Testailua hämärän turvin - offline

(Offline. Ei taida ehtiä online pelaamaan tässä vielä niin testaanpa tämmöistä, jos joku tahtoo mukaan niin tervetuloa vaan! : D )

Lena talutti kirjavan ponitamman maneesin suurista ovista sisään ja katseli hetken aikaa ympärilleen antaen silmien tottua hämärään. Ulkona oli tukalan lämmin, joten Lena oli päättänyt testata olisiko maneesin hämärässä yhtään viileämpi. Ainakin täällä olisi suojassa porottavalta auringolta. Niin ja uteliailta katseilta. Monilla talleilla hän oli törmännyt huvittuneisiin katseisiin, selän takana juoruamiseen ja rasittavaan naljailuun siitä kuinkan hän vieläkin pyöri ponien kanssa. Rullakin oli pieni poni, mutta ei oikeastaan yhtään liian pieni hentorakenteiselle lyhyelle naiselle. Hän oli nähnyt monta isompaa lastakin samankokoisen ponin selässä, joten hänen mielestään ei ollut mitään outoa ratsastaa pikkuponilla, jos oma koko siihen salli. Hän ei koskaan ollut mitenkään suuremmin pitänyt isoista hevosista vaikka kyllä hän niilläkin oli ratsastanut. Ponien kanssa kaikki vain oli jollain tietyllä tavalla yksinkertaisempaa.

Rulla tönäisi Lenaa, joka oli vajonnut omiin ajatuksiinsa. Maneesin ilma oli todellakin hieman viileämpää. Tähän aikaan aamusta ei ilmeisesti kenelläkään ollut mitään asiaa tallille. Kaikki muut varmaan viettivät hellepäiväänsä jossain pulikoiden, Lena mietti ja naurahti hieman. Rulla töni häntä turvallaan yhä kärsimättömän oloisena. Lena siirtyi tamman vasemmalle puolelle, keräsi ohjat ja ponkaisi ponin selkään. Hän oli jättänyt satulan suosiolla talliin. Tänään hän vain kokeilisi hieman millainen tämä pikkuinen hoidokki oikeasti olisi ratsastaa. Rulla narskutteli kuolaimia kärsimättömänä ja lähti reippaasti liikkeelle Lenan kehottaessa tämän käyntiin.

Hetken aikaa Lena joutui tunnustelemaan sopivaa kohtaa ponin pyöreässä selässä eikä Rulla tuntunut olevan moksiskaan vaikka selässä vähän keikkuikin hassusti. Kun istunta tuntui sopivalta keräsi Lena ohjat ja patisti ponin raviin. Rulla heilautti päätään ja aloitti hyvin shettismäisen tikittävän ravinsa. Lena teki ponin kanssa voltteja ja suunnanvaihtoja ravissa. Rullahan tuntui oikein herkältä ja mukavalta ponilta. Lena rohkaisi mielensä ja pyysi Rullalta laukkaa. Poni nosti laukan kiltisti ja sai Lenan tuntemaan olonsa ehkä hieman liiankin itsevarmaksi. Rullan korvat kääntyilivät uteliaina edestaas, se selvästikin pohti viitsisikö vähän testailla uutta tyttöä. Lena siirsi tamman ravin kautta käyntiin ja antoi sen kävellä hetken aikaa löysin ohjin. Ponin kanssa olisi parempi pitää kävelytaukoja varsinkin kun ei tuntenut kunnolla, voisi muuten päätyä maahan hyvinkin nopeasti. Poneissa oli se hyvä puoli, ettei pudotus ollut suuri.

Rullan askeleet tuntuivat energisiltä ja kun Lena keräsi ohjat, hoputti tammaa raviin antoi tämä ensimmäisen näytön ponimaisesta testailustaan. Rulla nostikin laukan, teki pukin ja perään heti toisen. Vaikka Lena oli varautunut moiseen horjahti tämä silti ponin kaulalle ja siitäkös Rulla innostui. Poni nappasi kuolaimeen kiinni eikä Lenan pidätteillä ollut enää mitään merkitystä. Poni pomppi hurjasti keskellä kenttää kokeillen pysyisikö tyttö vielä kyydissä. Lena tarrasi jaloillaan kunnolla kiinni ponin kyljistä, keräsi ohjia sen verran minkä ehti ja pakotti ponipalleron tiukasti ympyrälle. Rullan ilme oli varmasti hyvinkin yllättynyt kun ratsastaja saikin sen yhtäkkiä ympyrälle ja pysähdyksiin.
- Hölmö poni. Nyt seisotaan sitten tässä niin pitkään kun minä käsken, Lena kuiskasi ponille. Rulla seisoi paikallaan hölmistyneenä mutta kuuliaisena. Lena pyysi ponia eteenpäin ja pysäytti sen parin askeleen välein. Kaksikko jatkoi tätä maneesin pitkänsivun verran. Sitten Lena päästi ohjat löysälle ja antoi ponin kävellä rauhassa. Rullan askeleet rentoutuivat ja se taisi nyt tietää kumpi heistä olikaan pomo. Lena antoi jalkojensa roikkua rentoina ponin hikisiä kylkiä pitkin. Tällä kertaa hän ei viitsisi rasittaa hoidokkiaan enempää. Hän oli tarkistanut ettei Rullalla olisi tänään tunteja tai mitään muutakaan ohjelmaa luvassa. Ehkä seuraavalla kerralla hän testaisi mihin poni oikeasti pystyisi.

Ilona epäröi aukaista maneesin ovea, joten päätti koputtaa oveen ensin. Kun mitään ääntä ei kuulunut, aukaisi hän oven. Meni hetki, ennen kuin hän huomasi rauhallistä käyntiä kulkevan ratsukon. Ilona kuitenkin hämmästyi huomatessaan siron ratsastajan olevan yllättävän vanhan näköinen kokoonsa nähden, vaikka ei ratsastaja näyttänyt kuin hieman yli kaksikymppiseltä.

Punapää loi kasvoilleen lämpimän hymyn, kiskoen oven kiinni perässään. Samba seisoi hänen vierellään aina yhtä rauhallisena, katsoen pientä shetlanninponia korvat hörössä.
- Onks toi poni siun kaveri? Ilona kysyi hiljaa ruunikolta sivellen sen kaulaa. Hän oli päättänyt taluttaa puoliverisen ensin kaartoon, ennen kuin tervehtisi ratsastajaa - nyt hän joutuisi huutamaan tälle tervehdyksen.

Samban kaviot painoivat maneesin pohjaan kuvionsa ja Ilona ihasteli maneesin viileyttä. Alun alkaen hän oli mennyt maneesiin kylläkin kentällä olevan tunnin takia, mutta se olikin osoittautunut hyväksi vedoksi. Viimeiset askeleet tyttö reippaansi askeliaan, ollen pian lähempänä pitkällä sivulla kulkevaa ratsukkoa.

- Moi! Ilona viimein hihkaisi. - Onpa söpö poni, onks toi Rulla?

Rullan korvat kääntyivät terhakkaasti kohti maneesin ovea sen nähdessä tutun ruunikon tulevan maneesiin. Lena kävi hetken päässään läpi tallin hevosten niminä ja tunnisti ruunikon tamman Sambaksi. Tyttöön hän ei puolestaan ollut aiemmin törmännyt, tosin ei hän vielä ollut pitkään tallilla käynytkään.

- Joo, Rullahan tää. Ja mä olen Anna-Leena, tosin Lenaks mua saa kutsua, Lena esittäytyi. Rulla pyrki keskemmälle kivan kaverin luo, mutta Lena ohjasi sen painoavuilla takaisin uralle. Ponia se vähän ärsytti, se olisi halunnut päästä turpailemaan Samban kanssa. Lena oli suunnitellut lähtevänsä maneesista jo pois, mutta päättikin jäädä vielä hetkeksi pyörimään Rullan kanssa kun he kerran saivat seuraakin. Yksin ratsastelu oli ihan mukavaa puuhaa, mutta uuden ponin kanssa uudessa paikassa tuntui vähän hölmöltä ratsastella yksin. Ehkäpä punapäisen tytön kanssa voisi vaikka jutella samalla ja Lena oli myös utelias näkemään millaista liikettä Sambasta irtoaisi. Rullakaan ei ollut käynyt tunneilla pariin päivää, joten energiaa siitä löytyisi.

- Haittaako, jos me jäädään vielä Rullan kanssa tänne pyörimään? Lena kysyi vielä varmuuden vuoksi tytöltä. Jos tämä tahtoisikin vallata maneesiin kokonaan suuremman hevosensa kanssa voisivat he kyllä Rullan kanssa siirtyä jo talliin.

- Miun puolesta voitte jäähä, kyllä tänne kaks helposti mahtuu, Ilona naurahti. - Mie oon Ilona.
Punapää loi iloisen hymyn Lenalle, kiskoen samalla jalustimet alas ja kiristäen satulavyötä. Samba seisoi selkään nousunkin ajan nätisti paikoillaan. Selästä käsin tyttö sääti vielä jalustimet sopiviksi, kunnes ohjasi ruunikon uralle. Ilona oli ajatellut täksi päiväksi rentoa ratsastusta kuumuuden vuoksi.

Pikkuhiljaa Ilona alkoi ottaa ohjia tuntumalle, ohjaillen Sambaa erilaisille kiemuroille. Oli mukavaa ratsastaa pitkästä aikaa osaavalla ja hieman kookkaammalla hevosella. Tamma vertyi nopeasti, samalla kun punapää pohti, häiritsisikö Lenan keskittymistä puhuminen samaan aikaan. Se selviäisi vain kysymällä.

- Oot sie käyny täällä miten pitkään? Ilona aloitti jutustelua varovaisesti.

// käskekää häipyä jos häiritsen...

Ira asteli Hessun kanssa kohti maneesia, karkuun auringon polttavaa paahdetta. Maneesin ovi oli kiinni, mutta sisältä kuului selvästi ääniä, joten hän jäi oven taakse pohtimaan uskaltaisiko mennä sisään. Hetken siinä seistyään hän tajusi näyttävänsä varmasti typerältä, joten hän päätti tarttua härkää sarvista ja koputti maneesin oveen. Sisäpuolelta kuului ääniä, mutta Ira ei ollut varma, oliko se myöntävä vai kieltävä vastaus - tai vastaus ollenkaan.

Hän raotti ovea varovasti ja hänellä menikin hetki tottua maneesin hämäryyteen. Hetken silmiään siristeltyään hän huomasi uralla työskentelevät ratsukot: siro puoliverinen, jonka hän tunnisti Sambaksi ja pieni shetlanninponi, joka oletettavasti olisi Rulla - muita shetlanninponeja Ira ei muistanut tallilla olevan. Jos tuo on Samba, niin selässä on varmasti Ilona, hän ajatteli ja astui varovasti maneesiin.

"Heippa, vieläkö tänne mahtuu vai siirrynkö muualle?" hän kysyi ratsukoilta.

Ilona vaikutti mukavalta, hymy ainakin oli ollut aito ja Lena piti tytön tyylistä käsitellä ratsuaan. Tytöstä saisi varmasti hyvän tallikaverin vaikka heillä ikäeroa olikin. Lena olikin palannut takaisin ratsastuksen pariin senkin takia, että saisi taas viettää aikaa muiden hevosihmisen kanssa. Eri talleilla pyöriessään Lena oli tosin oppinut varovaiseksi, tallit olivat yllättävän paljon täynnä kateutta ja ilkeitä ihmisiä. Nuorten kanssa oli yleensä helpointa tulla toimeen eivätkä he niin kovasti kritisoineet toisten hevosten käsittelyä tai puuttellisia taitoja.

- Mä olen käyny täällä vasta pari päivää. Tulin suoraan hoitajaksi, tunneilla en ole ehtinyt käymään, mutta kaikki mitä olen tallista kuullut satunnaisilta tuntilaisilta on ollut positiivista. Siksi mä oikeastaan tänne eksyinkin. Ja Rulla vetäisi mut tänne sitten hoitajaksi, eihän tätä palloa voinut jättää ilman hoitajaa, Lena naurahti ja taputti tamman kaulaa.

Lena joutui hetken siristämään silmiään ja tarkentamaan näköään saadakseen selvää kirkkaasta ulkomaailmasta tulevasta kaksikosta. Suomenhevonen ja tyttö. Hevosen hän tunnisti Hessuksi, tyttöä hän ei kyllä tunnistanut vaikka yritti kaivella nimimuistiaan.

- Sekaan vaan, kyllä tänne mahtuu! Lena huudahti toiselta puolelta maneesia. Oli mukava saada seuraa. Uusiin ihmisiin tutustuminen oli aina jännittävää. Varsinkin kun ensivaikutelman saisi hevosen tai ponin selästä käsin. Rulla alkoi taas kilisyttää kärsimättömänä kuolaimiaan. Lena päätti, että voisi vielä hetken yrittää pakertaa jotakin ponin kanssa. Hän kokosi ohjat ja päätti testata saisiko Rullan nostamaan laukan suoraan käynnistä. Hän hoputti ponin käyntiä hieman joutuisammaksi ja pitkälle sivulle päästyään hän antoi tammalle reippaat laukkapohkeet. Rulla tuntui ihmettelevän hetken saamiaan käskyjä. Eikö tässä nyt saanutkaan pistää ensin ompelukoneravivaihdetta päälle, se tuntui miettivän, mutta nosti laukan kiltisti ja Lena pyrki pitämään tamman rauhallisessa laukassa maneesin ympäri.

Ilona siirsi Samban reippaaseen raviin. Häntä hymyilytti katsella pienen Rullan menoa, eikä voinut kun ihailla kuinka hyvin Lena pystyi istumaan sen tikittävissä askelissa - niistä Ilonallakin oli kokemusta enemmän kuin tarpeeksi, olihan hän pari vuotta sitten ollut poniratsastaja. Niin ne ajat vain muuttuivat.

Maneesin oven luisuessa auki oli punapää onnellinen, että oli saanut hoidokikseen rauhallisen, mutta silti luonteikkaan Samban, eikä mitään maantiekiitäjää, jolta tippuisi vähintään kerran per jokainen ratsastuskerta. Hän olikin oikeastaan aina pitänyt kuuliaisemmista mutta silti reippaista hevosista.
- Juu, tänne mahtuu hyvin, Ilona nyökytteli Lenan mukana. Hän ryhtyi tekemään käynti-ravi siirtymiä puoliverisen kanssa. Ruunikolla oli ihastuttavan lennokkaat askeleet.

Samba kulki Ilonan alla nätisti, vaikkei aivan peräänannossa mennytkään. Tyttö nautti hevosen liikkeistä, vilkuillen aina välillä ettei ollut kenenkään tiellä. Pikkuhiljaa punapää vaihtoi pysähdys-käynti-ravi siirtymät pysähdys-käynti-laukka siirtymiksi, tehden kutakin askellajia aina muutamia askelia.

- Aika kuuma ilma tuolla ulkona ja ens viikolla vaan kuumenee, Ilona naurahti ottaen korvat hörössä kulkevan Samban viimein käyntiin.
- Aiotteks työ kattoo jalkapallon MM-kisat tänään? punapää jatkoi hymyillen.

Rulla kulki nätisti Lenan alla ja teki kaiken mitä Lena siltä pyysi. Laukasta siirryttiin sulavasti raviin ja siitä taas takaisin laukkaan. Poni taipui mukavasti ympyrälle eikä se tuntunut lainkaan tylsältä tuntiponilta. Kimovaaran tuntihevoset kyllä vaikuttivat kaikki oikein mukavilta, eihän täällä vallinnutkaan mikään suuren ratsastuskoulun sieluton meno vaan kaikista hevosista pidettiin huolta eikä niille otettu kuin kaksi hoitajaa. Lenasta tuntui jo nyt, että hän tulisi viihtymään tällä tallilla todella hyvin.

Lena kuunteli Ilonan iloista jutustelua ja jatkoi Rullan kanssa ravityöskentelyä. Samba kulki kauniisti uralla, välillä heidän edessään ja välillä takana. Rulla ei onneksi kamalasti häiriintynyt vaikka oli välillä hieman isomman hevosen tiellä. He pyrkivät tekemään paljon ympyröitä, jos muut kulkivat uralla reippaammin.

- Mua ei vois vähempää jalkapallo kiinnostaa, en ymmärrä mikä noissa pallo- ja kiekkopeleissä oikein viehättää. Ainoat kentällä laidasta laitaan kimpoilevat pallot mitkä kiinnostaa on nää ponipallerot, Lena sanoi naurahtaen ja samalla Rullan kaulaa taputtaen. Hän ei todellakaan pitänyt jalkapallosta, kouluaikaiset muistot kohti ampaisevasta mustavalkoisesta pallosta olivat pitäneet hänet kaukana jalkapallokentistä.
- Olis kiva jos joskus tulis vaikka enemmän jotain ratsastuskisoja telkkarista. Joka syksy kyllä istun liimattuna telkkarin ääressä kun tulee se Helsinkin International Horse Show, Lena naureskeli.
- Tuliskohan meistä Rullan kanssa hyvä esteratsukko? Lena naurahti kuvitellessaan heidät palloilemaan esteradoille. Hän hidasti Rullan kanssa käyntiin ja antoi ponille pitkät ohjat. Lena taputti Rullan pyöreää takalistoa joka keinui käynnin tahdissa puolelta toiselle.

Ira hymyili helpottuneena ja astui kokonaan maneesiin Hessun kanssa. Kaksikko käveli maneesin keskelle ja Ira kiipesi reippaasti ratsunsa selkään. Onneksi mittasin jalustimet jo tallissa, muuten tässä menisi ikuisuus, hän ajatteli kiristäessään vyötä. Liikkeelle lähtiessään Ira laittoi heti merkille Hessun reippaan ja aktiiviset liikkeet ja sen selvän innokkuuden työntekoon. Sitten, aivan kuin joku olisi muistuttanut häntä, tajusi Ira myös esittäytyä. "Ai niin, mä olen Ira! Ilona mut jo tunteekin", hän vielä jatkoi.

Muutaman minuutin jälkeen hän kokosi Hessun ohjat ja pyysi siltä aktiivisempaa käyntiä. Hessun käynti oli todella irtonaista, eikä tuntunut lainkaan suomenhevosmaiselta - Iralle tuli ennemmin mieleen hänen entinen vakiohevosensa, joka oli ollut iso puoliverinen. Raviin pyytäessään Ira vilkuili samalla muita ratsukoita. Rullan ratsastaja näytti napakalta ja poni kulkikin hänen allaan todella nätisti. Myös Samba näytti kulkevan todella hienosti oikein päin ja sen isot, lennokkaat liikkeet pääsivät oikeuksiinsa. Ihanan eleetöntä ratsastusta kummallakin, hän ajatteli ennen kuin keskittyi paremmin omaan ratsastukseensa.

Hessu oli varsin yhteistyöhaluinen ja myötäsi nätisti jopa suustaan - ei lainkaan sellainen kovasuinen ohjiin nojailija, kuten useimmat suomenhevoset. Ravissa Ira teki kolmikaarisia ja voltteja, jotta saisi Hessun vertymään ja taipumaan kauniisti. Ilonan jutustelu palautti Iran taas tähän maailmaan ja hän ottikin Hessun käyntiin. "On kyllä hirveän kuuma, mitenhän siitä ensi viikosta sitten edes selviää!" hän vastasi ja jatkoi: "Jalkapalloa ei tule kyllä seurattua, kun en edes telkkaria omista..."

Pienen tauon jälkeen Ira pyysi Hessua taas jatkamaan ravia, tosin tällä kertaa hän otti sen ympyrälle ja istui alas satulaan. Hessu nosti korvansa höröön ja selvästi arvasi mitä oli tulossa. Ja kun Ira sitten antoi laukka-avut, oli Hessu jo aivan menossa. Sen ensimmäinen laukka-askel oli valtavan suuri ja se yllätti Iran täysin. Pian hän kuitenkin pääsi mukaan laukan keinuvaan rytmiin ja sai jopa työstettyä Hessua. Kauan hän ei viitsinyt laukassa työskennellä, vain sen verran, että sai ruunan vähän myötäämään niskasta ja kulkemaan rennosti.

Laukan jälkeen ravityöskentely jatkui aktiivisesti ja Ira kokeili myös muutamat väistöt ravissa. Vähän ahtailta ne tuntuivat, eivätkä selvästi olleet Hessun vahvin puoli, mutta Ira oli tyytyväinen. Näin hyvän suorituksen jälkeen olikin paikallaan vähän rauhoittua ja niin Ira pyysikin Hessua hidastamaan käyntiin. Hessun kävellessä Ira keskittyi taas katselemaan muita ratsukoita. Samba kulki edelleen upeasti ja Ira oli lähes kateellinen, niin upealta tamma näytti. Rullakin toimi oikein hienosti, niin hienosti kuin pieni shetlanninponi nyt voi. Ira ei ollut koskaan erityisesti viehtynyt poneihin, muttei voinut kieltääkään: Rulla oli suloinen ja selvästi ratsunakin osaava.

Väsyneenä Ilona pyyhkäisi otsahiuksensa kasvoiltaan. Nyt oli niitä hetkiä, kun olisi tehnyt mieli kiskoa päätä hiostava kypärä päästä, mutta silti punapää piti sen tukevasti päässään. Hän oli vannoutunut kypärän käyttäjä, niin säällä kuin säällä. Olkapäitään pyöräyttäen otti tyttö rennon asennon.

Hän kannusti reippaasti kulkevan Samban vielä kerran rauhalliseen laukkaan, istuen itse alas satulaan. Ilona antoi tamman venyttää askeltaan, kääntäen ruunikon pääty-ympyrälle. Häntä nolotti, että muut olivat niin taitavia ja kokeneita, Ilona itse nautti enemmän rennoista maastolenkeistä kuin tiukasta kouluväännöstä. Toki Samban kaltaisella opetusmestarilla oli mukava treenata kouluakin, sen takia se Ilonalle kai sopikin hyvin. Kultainen luonne ja ratsastaessa osaava - kaikkea mitä pystyi vain toivoa.

Pikkuhiljaa Ilona otti tamman kevyeeseen raviin, jossa hän teki jälleen erilaisia kiemuroita. Puoliverinen kulki jälleen korvat eteenpäin sojottaen, rennon oloisena.

Lena katseli muiden työskentelyä ja mietti millaista olisikaan istua isomman hevosen selässä. Poneissa hän piti siitä, että ne olivat aikalailla yksinkertaisia. Varsinkin shettikset. Niiden kanssa pystyi kivasti tekemään perusvääntöjä, pomppia pikkuisia esteitä ja maastoilemaan. Ei hän oikein muuta kaivannutkaan.

Lena ohjasi Rullan keskelle kenttää ja seisautti tamman siististi paikoilleen. Rulla tuntui jo helpottuneen, tähän loppui työnteko. Lena yllätti tamman asettumalla makaamaan tamman selkään nenä kohti maneesin kattoa. Rulla seisoi kuitenkin kiltisti paikallaan, Lena oli aivan varma että tamman ilme olisi kyllä taas näkemisen arvoinen. Hän antoi käsiensä valua tamman sivuille ja venytteli niskojaan jotka olivat taas kerran jumissa.

- Rupeatkos Rulla pieni mun sirkusponiks? Lena kysyi ponilta, joka kurkki taakseensa ja haisteli Lenan jalkoja, joita hän ojensi Rullan turpaa kohden.

Ira katseli lähes lumoutuneena Ilonan ja Samban ravityöskentelyä. Nyt tai ei koskaan, hän ajatteli. "Samba näyttää hienolta!" hän huikkasi Ilonalle, toivoen, ettei häirinnyt ratsukon suoritusta kovin pahasti. Samalla hän uppoutui muistoihinsa entisesta vakioratsustaan, jolla hän oli valmentautunut paljon kolmen vuoden ajan ja kilpaillutkin. Se oli näyttänyt täsmälleen yhtä lennokkaalta kuin Samba. Pieni ikävän kirpaisu tuntui hänen sisällään, mutta Ira sulki sen pois mielestään. Ei nyt sentään itketä entisen ratsun perään, kun alla on näin ryhdikäs ja hieno suomenhevonen, hän soimasi itseään.

Kauan hän ei keskittynyt omaan ratsastukseensa, kun huomasi Rullan ja tämän ratsastajan siirtyvän maneesin keskelle. Ei siinä vielä mitään, mutta ratsastaja nojautui pitkälleen vasten Rullan selkää. Oho, kun itsekin uskaltaisin tehdä noin... hän ajatteli lähes ääneen.

Muutaman kierroksen jälkeen Irakin käänsi Hessun keskemmälle ja liukui rennosti alas sen selästä. Taskustaan hän loihti Hessulle pari sokerinpalaa ja antoi ne ruunalle samalla kun nosti jalustimia ja löysäsi vyötä. Ira oli todella tyytyväinen tähän päivään, Hessu oli ollut todella upea.

Ilona kiitti Iraa kohteliaasti, todeten ettei suomenhevonenkaan pahemmin mennyt. Punapää hymyili leveästi Lenan ryhdyttyä makaamaan ponin selässä - Ilona itse oli jäänyt aikoinaan jumiin yrittäessään samaa temppua entisen vuokraponinsa kanssa. Muisto siitä sai tytön huulille leveän hymyn.

Vähitellen alkoi Ilonakin siirtää Sambaa käyntiin. Pitkien ja rentojen loppukäyntien jälkeen hän luisui alas selästä, poistuen maneesista ruunikkoa tammaa rapsutellen.

Lena olisi voinut maata Rullan selässä vaikka koko päivän, mutta kun toiset näyttivät merkkejä lähtemisestä nousi Lenakin takaisin istumaan ponitamman selkään. Hän rapsutti vielä hetken tamman säkää ja liukui sitten pois Rullan selästä. Tamma katseli jo kaihoisasti maneesista poistuvan Samban perään.

- Kiitos seurasta, huikkasi Lena poistuvan Ilonan perään. Hän odotti vielä, että Hessu ja Ira menivät maneesin ovesta ulos ennen kuin talutti Rullan ulos ja sulki maneesin oven, sinne jäi ihana viileys ja hämärä. Ensi kerralla hän voisi mennäkin Rullan kanssa kentällä. Ainakin jos nämä hellepäivät joskus ehkä loppuisivat.