Back in black

"Lähde Routalla maastoon, niin sekin saa tänään liikuntaa." Nooran äiti oli sanonut tytön valittaessa tekemisen puutetta. Harrilla Noora ei ratsastaisi tänään, sillä se kaipaili eilisen treenin jälkeen vain pientä palauttelua ja joka tapauksessa Noora oli luvannut jo Joonakselle, että poika saisi työskennellä Harrin kanssa tänään. Kaikki muut hevoset, Wallua ja Routaa lukuun ottamatta, eivät tarvinneet ylimääräistä liikuntaa, sillä ne eivät räjähtäneet ratsastajien käsiin, jos joutuivat hieman vähemmälle liikutukselle.

Niinpä Noora oli raahautunut talliin, ottanut narun mukaansa ja lähtenyt hakemaan tummaa puoliveritammaa sisälle. Ulkona oli tuulinen keli ja Routa odotteli jo portilla sisälle pääsyään. Ilmeisesti se ei paljon jaksanut odotella viimassa, jos sillä oli mahdollisuus päästä tallin lämpöön ja suojaan.
Noora harjasi hevosen ja satuloi sen nopsaan. Sitten tyttö kävi hakemassa kypäränsä ja saappaansa kaapistaan. Noora ei ollut jaksanut vaihtaa edes ratsastushousuja. Farkuissakin pärjäsi ja pillifakkujen lahkeet sai helposti saappaiden sisään.

Kun Routa ja Noora olivat molemmat valmiita, tyttö talutti hevosen ulos ja nousi satulaan. Hän tarkasti satulavyön ja komensi Routan matkaan. Tamma lähti auliisti kävelemään pitkin pihatietä.
Pihatieltä kääntyi polku metsään. Polkua pitkin pääsi hiekkatielle, jossa Noora nosti ravin. Routa oli alusta asti sitä mieltä, että jokainen puska oli pelottava, mutta Noora oli tottunut hevosten pelleilyyn eikä asia hetkeuttanut tyttöä sen kummemmin.
Hiekkatietä edetessä pääsi risteykseen, jossa tie haarautui kahteen. Toinen vei lyhyemmälle lenkille, joka oli enemmänkin kävely ja ravilenkki. Toinen kiersi hieman pidemmän ja vaihtelevamman reitin kulkien vähän aikaa metsässä, sitten peltoteillä ja päätyen lopulta maastoradan päähän, jos pääsi esteille tai pystyi kääntymään takaisin. Sinne Noora meni.
Tyttö nautti hiljaisuudesta ja antoi Routan ravata aivan rauhassa. Hyvän paikan tullessa hän antoi Routan nostaa laukan. Tamma oli innoissaan ja pyrki laukkaamaan nopeammin.
Kaikki tuntui menevän hyvin, aina siihen asti, että tien ylitti kaksi motocrosspyörää vähän matkan päässä ratsukosta. Routa teki äkkipydähdyksen ja käännähti ympäri. Noora, joka ei ollut osannut varautua moiseen suunnanvaihtoon, suistui satulasta. Osuessaan maahan tyttö löi päänsä ja ilman pakenivat Nooran keuhkoista. Hänellä ei ollut enää tietoakaan mihin päin Routa otti lähteäkseen, sillä maailma pimeni Nooran ympärillä.

Joonas käveli tarhoille päin hakemaan Harria. Nooran hän oli juuri nähnyt Roudan selässä menossa maastoon. Mies itse mietti, että lähtisikö Harrin kanssa perään vai jäisikö vain suosiolla murhaavilta katseilta välttyäkseen, kentälle hevosen kanssa. Hän oli ollut Fean ja Ilma ei tosiaan ollut mikään paras mahdollinen. Sadetta ja jopa pientä myrskyn poikasta oli luvattu yöksi.
"No terve taas" Joonas sanoi Harrille, jonka oli saanut helposti tarhasta kiinni. "Eiköhän lähetä nyt sisälle ja katotaa sitte mitä tehään.." hän vielä jatkoi, ja napsautti narun kiinni ruunan riimuun.

Moni muukin oli päättänyt hakea hoitohevosensa takaisin talliin, ja tallissa olikin vilskettä joka suunassa. Toiset pesivät vesiboksissa ponin mutaisia jalkoja tai sitten käytävällä harjasivat hevosiaan ja puunasivat viimeisen päälle. Joonaksesta se oli huvittavaa, ottaen huomioon kelin, sillä kun nämä menisivät ulos takaisin sekunniksi, olisivat ne kahta kauheammassa kunnossa. Samalla Joonas katsoi Harrin valkoisia jalkoja ja loimen alta hohtelevaa kimoa väriä, tuli pojalle tyytyväinen olo. Sillä se oli puhdas ja vimosen päälle hoidettu, siitä Noora ja Joonas olivat pitäneet huolta. "No mitä me tehtäisiin?" Joonas kysyi hevoselta rapsuttaen ruunan päätä samalla.

Käytävältä alkoi ihmiset kadota ja tulla, samalla jotain myös hieman kohahduttavaa. Ihmiset puhuivat jostain, mutta sitä Joonas ei tarkkaan kuullut.

Oona oli ollut taluttamassa Miltonia laitumelta, kun tallipihaan saavuttuaan näki hiekkatietä pitkin kävelevän tumman hevosen, jonka ohjat ja jalustimet heiluivat vapaina. Tamma nosti hetkeksi ravin ja hidasti sitten hämmentyneenä käyntiin. Oona lähti kävelemään hiekkatietä pitkin tammaa kohti taluttaen Miltonia, ja tunnisti tummanruunikon tamman Roudaksi.
Tamma näytti hieman säpsyltä, ja pärskäytti kuuluvasti Oonan jutellessa tammalle hiljaa. Tamma ei kuitenkaan lähtenut karkuun ja antoi Oonan ottaa ohjistaan kiinni. Oona talutti molemmat ponit tallille, Milton toisella puolellaan, Routa toisella.

"Hei, tulisiko joku ottamaan Roudan", hän huudahti saavuttuaan tallin ovelle, ja oven lähellä ollut tyttö tuli ottamaan puoliveritamman ohjat.
"Tiedätkö kuka oli ratsastamassa Roudalla?" hän sitten kysyi. Nuorempi tyttö pudisteli päätään. "No, jos me nyt viedään nämä talliin", hän totesi ja talutti Miltonia karsinaansa kohti.
Matkalla hän kysyi muutamalta ihmiseltä tiesivätkö nämä kuka oli ratsastanut Roudalla, ja sai kuulla, että ratsastaja oli ollut tallinomistajan tytär, Noora, ja että tämän lähdöstä oli jo kulunut pidemmän aikaa. Oonan ei tarvinnut kertoa kuin yhdelle tallilaiselle että Noora oli ilmeisesti pudonnut Roudan selästä, kun koko tallikäytävä kihisi ja kuhisi uutisen kourissa.
Oona laittoi Miltonin tämän karsinaan, miettien, pitäisikö Roudan varusteet riisua, vai kannattaisiko tamma ennemmin ottaa mukaan etsimään Nooraa. Parhaassa tapauksessa Noora olisi jo matkalla tallille, pahimmassa tämä olisi saattanut vahingoittua pahastikin.

Oona asteli keskemmälle käytävällä.
"Meidän lienee paras lähteä etsimään Nooraa siltä varalta että hänelle on sattunut jotain", hän sanoi sen verran kuuluvalla äänellä että kaikki käytävällä olevat tallilaiset varmasti kuulivat. "Ketkä olisivat lähdössä etsimään? Mitään hirveää laumaa ei kannata ottaa, pari-kolme ihmistä. Olisi varmaan paras lähteä liikkeelle ratsain, joten, mitkä hevosista saisi nopeasti kuntoon ja ratsastettavaksi?"
Oona rykäisi, näyttäen hieman hämilliseltä. Hän ei ollut varma miten oikeutettu hän oli toimimaan ryhmänjohtajana, olihan hän vain hoitaja. Toisaalta hänellä ei edes ollut suuria hinkuja ryhmänjohtajuutenn, kunhan homma vain saataisiin pyörimään ja etsintäryhmä liikkeelle. Nuori nainen puri huultaan mietteliäänä. Hän halusi kysyä kannattaisiko Routa ottaa mukaan. Joku ratsu Nooralle olisi paras ottaa, mutta ehkä joku rauhallisempi siltä varalta että tämä olisi satuttanut itsensä.

//Toivottavasti ei haittaa että Oona pomoilee >.<

Rika seurasi vierestä kahviaan hörppien, kun Juulia puunasi suomenhevosensa valtavan paksua ja pitkää harjaa. Sakarias ei ollut asiasta ihan yhtä mieltä. "Tiiäkkö muuten, että tuo sun hevoses on melkonen viirupää?" hän heitti itseään hitusen nuoremmalle Juulialle, joka oli ottavinansa jutusta nokkiinsa, mutta tirskahti kesken valekiukuttelunsa, "Usko tai älä, mutta kyllä mä tied.." Juulian lause jäi hiukan kesken, kun joutui kiroamaan oriin, joka oli jälleen astunut omistajansa varpaille. Koska talli kuhisi kesäaikaan leiriläisiä, etenkin niitä hiukan pienempiä, oli Juulia yrittänyt hiukan hillitä kielenkäyttöään joten tälläkin kertaa hän tyytyi kiroamaan itsekseen Rikan nauraessa vieressä.

Juulian klinkkasi ulos karsinasta, huitaisi ystäväänsä kädessään olevalla kammalla, "Riittää sitten jo, tai mä laitan ukin hevoset sun kimppuus" hän näytti kieltä sulkiessaan karsinan ovea ja nappasi harjaämpärin johon tiputti myös kamman kädestään. "Ei ukki muuten puhu siitä uuden hevosensa juoksemisista? Vai kävitkö ees siellä tänään?" Juulia jutteli lähtiessään kävelemään Rika vierellään kohti vilkkaamman käytävän varrella olevaa varustehuonetta, jossa todennäköisesti oli pilvinpimein hoitajia ja niitä leiriläisiä. "Ei, kun olen vasta menossa. Taasko sillä on joku uus tulevaisuuden lupaus?" Rika vastasi kaivaen tupakka-askia taskustaan, edellisestä alkoi jo olla aikaa.

He eivät ehtineet edes varustehuoneelle, kun molemmat pysähtyivät kuuntelemaan mikä oli aiheuttanut yleisen hälinän tallin käytävälle. Väkijoukon keskellä seisoi kummallekin vieras tapaus, joka ehti juuri ehdottaa jonkinlaista etsintäpartiota, joku oli kaiketi tippunut maastossa. Rika ja Juulia vilkaisivat toisiaan, kumpikin tiesi sanomatta että he olivat aina vapaaehtoisia tällaisiin operaatioihin. He jäivät kuitenkin väkijoukon taakse, josta Rika huikkasi suureen ääneen, "Onko jottai oikein sattun vai mikä tämmöse hälinän on aikaansaanunna?". Hänen edestään lähestulkoon hyppäsi ryhmä leiriläisiä, eikä Juulia voinut olla nauramatta näille. Kovin moni ei halunnut Rikan kanssa ruveta vääntämään. He astuivat porukkaan tulleeseen väliin, kohti keskellä seisovaa juuri äänessä ollutta nuorta naista.

// öm.. luin tän tekstin ja en voinu todeta muuta kuin, et mitvit? xD //

//mä en enää sotke Jesseä tähän mukaan, eli tässä on miun vuoro, koska en voi pelata tajuttomalla Nooralla Beronia jatkaa -->//

// Aijaha jahah, no tämä jatkaa : D //


Joonas oli harjailemassa Harria, kimo karva oli säilynyt hyvänä ja kiiltävänä, kiitos hyvien kelien! Nyt tänään oli kuitenkin ilmassa hieman poikkeuksellista, sillä tuuli ja ehkä rupeisi satamaankin. Kumisualla hangatessaan ruunan jalkoja, Joonas saattoi kuulla käytävältä kavion kopsetta ja tallilaisten höpinää. Pari sanaa hän oli erottavinaan, mutta ei ottanut niitä oikeastaan kuuleviin korviinsa, vaan jatkoi Harrin hoitamista.

Pojan palatessa takaisin talliin satula ja muut varusteet rennosti mukanaan näki hän käytävällä seisovan Roudan ja tuon ilkikurisen ponin Miltonin jonkun tallitytön käsissä. Samassa tyttö jo ojensikin Roudan ohjia toiselle ja tämä kiikutti hevosen karsinaansa. Nyt Joonaksella alkoi kilkuttaa jokin hälytyskello päässä. Hetkonen.. eikös Nooran pitänyt lähteä Roudan kanssa maastoon? No mitä helvettiä se nyt tuossa teki?? mies kerkesi miettiä. Hän kiikutti varusteet käsistään Harrin suljetun karsinan oven eteen ja käveli tytön luokse, joka piteli Miltonia vielä.

"Siis mitä ihmettä täällä nyt on tapahtunu?!" Joonas kysyi, ehkä hivenen äänestä saattoi kuultaa hermostuneisuus ja huolestuneisuus. Oliko Noora tippunut maastoon vai oliko hän vain jossain ulkona tallipihalla? Kohusta tallissa päätellen, jotain isompaa oli tapahtunut. Ja kyllä, Joonas toivoi, ettei mitään vakavampaa olisi sattunut. Hän oli liian väsynyt, nukkunut huonosti. Ja sen jopa näki tämän kasvoilta. Nyt hän näytti sinisessä Jack&Jonesista ostamasta T-paidassaan jo vanhalta. Kasvot olivat jopa ehkä vähän ahavoituneet, johtuneen auringonpaisteesta ja siitä väsymyksestä, mikä tätä nyt painoi. Vähiten tähän tarvittiin nyt yhtä kadonnutta tyttöä!

// ja anteeks, mä en nyt vaan osaa kirjottaa pitkästi : ( //

// Hypätään lumivalkon yli ja nyt ois sit niikö Johannan vuoro //

//Mä olen niiiiin pahoillani, etten sillon kirjottanutkaan ja en ole sen jälkeen yksinkertaisesti ehtinyt.. Nyt yritän, yövuorossa aivot toimii niin superisti. Jos tästä tulee aivan kaamea, niin poistakaa.//

Erään nuoremman tytön selitettyä Rikalle ja Juulialle tilanne, nämä totesivat oitis olevansa ensimmäiset vapaaehtoiset lähtemään etsimään Nooraa. Kumpikaan ei kadonnutta sen paremmin henkilökohtaisesti tuntenut, mutta kokemusta meillä kadonneen etsimisestä enemmän kun näillä yhteensä, Rika pyöritti päätään. Samalla hetkellä hän tajusi porukan takana seisovan Joonaksen, jonka kanssa hän oli vaihtanut muutaman sanasen ja olipa poika auttanut Sakun kanssakin. Rika oli nähnyt Joonaksen ja Nooran pari kertaa kulkevan yhdessä, eikä kukaan voinut erehtyä aiheesta että heidän välillään oli jotain muutakin kuin pelkkä omistaja-hoitaja-suhde.

"Myö ollaan joskus ennenki oltu porukkaa ettimässä eli me lähretään Juulian kanssa ainakin", Rika kajautti kohisevan tyttöporukan yli tehden selväksi että jos ei oikeasti tiennyt aiheesta niin nyt ei ollut aika avata suutaan. "Joonashan sie olit?" Rika huikkasi miehen alulle kävellessä tätä kohti ja ollessaan lähempänä hän jatkoi hiukan hiljaisemmalla äänellä, "Jos siusta vaan on lähtemään nii sie voisit lähtee varmaan kans, näistä pikkutytöistä nyt ei ole mihinkään" Rika jatkoi viitaten takanaan seisoviin, silmät lautasen kokoisina tuijottaviin neiteihin.

Rikan jutellessa Joonaksen kanssa, Juulia kääntyi vielä tallin käytävällä olevaa porukkaa kohti. "Onko jollakin mitään tietoa, mihin päin Noora on lähtenyt?" Juulia silmäili porukan läpi odottaen vastausta ja iski silmänsä vieressään seisovaan tyttöön, joka näytti sopivalta tehtävään joka Juulialla oli mielessä. "Ja sä, menet tuonne talolle ja ilmotat asiallisesti Nooran äidille mitä on tapahtunut ja kerrot että meitä lähtee porukka etsimään. Onko ok?" tyttö nyökkäsi ja tajusi jopa ehdottaa puhelinyhteyttä. Juulia hymyili tytölle rohkaisevasti ja rustasi oman puhelinnumeronsa nopeasti tytön käteen.

Juulia katsoi hetken tytön perään, kääntyi sitten Rikan ja Joonaksen puoleen. "Ollaankos me nyt sitten kolmistaan lähdössä? Ja Rika tarttis varmaan jonkun ratsun vai lähteekö joku autolla perään, onko tuo sellaista maastoa että autolla pärjää?" Juulia osoitti viimisen kysymyksensä lähinnä Joonakselle.

// Oumaikaat, yövuoro on kiva kaveri.. or not.. //

// njäääh, hyvältä tuo vaikuttaa! (; //

"Juujuu minä olen minä olen" Joonas vastasi Rikalle tämän tarkistaen nimensä, ja tajusi silloin hieman höllentää asennettaan. Hän ei ehkä ollut vastannut kaikista ystävällisemmällä äänensävyllä ja ilmeellä, mutta vaihto samantien kasvonsa hieman huolestuneeseempaan ilmeeseen, mitä hän todella oli. Joonaksen pelko oli siis oikein. Noora oli jossain tuolla pimeässä ja metsässä.
"Voi perhanan perhana!" Joonas sipaisi kädellään tummia hiuksiaan takaraivolta eteen otsalle, ja piti kättään sekunnin siinä, kunnes laski sen pois lanteilleen.

Ja nämä pikku tytö tuijottivat kaikkia isompia ja vanhempia kolmea ihmistiä, Rikaa, Joonas ja Juuliaa kuin koirat omistajaansa. Ja sekös vielä ärsytti entistä enemmän poikaa. Hän oli melkein jo jopa tiuskaisemassa näille kakaroille jotain, mutta hillitsi kuitenkin itsensä juuri ja juuri. Hän tosiaan oli aivan liian väsynyt nyt. "Ja tottakai mä lähen ettii Nooraa! Ei sitä tonnekaan voi jättää" Joonas vastasin Rikalle hieman viivellä, viuhtoen käsillään samalla puheensa aikana metsiin päin.

"No tuoltahan löytyy kaks eri reittiä. On se lyhyempi ravi-reitti tai sitten pitkä, mistä pääsee maastoesteille. Pitäs vaan tietää kummalle ne on menny" Joonas mietti ja jatkoi:"Autolla on vähä vaikeeta siellä kyllä mennä, mutta pääsee sillä johonki asti, esim sinne peltoteille, mikä on siinä maastoeste radalla". Missä helvetissä Noora sä oot?!, Joonas mietti ja kääntyi sitten kävelemään pihalle päin. "Nyt lähetää! Ei täs voi koko ajan seistä" mies sanoi jo malttamattomana ja hermostuneena. Jokainen katsoi poikaa hieman ihmeissään, mutta jokaiseen tuli liikettä, jotkut lähtivät ulos tallista ties minne ja loput odottivat vielä toista komentoa käytävällä.

Joonas lähti hakemaan Harrin varusteiden vierestä satulahuoneesta oman tummansinisen tuulitakkinsa, mikä olin Kimovaaran nimikkotakki. Hän puki sen päällensä ja laittoi hupun päähänsä. Mustat ja isot verkkarit olivat puhtaat ja kengät hän vaihtoi ratsastuskengiksi. Ne toimivat paremmin metsässä, jos sinne piti lähteä rämpimään. Samalla hän otti kaksi taskulamppua, - jotka olivat ainoat mitä sieltä löytyi - sekä toppaloimen. Joonas ei erityisemmin katsonut kenen se oli, kuhan sattui olemaan kuiva ja ensimmäisenä käteen osuva. Tavarat sylissään hän lampsi autolle, ja viskasi tavarat takapenkille. Hän vielä etsi Rikan ja Juulian, kysyäkseen heidän suunnitelmansa. "Mä meen nyt autolla, ja te..? ajotte miten?" Joonas kysyi naisilta.

// mä viel skippaan, kun en tuo uutta hahmoa kehiin :D//

// jatkanko mä sit vai varrotaanko me sitä lumivalkoa? //

// jatka nyt kuitenkin, lumivalko tulee sitte peliin mukaan jos on tullakseen, muuten tää jää iha tyssäämään koko ajan. vai? //

//just näin :)//

//joohaannaaa??"