toiselle. Noora ei edes nähnyt eteensä, joten tyttö vilkaisi välillä sivulle nähdäkseen, ettei törmännyt seiniin.

Kohta kuului kuitenkin kolahdus, kun harjalaatikko tippui käytävälle ja aukesi levittäen harjat pitkin tallikäytävää. Noora sai hädin tuskin pidettyä painavan nahkasatulan ja suitset kaikkine remmeineen käsissään törmäyksen vuoksi. Tai enemmänkin hämmästyksen. Mihin hän oli törmännyt, kun ovelle oli matkaa ainakin viisi metriä!
Noora tuijotti edessään seisovaan poikaan nyrpeänä.
"Olisit voinut edes varoittaa.." tyttö tuhahtivVaikka toisesta huomasi, ettei tämä ollut nähnyt häntä.

"Aa sori sori sori. Mä seisoin selkä suhun päin nii en mä mitää nähny, mä autan noide harjojen kanssa", Joonas sanoi ja yritti lepytellä tulijaa kunnon hymyllä, että hänen valkoinen hammasrivistönsä oikein säihkyi.
Niin hän rupesi keräämään tavaroita lattialta.

"Kannattais kattoa ympärilleen.." Noora mutisi laskiessaan Harrin satulan seinää vasten ja laittessaan suitset koukkuun hevosen ovessa.
Tyttö kumartui itsekin nostamaan tavaroita lattialta ja keräsi suojat kasaan. Hänellä ei ollut tarkoitus vilkaista toiseen, mutta niin tehdessään tyttö kiinnitti huomiotaan toisen ulkonäköön. Miten moinen henkilö oli edes eksynyt tallille?

"Anna olla. Mä saan kerättyä nää itekkin." Noora totesi lopulta ja otti harjat pojan käsistä palauttaen ne harjalaatikkoon. Luojan kiitos Harrin letityskuminauharasia oli pysynyt kiinni. Sehän se tästä olisikin puuttunut, että olisi saanut kerätä jokaisen lenksun lattialta yksitellen.

Joonas oli kummissaan mutta samalla hieman huvittunut tytön töksähtävästä käytöksestä. Jaa että ihan vaikeatavoiteltava, käy minulle! Joonas myhäili itsekseen. Kun tyttö kiskaisi harjat hänen käsistään päätti hän nyt joka tapauksessa esitellä itsensä ja kysellä samalla Noorasta.
"No joo tota, niin varmaan pärjäätkin. Jos nyt kuitenkin auttaisin jossain. Oon muuten Joonas ja oli puhetta, että tapaisin jokun Nooran täällä. Et ois sattunu näkee missä se menee?" Joonas sanoi samalla kun yritti ottaa harjapakkia satulan päältä kantaakseen sen.

Saatuaan kaiken järjestykseen Noora nousi ylös ja pyyhki ratsastushousujensa polvia oltuaan polvillaan lattialla. Tottakai tallin lattia oli pölyinen.

"Mitä sanoit?" Noora kysäisi osaamatta uskoa toisen kysymystä. Etsikö toinen häntä? Noora oli hetken hiljaa, mutta kääntyi sitten Joonasta kohti.
"No Joonas. Ikävä kyllä mä en ole nähnyt Nooraa tänään." tyttö totesi yrittäen pitää pokkansa. Hän hymyili pojalle.

"Noora, sano Elisalle, että sen pitää vaihtaa Muumi Miltoniin!" joku ratsastajista tuli pyytämään. Noora puri hetken huultaan ja vilkaisi sitten Joonakseen kohauttaen olkapäitään.
"Sori, en voi puuttua asiaan." tyttö totesi ja tyttö lähti heidän luotaan.

Nyt vielä enemmän Joonas oli hämmentynyt. Mitä helv... Joonas mietti.
Ensiksi tämä sanoo ettei ole nähny Nooraa ja sitten joku toinen bustaa tämän Nooraksi. No jo on menoa.
"Totaa.. Mikä tässä nyt meni väärin?" Joonas lähtee rientävän Nooran perään.

Nyt tämä kyllä sai jo pari kymppisen miehen sekaisin. Kummallinen nainen, vai onko hän edes vielä nainen..

//voi kun se on niin vanha :DD ja joo, sekoilin vähän tossa. Noora ei siis lähteny mihinkään vaan se toinen. En osaa kirjottaa ^^//

Okei, ehkä pila ei mennyt läpi. Noora katsahti Joonakseen. Tyttö tunsi itsensä nolostuneeksi, koska oli mennyt tekemään itsestään pellen toisen edessä.

"Mitä asiaa sulla oli?" hän kysäisi ja odottaessaan vastausta Noora astahti Harrin karsinalle ja avasi oven. Tyttö otti käteensä piikkusuan ja sujahti hevosen karsinaan.
"Nooralle.. siis minulle.." hän lisäsi vielä selventääksen asian lopullisesti.

// no prob (; //


Joonas katsoi tyttöä nyt suoraan silmiin. Onpas erikoisen väriset mutta kauniit silmät, se mietti. Joonas kuitenkin muisti charminsa ja nyt tällä kertaa hän hymyili niin hurmaavasti kuin osasi, sillä tässä tytössä vasta oli haastetta, joten jos hän hieman liioitteli, ei se varmasti olisi pahakseen.

"No okei.. Noora.. Oli puhetta siitä että alkaisin sun rääkkipojaks" Joonas virnisti, vaikka nyt jo tämän jälkeen häntä kauhistutti asia joutua pikku tytön käskytettäväksi. Fea oli varmasti tämän takana ja kusettanut häntä, sen hän vielä kostaisi! Sitten vasta hän tajusi selventää: " Niin siis Harrin hoitajaksi."

Noora yritti jatkaa harjaamista, mutta toisen toteaminen sai tytön keskeyttämään homman. Jo toisen kerran Noora kuvitteli kuulleensa toisen sanat väärin, tai oikeastaan lähinnä vain toivoi kuulleensa väärin.
Tuo käytävällä edessä seisova idiootti rupeaisi auttamaan häntä Harrin kanssa? Noora tuhahti itsekseen.

"Ookei.." tyttö lausahti epäilevästi ja kurkisti ulos Harrin karsinasta. Eihän se toki haitannut, että hänellä olisi yksi ylimääräinen käsipari auttamassa tavaroiden kanssa ja liikutusapua..
"Mä saan siis olettaa, että sä osaat käsitellä hevosia?"

"No tota ei, ku iha muuten vaan ajattelin tulla juttelemaan pöpejä sun hevosen kanssa. Hei c'moon! Chillaa nyt vähä. Kyllä mä osaan hevosia käsitellä!" Joonas rupesi heti puolustelemaan, ja melkein pyöräytti silmiänsä, mutta päätteli sen olevan erittäin huono juttu nyt.

Tyttö vaikutti hyvinkin hermostuneelta. Ehkä tämä oli sittenkin huono juttu, että rupesi toisen hevosen hoitajaksi. Hän niin toivoi saavansa pian ostettua itselleen oman hevosen! No siihen nyt oli vielä aikaa, mutta minkäs teet.

Joonas kohensi hiuksiansa ja laittoi kätensä lanteille, mutta unohti Armanin lasinsa päässään, jotka sitten putosivat kaaressa lattialle.
"Perse!" Joonas ähähti ja kyykki nostamaan lasit lattialta.

Noora kohautti olkapäitään ja katsahti taidoistaan vakutteelevaan Joonakseen.
"Kunhan tarkistin, Harri on mulle kaikkikaikessa." Noora totesi. Hän ei tohtinut enää kysyä toisen ratsastustaidoista.

Noora palasi karsinan puolelle ja jatkoi kimon harjaamista. Käytävältä kuului kiroaminen, mikä sai Nooran vilkaisemaan Joonasta.
"Rannaltako tulet moisissa vaatteissa?" hän kysäisi.

"Mä kyllä ymmärrän sen! Hevosen paras on se tärkein tietenkin!" Joonas virkkoi ja yritti hymyillä tytölle, joka katosi jo takaisin boksiin.

"No itse asiassa tälläsellä helteellä mä ajattelin vasta olla menossa" Joonas vastasi kysymykseen. " Joo mä myönnän ettei nää oo kyllä parhaat talli vaatteet, mutta minkäs teet", hän vielä jatkoi: " mut hei! lähe mun kaa biitsille!!" Joonas jo melkein innostui ja hymyili taas leveästi ja tummat silmät säihkyen.

Menossa rannalle, päätti vain ensin piipahtaa tallilla sanomassa hei. Miten liikuttavaa.

Pyysikö Joonas hänet mukaansa rannalle?
"Mun pitää ratsastaa tää, tai tätä ei voi helteelläkään laittaa millekään tunnille.." Noora kieltäytyi kutsusta.
"Hevoset ensin, eikös se niin mennyt.." hän totesi vielä yrittäen saada sarkasmia ääneensä.
Nooralla kävi mielessä ajatus, laittaa Joonas hevosen selkään ja katsoa miten tämä sen kanssa pärjäisi.

"No siis totta kai vasta sen jälkeen! Eihän kello ole paljoa vielä" Joonas vinkkasi. "Voitais hoidella sitten vaikka näitä "bisneksiä" siellä", poika viittoi ilmaan.

Joonas nojasi nyt oven karmiin ja silitteli Harria turvasta. "Tämä on kyllä kaunis ruuna. Ja vielä todella kiltti. Onko sulla jotain suunnitelmii tän kans tulevaisuudes?" kysyi hän pitääkseen small-talkia yllä.

Bisneksiä.. Noora naurahti itsekseen ja kävi hakemassa toisen harjan harjalaatikosta, jolla tyttö kävi läpi hevosen jalat.

"Hmm.. siis, me mennään nyt tämä kausi vielä kymppiä ja sitten ehkä loppukaudesta joku kahenkympin luokka. Siitä sit ylöspäin." Noora kertoi.
"Annatko suojat?" hän pyysi saatuaan jalat harjattua.

Joonas otti suojat käteensä ja puhdisti ne avaten remmit valmiiksi ja ojensi sitten Nooralle, samalla puhuen:"Okei.. no mite teijä tää kausi on nyt sitten menny? Kakskymppinen on iha jees jo nyt."

"Aijai tyttö. Sä et vastannu mun kutsuun" Joonas virnuili nojaten kädet puuskassa ja oletti tytön kyllä tajuavan, mistä puhuu.

Noora otti hänelle ojennetut suojat ja laittoi ne Harrin jalkoihin.
"Vähän silleen sun tälleen. Jos vaan puomit on pysyny paikoillaan, niin me ollaan pärjätty.. Mä oon ehkä.. hieman huolimaton kun on kyse aikaratsastuksesta." Noora naurahti.
"Ja Harri varmistelee aika paljon. Korjaa pahimmat virheet. Onneks."

Oliko Joonas ollut tosissaan siitä rantajutusta? Noora ei kyllä todellakaan ollut varma jaksaisiko hän yrittää olla ihmisiksi Joonaksen seurassa.. alkuvaikutelma ei ollut parhain mahdollinen, vaikka ulkonäössä ei ollut Noorallakaan mitään sanomista.
"Ehkä." hän totesi. "Mä harkitsen asiaa."

"Mutta, jos mä aijon antaa sun liikuttaa Harria, niin mun täytyy ehdottomasti nähdä miten sä pärjäät sen kanssa." Noora totesi lopulta.

"Ääh te naiset ootte sitte hankalia!" Joona huohahti ja rupesi sitten nauramaan.

"No mutta siinä harjaantuu kyllä! Muistan itsekin kun Fea oli oma valkkuni yhessä vaiheessa, niin taistelin samasta asiasta, tai no.. mä taas tuppasin menee liian kovaa, ja jätin liikaa hevosen tehtäväks. Mutta ehkä se on lähteny pois, ku oon kuitenki jo pärjänny iha hyvin kisoissa" Joonas sanoi, ja viimeisen lauseen sanoessaan yritti olla todella leikkimielinen ja olla mahdollisimman vitsaileva, vaikka oikeasti oli ihan ylpeä itsestään ja edellisestä hevosestaan, niistä saavutuksista mitä saivat.

Joonas suoristi nahkaranneketta oikeassa ranteessaan ja vastasi Nooran piikikkääseen heittoon:"Joo tajuun kyllä. Milläs mä voin todistaa neidille mun taidot?" Nyt hän oli tosissaan, hän ei halunnut tosiaan mokata tätä.

Ai hankalia? Toinen voisi puhua vain omasta puolestaan.. sitäpaitsi, kuka oli käskenyt Joonaksen alkaa auttamaan juuri Harrin kanssa? Tarvitsihan Eliaskin apua Wallunsa kanssa..

Joonas totesi pärjänneensä ihan hyvin kisoissa. Noora huokaisi. Aina vain parani, jos toinen ajattelisi alkaa ylimieliseksi. Vaikka, sitähän toinen jo oli. Ainakin vähän.
"Mistä sä tunnet Fean?" Noora ihmetteli. Feahan oli tullut heille töihin ja Noora oli kerennyt olla muutamalla tunnilla, jotka tämä oli pitänyt. Fea oli napakka opettaja.

"No voithan sä kokeilla sitä nyt tai jotain.." Noora huomautti ja vilkaisi taas toisen vaatteita, tai lähinnä kenkiä.
"Ilman satulaa kenties?"

Oho! Tyttöhän oli jo edes hieman kiinnostunut hänestä, se kysyi jotain Joonaksesta. "Fea on mun serkku, äidin puolelta" Joonas sanoi normaalisti, mietti pitkään että oliko se nyt hyvä vai huono asia, että asia tuli ilmi.

"Hei älä kato mun vaatteita noin, mä pystyn vaihtamaan ne! Mulla on kamat tuol auton paksis. Menis sekuntti ku vaihtaisin ne. Ja ihan mielelläni mä voin Harria testat", nyt Joonas oli jo ihan innoissaan.
"Satulalla tai ilman, kummin vain" tokaisi vielä perään ja jäi nyt odottamaan tytön päätöstä.

//nyt vois vissii vaihtaa offiin, mun tarttis päästä nukkumaan ku kuitenki duuni aamulla. (: //

// juu //

"Ai. Mä en ois osannu veikatakkaan sitä. Te ette näytä niin samalta.." Noora totesi. Ja Fea oli paljon mukavampi, ainakin Nooran mieleen.

"No mene vaihtamaan ne sitten." Noora hoputti ja pujahti Joonaksen ohi ottamaan Harrin satulan ja martingaalin. Tyttö ei oikein osannut päättää. Mielessä kävi se, että toinen saattaisi pudota helpommin ilman satulaa, jos Harri tekisi jotain hauskaa. Toisaalta Joonaksen taitoja ei saisi selville sillä tavoin, vaikka ajatus kutkuttikin huomattavasti.

Noora satuloi Harrin ja laittoi sille suitset. Sitten tyttö nappasi oman kypäränsä Harrin loimitelineestä, jossa se roikkui ja jäi odottamaan Joonasta.

"Noo, ehkä ainut mikä meillä on yhteistä, niin tummuus" Joonas virnisti ja paljasti taas valkean hammasrivistönsä.

"Jees, mä meen" Joonas tokaisi tytön kommentille.

Ai että on kyllä kipakka tapaus. Miten ihmeessä hän voisi alkaa tämmöisen ihmisen hevosen hoitajaksi. Ja auta armias jos hän tekisi jotain vääriin, hän ei varmaan enää silloin eläisi. Nyt hän ainakin pääsisi todistamaan osan kyvyistään. Kyllä hän ratsastaa osaisi, siitä ei ollut huolta.

Niin Joonas riensi autollensa vaihtamaan vaatteet. Hän vähät välitti kun muutama pikku tyttö tuli hihittelemään, kun vetäisi paidan pois päältää, ja vaihtoi sen khakin väriseen toppiin. Ja tätä harmaatahan en varmana likaa, jos vaikka Harri saisikin kohtauksen ja heittäis mut selästä, Joonas mietti samalla ottaen uima shortsit pois päältään. Hän etsi jostain kassista ratsastusvaatteensa ja kypäränsä, beessin ruskeat housut löytyivät ja kypärä uututtaan kiiltävänä myös. Joonas oli hyvin tarkka vaatteistaan ja kaikista tavaroistaan. Nyt hän istahti takaluukun reunalle ja kiskoi housuja jalkaansa. Ai hemmetti! Missä mun kengät on?? Joonas ähähti ääneen. Hän penkoi kassinsa tarkkaan ja etsi kuumeisesti niitä. Onneksi ne löytyivät sitten takapenkin jalkatilasta, mutta ihmetteli suuresti, mitä ne siellä tekivät.

Nyt hän oli valmis ja käveli kypärä kainalossa takaisin Nooran luokse. Hän oli varma että tyttö oli joko lähtenyt ilman häntä, tai keksinyt jotain muuta päänsä menoksi. Jonkin verran häntä huvitti kyllä tytön käytös, mutta pikku hiljaa hänkin hermostuisi. Ehkä se jätetään sitten seuraavaan päivään, ekana päivänä kannattaa olla ihan tiptop. Ja se törmääminen oli silkkaa tytön syytä! Siitä hän pitää edelleeni kiinni. Hän katsoi ylös kentälle, missä Fea piti tuntia. Fea istui sopivasti kentän laidalla ja katsoi häneen, niinpä hän nopeasti nosti keskisormensa pystyyn ja vilkutti toisella kädellä iloisesti hymyillen, osoittaen varoituksen naiselle. Fea nauroi vain ja jatkoi sitten keskittymistä tuntiin.

Nyt hän avasi tallin oven.

Vai tarvitsi toinen sekunnin vaatteidensa vaihtamiseen.. Noora tuhahti itsekseen laittaessaan suisien solkia kiinni ja pujotellessaan remmeja paremmin. Harri päätti välillä ottaa ja viskoa päätään edestakaisin, jolloin Noora kiskaisi hevosen ohjista komentaen sitä olemaan paikallaan.
Joonasta ei näkynyt vielä, joten Noora nojasi karsinan seinään ja rapsutteli Harria ryntäiltä. Hevonen nautti siitä aivan valtavasti ja kurotti päätään ylös kerjäten lisää rapsutuksia. Noora naurahti.
"No mitä poika, hä?" tyttö kysyi hevoselta, mutta eihän Harri tietenkään vastannut mitään.
"Onko hoitajapojassa potentiaalia? No sehän nähdään kohta ja mä en edes pyydä sua olemaan kiltisti." Noora totesi ja virnisti.

Tallin ovelta kuului kolahdus ja tyttö hiljeni. Hän työnsi liukuoven kokonaan auki ja tarttui kiinni Harrin ohjista taluttaakseen hevosen ulos.
Joonas käveli tallikäytävää pitkin ja näytti siltä, kuin olisi tullut jostain mallikuvauksista. Noora tajusi pitävänsä itse yllä likaisia ratsastushousuja, vanhoja saappaita ja mustaa toppia. Hiuksetki ihan sekaisin ja Joonas taas näytti kiinnittävän hiuksiinsa erityistä huomiota. Rikas ja ärsyttävä, sitä Joonas oli.

"Mennään maneesiin, kun kentällä on tunti." Noora sanoi ja lähti kävelemään Harri perässään pois tallista. Tyttö talutti perässä laahautuvan hevosen maneesiin ja pyysi Joonasta sulkemaan maneesin ovet.
Tyttö pysäytti Harrin keskihalkaisijalle vähän matkan päähän ovesta ja heilautti ohjat kimon kaulalle.
"Sä ensin." Noora lausahti Joonakselle. Eipähän toisella olisi hajuakaan miten Harria piti ratsastaa, tai minkälainen se oli. Noora vähän epäili, että ruuna olisi nyt enemmän laiska kuin reipas. Nytkin se seisoi paikallaan kuin olisi nukahtanut paikalleen.

Joonas tunsi välillä Nooran katseesta, kuinka halveksuva se oli. Pojan oli todella hankalaa olla tuon polttavan katseen kanssa, mutta minkäs teet, totuttava oli! Hän seurasi kiltisti kypärää samalla laittaen päähänsä Nooraa maneesiin. Mielummin siellä, olihan se varjossa eikä tässä hemmetin paahtavassa auringossa. Hän nappasi pitkän kouluraipan mukaansa, koska arveli tarvitsevan sitä kyllä.

Nyt poika oli taas hieman hämillään, mutta peitti sen minkä pystyi. Hän napsautti päässään olevan kypärän lenksun kiinni ja kiristi satulavyön. Ai ku ihanan pirteältä Harri näyttää jo valmiiksi Joonas manasi itsekseen. No periaatteessa hänestä oli ihan sama miten tämä keikka menisi, kunhan edes kohtalaisesti. Niin hän laski jalustimet sopivan pituisiksi ja nousi selkään. Hän pyysi ruunan eteen, joka kyllä lähti, hieman kankeena mutta käveli kuitenkin. Siinä samalla hän tarkisti jalustimet ym. että ne varmasti olivat sopivat. Satulavyötäkään ei tarvinnut enää kiristää. Niin hän käveli hetken aikaa ruunan kanssa, odottaen, että josko vaikka Noora jotain sanoisi, mitä hänen pitäisi tehdä.