I had no idea.. (tinna!)

Ei aitan yläkerrassa ollut yhtikäs mitään suitsia, vaikka Karoliinalle oli niin väitetty. Karo kurkkasi kaappiin ja peittojen alle. Ei vilahdustakaan suitsista. Mitään ei näkynyt yläkerran naulakoissakaan. Karoliina vilkaisi vielä sänkyjen alle, mutta hän ei nähnyt mitään. Minne suitset oli muka laitettu, jos niitä säilytettiin aitan yläkerrassa?
Karoliina päätti luovuttaa. Ehkä hän ei halunnut Missylle uutta otsapantaa, jos kerta sen löytäminen olisi näin vaivalloista.
Yksi vilkaisu yläkertaan kertoi, että hän oli sotkenut paikan komeaan sotkuun. Näytti aivan hänen huoneeltaan. Kaikki sanoivat aina sen näyttävän siltä, että siellä oli räjähtänyt pommi. Onneksi todellisuus oli vähän turvallisempi, oikeasti Karoliina oli vain sattunut pyörähtämään huoneessa ja ottamaan jotain, jota hän ei ollutkaan tarvinnut ja se oli päätynyt lattialle. Sen jälkeen hän otti jotain muuta ja kaatoi jotain matkalla. Mitään ei ikinä pitänyt laittaa paikoilleen, joten kaaos oli valmis.

Nyt Karoliina huokaisi ja lapsi ensimmäisen sängyn luokse. Pakkohan ne olisi pedata. Ei hän voisi jättää aittaa siihen kuntoon. Riikka ei tykkäisi hyvää.

Elias kuuli kaameaa kolistelua aitan suunnasta. Ilmeisesti joku oli kavunnut aitan vintille ja poika virnisti leveästi. Hän hiipi ääääääärettömän hitaasti sisälle ja varvasteli ylös portaita. Hauskinta hänen mielestään oli pienten tallityttöjen säikyttely, näillä kun oli taipumus kirkua ja säikkyä vähästäkin. Toivottavasti tuo yläkerrassa olija ei kuitenkaan saisi sydänkohtausta.

Elias hipsutteli yläkerran eteisen läpi, yli punaisen maton ja loikkasi sitten vauhdilla huoneeseen ja karjaisi: "PÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ."

Karoliina oli selin portaisiin ja keskittyi yhden sängyn petaamiseen . Koska siisteys ei ollut Karoliinan lempialoja, tyttö sai taiteilla päiväpeiton kanssa tovin, ennen kuin sai sen siististi paikoilleen. Hän siirtyi toisen sängyn luokse ja yritti tehdä kaiken samalla tavalla. Lopputulos ei hivellyt silmää, mutta oli kohtuullinen.

Tytöllä ei ollut hajuakaan, että joku oli avannut alakerran oven ja hiipi nyt ylös portaita. Karo oli saada sydänkohtauksen kuullessaan karjaisun.
Karo kiljaisi ja nappasi käteensä lähimmän esineen, joka sattui olemaan tyyny. Karoliina piteli tyynynreunoista kiinni ja tuijotti oviaukolle.
"Luoja Elias!" Karo hengähti.
"Pitääkö säikytellä..?" tyttö kysyi yrittäen tasata hengitystään.

"Tuonko kanssa ajattelit käydä päälle?" Elias härnäsi ja nauroi. "Vai tahdotko leikkiä tyynysotaa?" hän kysyi ja nappasi tyynyn tytöltä ja mäiskäytti sen tämän päähän.
"Hups, nyt taisi mennä kampaus sekaisin."
Poika nauroi hurmurin nauruaan ja virnisteli tytölle iloisena.

Elias oli nopea ja nappasi tyynyn Karoliina käsistä. Tyttö ei saanut pidettyä siitä kiinni ja kohta se muksahtikin hänen päähänsä. Karoliina tuijotti poikaan paheksuvasti ja peruutti askeleen, jotta saisi poimittua toiselta sängyltä tyynyn. Tämähän ei jäisi Eliaksen voitoksi.

Karoliina huitaisi tyynyllään Eliasta kohti ja väisti sitten kauemmas, jotta poika ei osuisi häneen uudestaan.
"Aijai, nyt en oo ainut jolla meni kampaus pilalle." Karoliina naurahti ja oli valmiina, jos Elias päättäisi jatkaa tyynysotaa. Miksi toinen oli edes tullut yläkertaan?

Elias hyökkäsi tyynyjensä kanssa Karoliinan kimppuun ja nauroi tämän yritessä väistellä tämän "iskuja". Häntä nauratti tyttöraukan avuttomuus ja hän ihmetteli mitä tyttö edes teki tämän kaiken sotkun keskellä, ja miten tämä oli ylipäätään saanut kyseisen sotkun aikaan.

Karoliina teki kaikkensa vältelläkseen Eliaksen tyynyä, mutta poika oli nopea. Karo huitoi tyynyllään Eliasta ja tunsi osuvansakin muutamia kertoja. Silti ei olisi voinut sanoakaan, että Karoliina olisi voittanut ottelun.

"Okei, okei. Sä voitit, lopeta jooko?" Karoliina hihitti peruutettuaan takaseinää kohti päästäkseen karkuun Eliakselta.

"Kutiaksä?" Elias virnuili ja hyppäsi sitten sängylle sotkien sen uudelleen. Tyttö oli osunut häntä kipeästi kyynärpäällään lantionseudulle, mutta Elias ei aikonut mainita asiasta. Hän vain nauroi tytön yrityksille vastustaa häntä.

Kutisiko Karo? Totta hemmetissä.
"En kutia, älä kutita." tyttö jatkoi hihittämistä. Hemmetin Elias! Miksi toisen piti kiusata häntä, kun poika voisi olla tallissa kiusaamassa hevostaan.
"Kerron Nooralle!" Karoliina uhkasi saadessaan taas sanoja suustaan.

Yläkerta oli jälleen kuin kaaoksen vallassa. Poika saisi kyllä jäädä siivoamaan hänen kanssaan.
"Sä et muuten lähde mihinkään, ennen kuin autat mua siivoamaan tän sotkun."

"Älä unta näe", Elias sanoi ja kieri sängylle saaden sen entistä pahemmin sekaisin. Hän nauroi toiselle ja sulki silmänsä. "Voisin oikestaan jäädä nukkumaan tänne hetkeksi", hän mutisi itsekseen.

"Elias!" Karoliina tuhahti. Poika oli ihan mahdoton. Tyttö pyöräytti silmiään toisen asettuessaan mukavasti sotketulle sängylle.
"Nukukin niin haen kylmää vettä ja herätän sut, laiskimus!" Karoliina naurahti ja heitti tyynyllään kohti poikaa.

"Et sä uskalla ku kerron Nooralle kuinka sä yritit viedä mun isyyden jysäyttämälle kyynärpääs mun lantioon", Elias nauroi hulluna ja kääntyi vatsalleen vuoteelle.

Eliaksen letkautus, tai oikeastaan tämän hullunkurinen nauru, tai molemmat, saivan Karoliinan purskahtamaan nauruun. Karoliina istahti lattialle ja nojasi kaappiin katsellen sängylle.
Kun tyttö sai vihdoin naurunsa hillittyä hän hymyili vinosti.

"Sori, en mä tarkottanu. Iteppähän alotit." Karoliina hymähti.

Elias nauroi Karoliinalle, toinen oli selkeästi saanut jonkun hulvattoman naurukohtauksen, oikeastaan tämä vaikutti hyvin mukavalta tytöltä, eikä hän yhtään ihmetellyt minkä vuoksi hänen sisarensa piti tytöstä.

"Kuinka vanha sä oot?" Elias kysyi sitten ja nousi istumaan. Hän potki skeittikengät jaloistaan lattialle.

Naurukohtaus pahimmillaan. Hyvä että Karo välillä tajusi hengittää hihityksensä lomassa. Karoliina oli varma, että joskus Eliaksen huoneeseen ei saattanut kuulua mitään muuta kuin hihitystä, jos Karoliina sattui jäämään yöksi Peltoloille.

Miten vanha Karoliina oli? Hänhän oli yhtä vanha, kuin pojan sisko. Samalla luokalla koulussa ja kaikkea.
"Kuusitoista. Mä olin samalla luokalla kun sun siskos.." Karo huomautti ja vilkaisi Eliakseen. Joskus oli tuntunut käsittämättömältä, millainen määräilijä toinen oli. Toisinaan, kuten nyt Elias tuntui ihan mukavalta.

"Aijaajoo, olisihan se kai pitänyt muistaa", Elias virnisti. Hän oli niin hyperaktiivinen ettei aina oikein pannut merkille kaikkia asioita. Mutta joka tapauksessa, tyttö oli siis vuoden häntä nuorempi. "Ja sä hoidat sitä lihapullaa, joka on ratsastaessa kuin jänis?" Elias kuvaili Missya.

Ja pah. Eliaksella ei ollut hajuakaan millainen Missy oikeasti oli. Poni oli kaikkea muuta kuin lihapulla.
"Ei se oo lihapulla. Ite oot." Karoliina tuhahti. Jos Missyn ja Wallun näki kauempaa, niin saattoi sekoittaa hevoset toisiinsa. Molemmilla oli kullankeltainen karva, vain harja ja häntä olivat eri väriset.

"Tiiätkö muuten, minne tänne on laitettu hevostavaroita jemmaan? Mä en löydä yhtiä suitsia sitten millään.."

"Voinvärinen lihapulla", Elias virnuili. "Ei aavistustakaan, kuka sulle sellaista on sanonut?" poika nauroi. Hänellä oli vahva fiilis, että tyttöä oli kusetettu pahemman kerran.

"Sulla on ihan samanlainen. Sitäpaitsi Wallu on kaks kertaa pulskemmassa kunnosa nyt. Pitäisköhän teidän rueta treenaamaan molempien, jotta pääsette yli esteistää." Karoliina ivaili ja virnisti.
Tyttö veti syvään henkeä ja vilkaisi ylös.

"Voi kettu. Ja mä käänsin koko huoneen ylösalaisin, mutta en tajunnu kattoa ylöspäin!" Karoliina huudahti ja nousi ylös. Tyttö meni sen sängyn luokse, jossa Elias makaili ja nousi sängylle kurottaakseen suitsia katonrajasta. Kuka ääliö ne oli sinne asti laittanut?
Elias oli varmasti nähnyt ne, mutta poika oli ollut hiljaa ihan tahallaan.

Elias nauroi. "Wallu on pyöreä ja komea, sille sopii pieni pyöreys, toisin kuin sille möhömahaiselle ponille", poika virnuili ja nauroi entistä makeammin, kun tyttö kurotteli suitsia katonrajasta ihan hänen vieressään. Hän ei voinut vastustaa kiusausta, vaan kiskoi tytöltä jalat alta. Sänky oli valtavan iso ja pehmeä, joten hän oli varma ettei toinen loukkaisi.

"Älä nyt. Kunnon kilpahevosilla ei ole yhtään ylimääräistä." Karoliina naurahti pojan kommentille.
Kohta tyttö kuitenkin kiljaisi tuntiessaan kaatuvansa sängylle. Hän oli melkein yltänyt ottamaan suitset katonrajasta, mutta ei. Eliaksen piti puuttua asiaan.
Karoliina tuuppasi poikaa ja nousi istumaan.
"Kuule. Onko kukaan ikinä sanonu sulle, että sä olet ärsyttävä." Karoliina kysyi ja hymyili oikein nätisti. Äänensävy oli sarkastinen.

"Vain kymmenen kertaa päivässä?" Elias ehdotti ja hymyili suloisesti kallistaen päätään. Hän tuuppasi tyttöä takaisin ja harkitsi hetken kutittavansa tätä. Harkinta ei kuitenkaan ehtinyt kestää pitkään, kun hän jo oli tytön kimpussa ja kutitti tätä.

Elias ei todellakaan osannut sanoa mitään totuudenmukaisesti. Tai sitten vain yksinkertaisesti sai kuulla kymmenen kertaa päivässä, kuin ärsyttävä tämä oli. Puolet niistä poika kuuli luultavasti Nooran sanomana. Mitenköhän monta kertaa Karoliinan paraskaveri oli mollannut veljeään.

Karoliina kerkesi vain avata suunsa ja miettiä pyytävänsä Eliasta ottamaan suitset alas katonrajasta, mutta ei kerennyt kun Elias oli taas hänen kimpussaan. Karoliina heittäytyi sängylle ja kieri yrittäen saada Eliaksen lopettamaan kutittamisen. Minkäs sille mahtoi, että hän sattui olemaan herkkähipiäinen.
"Hhihi.. lopeta.. hiihh.."

"Ei vakuuta", Elias virnisti ja nauroi tytölle. Tämä oli jo ihan hikinen ja Eliaskin tunsi olevansa "hiukan" kuumissaan. Poika tiesi olevansa mahdoton, mutta se oli ainoa keino selvitä itsensä kanssa.

Oikeastaan Eliaksen itsetunto oli melko heikko, mikä johtui suurimmaksi osaksi siitä että pojan vanhemmat eivät hyväksyneet sitä, että hän tykkäsi myös pojista. Heidän mielestään se ei ollut soveliasta, ja isä oli monet kerrat haukkunut hänet suuttuessaan homoksi.

Myös koulussa Eliaksella oli ollut ongelmia, häntä oli kiusattu, kun hän seurusteli yhden pojan kanssa, joka oli ollut hänen kanssaan samassa koulussa.

"Tarjoan sulle kahvit, autan karsinoiden kanssa.. ihan mitä vaan.. lopeta.. hihih.. jooko?" Karoliina anoi pelastusta tukalasta tilanteesta.

Tuntui oudolta olla niin lähellä poikaa. Karoliina ei ollut koskaan myöntänyt sitä kenellekään, mutta hän oli katsellut toista eri lailla viimeisen vuoden ajan. Vaikka tyttö oli kuullut toisesta vähän kaikenlaista, ei se pahemmin hetkauttanut. Enemmänkin Karoliina oli pysytellyt kauempana Nooran takia. Mitä tämä sanoisi jos Karoliina paljastaisi epävarmat tunteensa tämän veljeä kohtaan.