Uusi paikka, uudet kujeet

Emilia astui sisälle talliin. Hän oli saanut tallitytön pestin Kimovaaran hevostilalta, vaikka tyttö ei aikaisemmin ollut koko paikassa edes käynyt. Hän astui hieman varovaisin askelin sisälle talliin ja kuikuili ympärilleen. Emilia ei nähnyt vielä ketään, lukuunottamatta muutamaa hevosta karsinoissaan, joten tunsi olonsa hieman orvoksi.

"Mikähän mesta tää oikein on?" Emilia kuiskasi silmiään pyöritellen.

Hän asteli käytävää eteenpäin ja näki satulahuoneen. Satulahuonetta vastapäätä oli ilmeisesti kerhohuone-tyyppinen paikka, mistä hän oli kuulevinaan jonkin sortin puhetta. Emilia ei tohtinut koputtaa oveen, vaan katseli edelleen ympärilleen häkeltyneenä.

"Haloo, onkohan täällä ketään?" Emilia tsemppasi itseään ja kysyi hieman voimakkaammalla äänensävyllä.
Sydän pamppailen Emilia odotti, että saako hän vastausta keneltäkään, vai jäisikö hän yksin miettimään seuraavaa liikettä.

// ihan avoin on siis, tosin nyt taidan lähteä pois koneelta joten offline : D //

"Jestas!" Ira huudahti, kun kuuli jonkun kysyvän vähän kovemmalla äänellä oliko tallissa ketään. Hän ei ollut yhtään kuullut, että talliin oli tullut joku ja säikähti valtavasti. Sydän edelleen tuhatta ja sataa hakaten hän huikkasi Hessun karsinasta, jossa oli ollut selvittämässä ruunan häntää: "Mä oon täällä, Hessun karsinassa!" ja kurkisti oven raosta käytävälle.

Käytävällä seisoi avaaleahiuksinen, rviolta Iran ikäinen tyttö, joka katseli ympärilleen ja yritti selvästi löytää jotain elonmerkkiä tallista. Ira astui kokonaan ulos karsinasta ja jatkoi: "En ole tainnut nähdä sua täällä ennen? Oon Ira, tän Hessun hoitaja."

Samassa Ira oli lentää päistikkaa nurin, kun Hessu tönäisi ovea kovalla voimalla ja se osui Iran selkään. "Hemmetin hevonen!" hän kivahti ja kääntyi sulkemaan oven, samalla mielessään sadatellen. On tämäkin nyt tapa tehdä tuttavuutta, hän ajatteli ja naurahti ääneen. Kas kun en hänen syliinsä lentänyt.

Emilia sai miltei välittömästi vastauksen kysymyksiinsä ja hän tavallaan huokaisi syvään helpotuksesta. Vihdoin joku.

"Ou, hei!" Emilia sanoi hymyillen nähdessään tytön hevosen karsinassa, minkä jälkeen jatkoi: "Mä oon Emilia, oon tosiaan just muuttanut tänne enkä oikein vielä tunne paikkoja. Tosi herttaisen näköinen tämä Hessu!"

Emilia ehti juuri vastata, kun huomasi tytön miltei kaatuvan.
"Eikai sua sattunut?" Emilia kysyi hieman häkeltyneenä, mutta huomasi Iran naurahtavan, joten hymähti sitten itsekin ja auttoi tämän jälkeen Iran ylös.

"Ehtisitköhän sä muuten näyttää mulle vähän, missä täällä tallissa on mitäkin? Satulahuoneen jo löysinkin, mutta muut ovat vähän hakusessa. Siis tietenkin vain, jos sulla ei oo kiireitä - kyllähän mä itsekin varmasti löydän jos et ehdi.." Emilia kysyi hieman kainostellen ja katsettaan peitellen.

"Hessu on kyllä nätti, mutta harvinaisen omapäinen..." Ira hymähti ja kääntyi rapsuttamaan hevosta, joka kurkki karsinastaan käytävälle.

"Ohhoh, joo ei sattunu", Ira vastasi itsekin hieman häkeltyneenä. Hemmetin hevonen, hän vielä ajatteli ja nousi täyteen - joskin varsin lyhyeen - mittaansa.

Ira kuunteli tarkkaavaisesti, kun Emiliaksi esittäytynyt tyttö pyysi häntä esittelemään tallia ja vastasi sitten: "Tottakai ehdin! Ei mulla tässä mitään ihmeellistä ole, yritin setviä ton karvakorvan häntää, muttei siitäkään mitään tullut", hän jutteli ja hymyili tytölle, joka peitteli katsettaan ja vaikutti hieman vaivaantuneelta, aivan kuin ei olisi ollut varma, kehtaako kysyä.

Ira pyyhki paidastaan ylimääräiset heinänkorret pois ja katsoi sitten Emiliaa kysyen: "Onko jotain tiettyjä juttuja mitkä pitäis ensin näyttää? Tietty voin kierrättää koko tallipihankin ympäri, mutta jos nyt tärkeimmät ensin." Samalla hän jo katseli ympärilleen pohtien, mitä tytölle näyttäisi. Kentän ja maneesin tuo nyt varmasti löytää itsekin... hän vielä ajatteli.

"Mahtavaa!" Emilia tokaisi heti, kun Ira lupautui näyttämään hänelle paikkoja. Hän jatkoi vielä: "No olisi ihan mukavaa nähdä mitä kaikkea tallista löytyy satulahuoneen lisäksi. Olin näkevinäni jonkin kerhohuoneen tyyppisen mestan tuossa, mutta en sitten sen pidemmälle uskaltanutkaan.."

Emilia hymähti vienosti ja keskeytti lauseensa kurkkien samalla hieman ympäristöä. Hän mietti kiivaasti mikä olisi olennaista tietää tallissa työskentelevänä.

"Onko täällä tallissa jotain huisin jännää paikkaa, mikä jokaisen uuden tulisi tietää?" Blondi tyttö kuitenkin kysäisi vielä perään hieman naureskelevalla äänensävyllä. Hän kuitenkin vaihtoi taas naaman peruslukemille ja sanoi sitten vielä vähän vakavemmalla äänellä: "Kiitos muuten kun autat, tässä ehtikin tulla jo hieman orpo olo kun ei tunne ihmisiä saati paikkoja."

"Joo, satulahuoneen lisäksi täältä löytyy kuivaushuone, ihan siitä satulahuoneen vierestä. Näitä vastapäätä on toimiston tai vapaa-ajan huoneen tapainen tila, joka on aina tunteja ennen ihan tupaten täynnä porukkaa, muuten siellä näkee yleensä vain hoitajia tai työntekijöitä", Ira kertoi ja viittoili samalla kohti tallin päätyä, josta nämä huoneet löytyisivät.

"Hmm, huisin jännää paikkaa, en osaa sanoa", Ira naurahti ja hymyili. "Kaikki tärkeimmät, eli aitta, maneesi ja kenttä ovat ihan tässä pihapiirissä, ne kyllä löytyvät ihan vain vilkaisemalla ovesta ulos", Ira jatkoi kertomista, "tarhatkin varmaan jo näit. Laitumet ovat tarhojen takana, sinne onkin vähän pidempi matka ja siellähän nuo hevoset nyt kesällä ovatkin, elleivät ole töissä."

"Ei mitään kiittämistä! Mielelläni näytän paikkoja, muistan kyllä miten jännittävää oli tulla tallille uutena ja olla ihan hukassa. Onneksi täällä Kimovaarassa on mukavia ihmisiä, etten ihan heti eksynyt", Ira kertoi hymyillen. "Hoidatko muuten jotain täällä vai oletko töissä..?" hän kysäisi kun tajusi, ettei tiennyt toisesta tytöstä mitään.

Emilia kuunteli tarkkaavaisesti seuraten toisen tytön eleitä sivusilmällä. Tallissa ei sitten loppupeleissä ollutkaan mitään erityisen mystistä kaavaa, vaan kaikki huoneet olivat aivan käden ulottuvissa. Tässä vaiheessa hän tunsi itsensä hieman typeräksi kysellessään aivan päiväselviä asioita.

"Okei, no enköhän nyt ole jo aika hyvin kärryillä. Ehtiihän sitä tässä katsoa ja etsiä paikkoja, jos jokin jäi vielä epäselväksi." Emilia hymähti takaisin.

"Ja tosiaan juu, en hoida mitään tiettyä hevosta, mutta olen lähinnä tallitytön roolissa tallilla. Olen vastikään muuttanut Kimovaaraan, joten oikein mielelläni tutustun talliin ja ihmisiin näin tallitytön roolista." Emilia vastasi määrätietoisesti Iran esittämään kysymykseen. Hän jatkoi kuitenkin pian: "Oletkos sinä muuten ollut jo kauan Kimovaarassa? Ja oletko aina hoitanut tätä yhtä hurmaavaa Hessua?" Samalla Emilia ojensi kätensä silittääkseen uteliaan näköistä hevosta.

Ira kohotti kulmiaan kuullessaan Emilian olevan tallityttö, mutta tajusi onneksi vastatakin: "En mä kauaa ole täällä käynyt, muutin kyläänkin vasta pari kuukautta sitten. Hessu on alusta asti ollut hoitopollena, halusin vähän vaihtelua aiempiin vastuuhevosiini", Ira kertoi viitaten menneisyyteensä ja aiempaan hoitohevoonsa, jolla hän oli kilpaillutkin.

Samalla hän seuraili toisen tytön reaktioita ja pisti merkille tämän olevan hyvin kaunis ja omaavan todella ihanat hiukset. Voi, tässähän tulee ihan kateelliseksi, hän ajatteli ja tuhahti ajatuksilleen. Ei tänne nyt tällaisia tultu ajattelemaan! hän vielä ajatteli.

Emilia tunsi olonsa hyvin ilahtuneeksi. Miten mukava ihminen voikaan olla, jaksaa kuunnella ja jutella mun kanssa ihan jonninjoutaviakin asioita. hän ajatteli.

"Okei, no olet kuitenkin tainnut viihtyä. Mukavaa kuulla, etten ole ainoa joka ei ole sentään vuosia täällä käynyt." Emilia hymähti, mutta ymmärsi miten hölmösti hän oli asiansa esittänyt. Tyttö ei kuitenkaan viitsinyt sen kummemmin korjata enää sanomaansa, ettei tee itsestään aivan idioottia tummaverikön edessä.

Emilia huomasi Iran miettivän jotain hänen höpöttäessään turhia asioitaan, mutta ei sen kummemmin reagoinut asiaan, hymyili vain mukavalle tytölle.

"No, mutta mun täytyis varmaan päästää teidät treenailemaan - ratsastamaan taidat kuitenkin olla menossa? Eihän tässä viitsi koko päivää pitkittää!" Emilia havahtui, kun huomasi, että hänhän on jo pulissut ties miten kauan, vaikka toinen hoiteli hevostaan ihan rauhassa. Emilia jatkoi vielä perään vienosti naurahtaen: "Voisin vaikkapa hieman lakaista näitä tallin käytäviä ja puhdistella juoma-astioita, niin saan jotain tekemistä ja samalla näen missä minkäkin niminen hevonen asuu."

"Aika paljon täällä meitä 'uusia' taitaa olla tällä hetkellä, siltä ainakin tuntuu", Ira kertoili samalla kun rapsutti Hessua harjan alta. Ruuna hörähti hiljaa ja venytti alahuultaan nauttivan näköisesti.

"Ajattelin lähteä Hessun kanssa vain pienelle maastoköpöttelylle hetken päästä", Ira selitti, "ei näin kuumalla viitsi mitään vaativampaakaan tehdä. Ja edellinen ratsastuskin meni niin hyvin, etten taida viitsiä mennä uudelleen kentälle." Muistellessaan varsin typerää putoamistaan hän oli purskahtaa nauruun. Vaati paljon, että hän sai ilmeensä peruslukemille. "Harmi vain, ettei ole maastoiluseuraa tällä hetkellä", hän vielä harmitteli.

Blondi katseli olostaan nautiskelevaa hevosta ja pidätteli nauruaan konin ilmeillessä tyytyväisyydestä.

"Okei, no kiva juttu, että ollaan kuitenkin sitten monet samassa lähtöruudussa vielä." Emilia nyökytteli samalla, kun hymähteli ruunalle.

"Parasta varmasti onkin lähteä maastoon, en edes halua kuvitella millaista tälläisellä helteellä olisi ratsastaa tuossa kentän pöllyssä. Oikeastaan en edes muista, siitä on kuitenkin jo jonkin aikaa kun olen viimeksi hevosen selässä käynyt." Emilia voivotteli hieman haikeana, kaipuu ratsastamiseen oli valtava - mutta ei hänellä riittäisi aika hoitohevoseen. Hän jatkoi kuitenkin pian: "Lähtisin tosi mielelläni mukaan, jos se vain olisi mahdollista. Täytyy joskus katsoa josko minäkin saisin mahdollisuuden hoitokoniin, niin tulen sitten varmasti vinkumaan sinua mukaan maastoilemaan!" Lauseen perään Emilia vielä virnisti leveästi Iralle.

"Tule vain, saanpahan tekosyyn laiskotella kenttätreenistä!" Ira hihkaisi Emilialle hymyillen. "Ja aina on tietenkin mukava saada juttuseuraakin, ei se yksin ratsastaminen pidemmän päälle niin mukavaa ole."

Puhuessaan Ira harjasi samalla Hessua ja selvitti sen harjaa, joka oli mukavasti takussa. Saatuaan sen vähän parempaan kuntoon hän heivasi ruunalle satulan selkään ja pujotti suitset sen päähän. Hessu näytti uneliaalta ja rauhalliselta, ja Ira toivoi, että maastoreissu onnistuisi hyvin.

"Ymmärrän hyvin, vaikka onhan se varmasti melko rentouttavaa ratsastaa toisinaan yksinäänkin, voisin ainakin kuvitella." Emilia vastasi hieman hiljaisella äänensävyllä.

"Mutta hyvää reissua teille, menkäähän varovasti!" Hän vielä toivotti huomatessaan, että parivaljakko on lähdössä.

Ira nyökkäsi myöntävästi Emilian kommenttiin yksin ratsastamiseen ja hymyili tälle lämpimästi. "Kiitos!" hän vielä kiitti tyttöä tämän toivottaessa hyvää reissua ja avasi sitten Hessun karsinan oven päästäkseen matkaan. "Hei sitten! Kaipa me vielä törmäillään", hän vielä huikkasi kävellessään Hessun kanssa käytävää pitkin kohti paahtavaa auringonpaistetta.