Catch me if you can!!

//onlinea, offline, ihan mitä vain vapaa on siis juu (tuleminen meinaan.)//

Jesse pyysi Lukea liikkumaan hivenen reippaammin eteenpäin, mutta ruuna luimisti korvansa vasten niskaa ja potkaisi takajallaan mahansa alle, yrittäen osua Jessen jalkaan. Se protestoi pohjetta vastaan.
Jesse yritti uudelleen. Taas sama reaktio.
"Ala mennä nyt." poika komensi ja läimäisi ruunikkoa hevosta esteraipalla kaulalle. Luke mietti hetken ja teki sitten komean pukin. Jessen onnistui hädin tuskin pysyä kyydissä.

Poika naurahti itsekseen päästyään takaisin tasapainoon ja saatuaan Lukenkin ravamaan reippaammin. Tästä estetreenistä tulisi varmasti maailman paras. Sen poika osasi jo jossain sisimmässään aavistaakkin.

// hahaa, minäminäminä, ei kun siis Juulia, ihan tämmöttiis pienesti //

Juulia oli ollut aamun isoisällänsä ajamassa nuoria ravurinalkuja, jonka jälkeen hän oli päättänyt tulla Kimovaaraan hoitamaan Sakariaksen. Suunnitelmissa olisi lähteä katsomaan paikalliset polut treenikärryjen kyydistä, sen verran virtaa täynnä orii oli että jopa Juulia päätti jättää maastoreissun satulatta väliin. Hän oli kuitenkin vieny oriin hetkeksi tarhaan purkamaan pahimmat energiat, jos se nyt vaikka pysyis siellä tarhassa, hän ehti ajattelmaan, kun havahtui siihen että kentällä oli joku.. eikä ihan vaan joku, puoliverinen Luke selässään Jesse. Juulia tunsi punastuvansa, kuin pahainen teinikakara, käski kerätä itsensä ja lähti kävelemään kohti kentän laitaa.

Päästessään aidan viereen, Juulia katseli hetken aikaa kuinka Luke laittoi vastaan kutakuinkin kaikelle mitä Jesse selässä teki. Loppuenlopuksi ruuna protestoi heittämällä pienen pukin, saamatta naurahtavaa Jesseä kuitenkaan selästään.

- Pitääkö soittaa pelastushenkilökunta valmiuteen vai meinaatko olla lentelemättä esteiden päälle tällä kertaa? Juulia huikkasi hymyillen pojalle, nojaten samalla aitaan.

Jesse tajusi kentän laidalle ilmestyneen Juulian vasta, kun tämä ilmoitti läsnäolostaan. Jesse teki Lukella ison ympyrän ja hidasti hevosen käyntiin. Sitten poika antoi pitkän ohjan ja kävelytti hevosen aidan luokse. Luke pysähtyi Juulian eteen.
"Hyvää päivää." poika totesi ja virnisti.
"No mietin vielä sitä, pidä puhalin kuitenkin lähellä." Jesse pilaili.
"En tosissaan. Vähän vaan taitaa olla meidän poika tammamaisella päällä. Ihan oikeesti, musta tuntuu että tää hevonen on piilotamma tai sit se on vaan yksinkertaisesti homo." poika ei pystynyt olemaan vakava, joten hän purskahti nauramaan.

Juulia seurasi tarkkaavaisena Jessen ratsastusta tämän ohjatessa Luken aidan viereen.
"No mä rupesin sitä jo esille kaivamaankin, ihan vaan varmuuden vuoks" hän naurahti samalla nostaen aurinkolasit päänsä päälle. Luke kurotti turpaansa varovasti nuuhkaistakseen, mutta Juulian liikahtaessa veti päänsä äkkiä pois. "Hölmö se ainakin on" Juulia nauroi. "Hevosten seksuaaliseen suuntautumiseen en oo perehtyny niin paljoa, että voisin siihen asiaan sanoa mitään, mutta jos olet varma niin sitten se vois tulla toimeen Sakun kanssa, se kun on niin äijä" tyttö nauroi, "Se saattaa kyllä olla pahinta laatua homofobiainen".

Jesse hymyili. Voisihan se ollakin mahdollista, että hevoset tulisivat toimeen keskenään. Jesse ei kuitenkaan pitänyt ajatusta hyvänä. Luke.. oli maksanut paljon. Se tarhattiin yksinään ihan tarkoituksesta, joka oli pitää hevosen jalat kunnossa. Yksi potku ja kisahevonen saattoi olla entinen.
"Sori, mä olen vähän ylisuojeleva Lukea kohtaan, enkä laittais sitä mielellään muiden hevosten kanssa. Vaikka se voiskin kasvattaa vähän luonnetta.."

"Hei kehtaatko nostaa esteitä, kunhan me ollaan tehty muutama verkkahyppy tolle pystylle?" Jesse kysyi ja osoitti kentän keskellä olevaa vihreävalkoista pystyestettä, joka oli sillä hetkellä ehkä 70cm korkuinen.

Juulia katseli vakavoitunutta Jesseä ja naurahti, "Juu, mä en suostuis laittaan Sakariasta kenenkään kanssa samaan tarhaan, vaikka maksettais. Puhumattakaan että tuollanen kisaratsu"

Juulia pujahti aidan raosta kentälle, ennen kuin Jesse oli saanut kysymystä kokonaan loppuun. "Tottakai" hän vastasi hymyillen, "Ihan kiva päästä näkemään kun hyppäämiseen tarkoitettu hevonen hyppää, hiukan eri meininki kun tuollainen suokin rohjake yrittää jyrätä kaiken läpi" hän virnisti.

"Tiiätkö, suokeistakin löytyy hyppyvalioyksilöitä." Jesse huomautti kääntäen Luken kävelemään keskemmälle kenttää Julian vieressä.
Kun kolmikko pääsi kentän keskelle, Jesse keräsi ohjat ja pyysi Luken laukkaan. Hevonen hypähti eteenpäin ja lähti laukkaamaan reippaassa tahdissa.

Jesse toi Luken esteelle muutaman kerran. Aluksi Luke oli innoissaan ja hyppäsi valtavan loikan. Toisella kerralla se rupesi taas pihtailemaan ja tuskin nosteli jalkojaan. Näin kävi myös kolmannelle hypylle. Neljännellä kerralla Jesse näpäytti ruunaa raipalla juuri ennen estettä ja hevonen kokosi jalkansa niin, ettei kaviokaan kopsahtanut puomiin. Jesse hyppäsi pitkällä sivulla olevan sarjan sen kokoisena, kuin se sillä hetkellä oli.

"Okei. Nosta vaan johonkin metriin." Jesse huikkasi hiljennellessään pärskyvää estehevosta raviin.

Juulia hymähti toisen kommentille, "Kyllähän mä sen tiedän ja lähinnä tässä kohtaa tarkotin tuota omaa hölmöläistä, mutta onhan se silti hiukan erinäköistä touhua" hän virnisti loppuun, "en mä silti itelleni puokkia ottais". Olihan tyttökin puoliverisilläkin ratsastanut, mutta hän vain oli oppinut siihen, että suomenhevoset olivat hänen juttunsa, voimatta kuitenkaan kieltää että silloin tällöin jollain muullakin ratsastettaessa siinä oli sitä mukavaa vaihtelua.

Juulia seurasi Jessen ja Luken työskentelyä, voimatta olla nauramatta Luken laukkaan-lähtö-loikalle. Saatuaan ratsunsa esteistä yli ilman kolautteluita, Jesse pyysi Juuliaa nostamaan esteiden korkeutta ja Juulia nosti. Saatuaan korkeuden pyydetyksi tyttö väistyi jälleen hiukan sivummalle nojaamaan aitaan ja seuraamaan toisten työskentelyä, "Noin, pankaas pojat loikaten" hän virnisti vielä aurinkolasiensa takaa.

// woot, miten pitkä kirjotus meikäläiseltä tähän aikaan yöstä O_o //

"Miksi et? Nämähän toimii hipaisulla. Vaikka eiväthän ne nyt ihan ravihevosten vauhtiin pääse.." Jesse naurahti.
Poika odotti että Juulia sai esteitä nostettua ja siirtyi hiukan kauemmas. Sitten Jesse pyysi Lukea taas liikkeelle ja hevonen totteli, tällä kertaa ilman mutinoita. Kun esteistä oli kyse, Luke ei epäröinyt hetkeäkään siitä että liikuttaisikose jalkojaan eteenpäin vain maleksisiko se paikoillaan.

Jesse laski askeleita. Kolme, kaksi, yksi ja ponnistus. Hyppy oli ilmava ja sulava. Luke laskeutui esteen toiselle puolelle ja teki pukin tapaisen pikku pompun ilmaistakseen intonsa.
Välillä hevosen tyyli sai aikaan rytmirikkoja radalla, mikä ärsytti Jesseä suunnattomasti. Tapaa oli yritetty kitkeä pois Lukesta ja nytkin Jesse pyysi hevosta eteenpäin, sen jäädessä pelleilemään.
Toinen hyppy samalla esteelle ja sitten Jesse hiljenteli Luken käyntiin.
"Ilmeisesti se päätti käyttäytyä, kun sai katsojia.." poika huomautti ja virnisti.

"Jotenkin en vaan oo ihastunut kunnolla, ehkä en vaan oo tavannu sopivia" Juulia virnisti aiheelle katsoessaan Jessen lähtiessa valmistelemaan ratsua seuraavaan hyppyyn.

Tyttö seurasi aitaan nojaten ratsukon työtä ja huomasi Luken todella innostuvan esteistä, ja jopa kuuntelevan ja tekevän mitä Jesse pyysi. Esteen jälkeen ruuna kuitenkin yritti keksiä kaikkea mahdollista tekemistä, mutta napakasti poika komensi sen eteenpäin. Sakua pitää taas hillitä aivan tuhottomasti, Juulia mietti yksinään kunnes totesi ettei näitä kahta voinut verrata missään tilanteesa, paitsi tietysti hulluudesta.

"Kai sitä nyt kuka vaan haluaa esiintyä edukseen yleisön edessä?" Juulia virnisti takaisin. "Nostanko vielä?"

"Ehkä sun pitää tulla aina kentän laidalle, jotta Luke käyttäytyy." poika nauroi. Hevonen oli niin tuulella käyvä, että sitä ei varmasti osannut arvatakkaan, jos ei nähnyt puoliveristä itse. Mahdoton ilveilijä se oli. Sileällä hevonen pelleili minkä vain jaksoi, mutta kun se tajusi pääsevänsä hyppäämään, se tuntui välillä kuin viilipytyltä. Jos Jessen valmentaja ei olisi nähnyt hevosessa potentiaalia, se olisi varmasti jäänyt Britanniaan.

"Nosta vaan." Jesse vastasi.

Juulia nauroi, "Joo, alan teidän omaks cheerleaderiks" tyttö hihitti ja ketkutti takapuoltaan esittäen huutosakkia.

Tyttö malttoi esitykseltään nostaa puomeja jonka jälkeen hän kumarsi syvään, hyvin teatraalisesti, "Arvon herrat nyt sitten näyttävät taitonsa", Juulia nauroi kävellessään aidalle. Hän kiskaisi itsensä aidalle, laski aurinkolasit silmilleen, vakavoitui hivenen, "Olkaaten hyvät".

Jesse nauroi Juulialle. Toisen cheerleading imitaatio sai pojan nauramaan, Juulia oli muutenkin mukavaa seuraa. Toinen oli rento ja hauska, mitä muuta olisi saattanutkaan toivoa?
"Me kelpuutetaan sut mielellään." Jesse vastasi ja virnisti, ennen kuin ohjasi Luken kohti kentän toista laitaa.

Juulia nosti esteitä ja Jesse nosti laukan, saatuaan tytöltä varmistuksen, että kaikki oli kunnossa.
Luke laukkasi rauhassa, kunnes sen silmiin osuivat esteet. Silloin hevonen halusi kiihdyttää, mutta Jesse pidätti sitä ja toi sen hyvään kohtaan esteelle. Luke hyppäsi esteen mainiosti.

"Nosta vielä vähän. Katotaan jaksaako tää vielä keskittyä."

Juulia nauroi huutosakki-idealle, "Muistatte sitten vaan ilmotella kisoistanne, että mä osaan harjotella" tyttö virnisti.

Hän väistyi esteen tieltä jääden seuraamaan ratsukon työskentelyä. Jälleen Luke kiihtyi esteen tajutessaan, mutta pysyi kuitenkin hyvin Joonaksen alla. Hallitusti he hyppäsivät esteen ja poika kehoitti Juuliaa nostamaan vielä puomien korkeutta vielä vähän.

"Mun mielestä se alkaa näyttämään jo huomattavasti paremmalta" Juulia höpötti viitaten Luken hyppyihin, "vaikkakin ihan näin maallikon ja ravi-immeisen silmin" hän lisäsi virnistäen. Samalla tyttö toivoi, ettei höpöttäisi mitään aivan typeriä vaikkei ennenkään niin kauhean tarkka ollut sanomisistaan.

Saatuaan puomit ylös hän nyökkäsi pojalle, "Saapi tulla, jos vaan näyttää sopivalta".

Esteen jälkeen Jesse pyysi ruunaa hiljentämään. Meni kuitenkin
tovi, ennen kuin Luke suostui ravaamaan rauhallisesti, eikä kaahottanut päättömänä ympäri kenttää.
Sillä aikaa Juulia oli taas nostanut esteitä.

"Sinulla on hyvä vaikutus Lukeen." Jesse naurahti.
"Ja kyllähän nyt estehevosen tunnistaa, vaikka olisi pajulassa asunut koko ikänsä." poika vitsaili, toivoen ettei toinen ottaisi sanoista nokkiinsa.

"Näyttää hyvältä." Jesse totesi vielä vilkaistessaan pystyestettä. Poika komensi Luken taas laukkaan ja hevonen nosti laukan yhdellä harppauksella.
Lähestyminen oli jälleen kerran hyvä ja hyppy entistä parempi. Luke tuntui olevan ihan fiiliksissä.
Toinen kerta, hyvä lähestyminen ja upea hyppy. Jesse kerkesi jo ajatella, että hevosessa ei ollut mitään vikaa sinä päivänä, kun ruuna päätti vetää kunnon pukin esteen jälkeen.
Jesse horjahti ja tarrasi kiinni hevosen harjaan välttääkseen tippumisen. Se oli lähellä.

"Käyttäydy." Jesse komensi Luken palatessa neljälle jalalle. Luke hidasti raviin ja steppasi paikallaan.
"Ihan uskomaton ilveilijä! Se tekee aina jotain, juuri kun sitä vähiten odottaa." Jesse mutisi ratsastaessaan lähemmäs Juuliaa.

// josko jo irtois jotain.. //

Juulia seurasi aurinkolasit silmillään ratsukon työskentelyä. "Kyllä mä voin tulla koska vaan katseluoppilaaks, jos ei muuten niin kiva huomata ettei Sakarias oo ainoo jolla on outoja päähänpistoja" hän nauroi viitaten Luken tempauksiin. Tyttö muisteli hetken aikaa muutamia flegmaattisia ravurinloppuja, joita oli joskus käynyt katsomassa eikä voinut olla kuin onnellinen että kaikista kommelluksista ja läheltäpititilanteista huolimatta hänellä oli juuri Sakarias.

"No, täällähän mä olen koko ikäni ollutkin, jos ei kahden vuoden sivistysmatkaa opintojen takia lasketa" Juulia nauroi noustessaan aidalle istumaan, "ja mun mielestäni paljon tästä pahempaa pajulaa ei voi olla olemassa." Toisaalta hän tykkäsi paikallisesta rauhallisuudesta, mutta pienen paikan haitta oli aina ja ikuisesti asioiden nopea leviäminen, siitä ei päässyt mihinkään. Niin, ja tietysti puuttui se kunnon tanssipaikka. Eikä täältä oikein tahtonut löytyä kavereita, jossei joku muualta tuttu lähteny kauempaa käymään, hyvin pieni mahdollisuus oli tavata kylällä tai vaikka tallilla. Tai vaikka molemmissa, Juulia hymähti seuratessaan Jessen ja Luken hyppyjä.

"Jos ymmärtäisin hiukankaan mitään esteiden päälle ni voisin vaikka yrittää ottaa mallia, ei puutu kuin edes joskus hyvän käyttäytymisen omaava hevonen" hän kommentoi, kun Jesse pääsi toistamiseen hypyn todella hyvännäköisesti alas. Samassa Luke heitti takapäänsä ilmaan, ilmeestä näki, että kyseessä oli vain ja ainoastaan pelkkää riemua. Jesse sai pitää oikeasti kiinni, ettei tullut alas ratsunsa selästä. Pienesti pärräten Jesse sai Luken asettumaan ja ohjasi ruunan kohti Juuliaa. "Niin noh, siitä käyttäytymisestä.." Juulia hihitteli.