Piinapenkki

Elias antoi Miltonin laukata niin kovaa kuin pienestä ponista lähti vauhtia, se porhalsi Hessun rinnalle, muttei ollut tarpeeksi nopea, vaan jäi vähän ajan päästä. "OKEI OKEI hävisin, otetaan raviin", poika hihkaisi ja siirtyi Fean vierelle ravaamaan. Ori näytti kulkevan nyt melko rauhallisesti, vaikkakin se oli niskasta hieman jäykkä.

Rika antoi rempseän naurun kuulua hevosten laukatessa, tässä oli sitä jotakin joka sai hänet unohtamaan ympäröivän maailman. Tuntiessaan itsensä rennoksi hän muisti yhtäkkiä, että Fea ja Sasu tulivata takana, kääntyessään katsomaan hän huomasi selvän eron oriin olemuksessa. Selvästi se oli vielä jonkin verran jännittynyt, mutta ei lainkaan niin levoton kun lähtiessä.

Sivulle vilkaistessaan hän näki Eliaksen joka myönti tappionsa. Rika naurahti ja pyysi ruunaa siirtymään rauhallisemman laukan kautta raviin. "Se jos mikä oli hauskaa!"

"No nytkö se puhti loppui?" Fea virnisti Eliakselle.
"Sasukin alkaa olee jo pikkusen parempi, paremmaksi en sitä saa enää tällä reissulla, ja tämähän on nyt ensimmäinen kerta herran selässä. Pääasia on, että tälle jää hyvä maku musta" nainen selitti huomatessaan Eliaksen mittailevan hevosta. Ja samalla siirsi orin raviin, ori oli sopivan hikikerroksen peittämä ja myönsi itsekin olevan kuuman päivän ansiosta varsin suihkun tarpeessa.

"Tällä taisi olla jokin tarkoitus, kun annoit Sasun.." Fea tokaisi Eliakselle vaivihkaa, samalla hymyillen vinosti tuijottaen orin kaulaa.

"Ei loppunu, mut pakko kai nää on kävelyttää ennen ku ollaan takasin", Elias virnisti. "Se näyttää itse asiassa ihan hyvältä, tuskin sitä tuon paremmaksi saa kukaan ratsastettua. Vain Manan kanssa se todella on rento, se on kouluttanut sen varsasta asti eikä siellä juuri kukaan muu ole käynyt selässä."

"Oli kyllä", Elias myönsi ja hymyili lämpimästi. "Sasu on ehdottomasti koko tallin vaikein ratsastettava, mutta se on omalla tavallaan tosi upea."

Rika kuunteli Eliaksen ja Fean juttua samalla kun kumartui halaamaan suomenhevosen jyhkeää kaulaa. "Mutta mikään ei voita oikean suomenjössikän menoa." Hän naureskeli ruunan harjan seasta, kunnes havahtui. "Mihin hemmettiin kaks paukapäätä on kadonnu? Sushka! Misha! Hiukan paljon nop.." hän ei ehtinyt loppuun saakka kun kaksi tyytyväisen näköistä koiraa jolkotteli paikalle heidän perässään.

"No haha! On se vaan harmi kun on sitten näin hyvä!" Fea heittää korkea lentoisen läpän Eliakselle, mikä oli tarkoitettu sarkastiseksi, ja nauroi perään kunnolla, ettei poika saanut heti tyhmää kuvaa hänestä.
"On kyllä pakko sanoa, että potentiaalinen ori on. Siitä löytyy sopivasti moottoria ihan kansallisillekin tasoille, ja vaativiin luokkiin, kunhan antaa sen nyt ensiksi kasvaa ja saavan ison pojan järkevyyttä. Nyt se on vielä tämmöinen 'elämä on ihanaa ja ihmiset hanurista'- idealla. Loistava kisaratsu siitä varmasti tulee!" Fea jatkoi kehuen oria. Hän piti siitä oikeasti. Roomeota samalla muistellen.

"Ja ettäs kehtaat! Mitäs sitten jos olisinkin lentänyt täältä päistikkaa puuta päin ja saanu halvauksen?? Kamala sinä.." Fea heitti reippaasti nauraen Eliakselle kuullessaan hänen sanoneen ihan tarkoituksellaan antaneen tämän vaikean orin hänelle.

"Sitten et olisi ollut pätevä", Elias naurahti. "Potentiaalia siinä kyllä on, en vain tiedä onko Manalla kiinnostusta viedä sitä sillä tavalla eteenpäin. Kotona hän kyllä hyppää mielellään ja ovat valmennuksissa menneet 130cm ratoja, mutta kisoihin Mana ei mielellään lähde."

Hän hymyili Rikalle joka halasi jyhkeää suomenratsua. "Taitavat olla kaikki kolme pesua vaille, Sasu on varmaan parasta suihkuttaa ensin, sillä hajoaa kuitenkin vain pää jos se joutuu odottamaan", Elias totesi ja pidätti poninsa käyntiin.

"Kai ny tässä heltees on yks jos toinen pesua vaille" Rika kihersi Hessun selässä.

"Totta! Ja kiitos, pääsenpähän minä ainakin vähemmällä." Fea sanoi hymyillen.

Rika piti Hessusta paljon, ja näinkin hyvin heidän sopivan loistavasti yhteen. Eikä hänellä ollut mitään ongelmia hevosen kanssa, vaikkakin sanoi edellisestä ratsastuksesta olevan aikaa. Toiset näyttävät vain olevan luonnonlahjakkuuksia.

Milton pukitti vielä ennen kuin suostui kävelemään kiltisti tallin suuntaan, se protestoi kun Elias hidasti sitä. Poika naurahti Rikan sanoille. "Mä voin kyllä pestä sutkin", hän virnisti.

// tämä vois jättää pelin nyt sikseen, pelatkaa vaan loppuun, niin Fea seuraa mukana minnekin //

Fea seurasi nyt Eliasta ja Rikaa tallille päin, josko sieltä tulisi jo tallinomistaja pikkuhiljaa, jotta päästäisiin itse asiaan ja Fea tästä pienestä jännityksestä pois.

// kone päätti yöllä, että oli nukkumaanmeno aika.. -.-'' //

Rika virnisti Eliakselle "Katsotaan kuka pesee ja kenet" yrittäen samalla pitää mielessä olevansa hakemassa töitä, kengittäjänä.

// no jatketaan nyt sitten ;D

"Hahahh! Joopa joo, voin kertoa että te kaksi olette silloin vielä märempiä kuin nyt!" Fea naurahti ilkikurisesti, samalla kun pyysi Sasua ravaamaan eteen reippaammin.

Fea jopa oli ihmeissään että sai pyytää Sasua ravaamaan, tähän asti hän oli saanu istumalla istua ori edes hieman ryhtiin. No sen hän ainakin tiesi, että tämän päivän ratsastukset oli ratsastettu, sillä aamulla kun hän oli ollut 4 vuotiasta tammaa ratsastamassa oli saanut taistella kunnolla siitä, kumpi siellä määrää ja loppujen lopuksi oli sitten saanut tamman kulkemaan edes jotenkin, ja pompannut selästä pois ja juoksuttanu tamman viimeiseen asti. Nyt pehvakin alkoi jo puutua tästä tunnin kestäneestä pomputuksesta, mutta ainakin hän sai tutustua mukaviin ihmisiin.

Elias alkoi pitämään näitä kahta työnhakijaa jo joteensakin kavereinaan. Tietenkään he eivät sitä olleet, mutta vaikuttivat mukavilta ja Eliaksesta tuntui, että hän tulisi heidän kanssaan hyvin toimeen. Hän taputti Miltonin kaulaa.

"Kävellääs nyt loppumatka, että nää saa hetken hengähtää", Elias sanoi.

Rikakin sai itsensä jo hetkeksi rauhoittumaan, mikä kumma siinä oli että jos oli kivaa niin heti piti mennä täysillä kierroksilla, myö ollaan ilmesesti Sasun kanssa sielunveljiä vai mitä ne nyt oli.