Kielletty laidunmatka

//Kaikki on tervetulleita mukaan//

Samba mussutteli turpa kiinni ruohikossa, Ilonan vilkuillessa ympärilleen. Kun hän ei nähnyt ketään, ponkaisi hän käännetyn ämpärin päältä tamman selkään. Puoliverinen seisoi hetken paikoillaan ihmetellen, miksi kukaan hyppäisi sen selkään ilman varusteita, vain riimu päässä. Hopihopi, tai jäähään kiinni, Ilona ajatteli mielessään, hoputtaen paikoillaan seisovaa tammaa liikkeelle.

Pian Samba kulkikin pitkään ruohoon tallautunutta polkua, joka johdattaisi kaksikon takalaitumille. Tallinomistajan käskystä olisi Ilona joutunut kuluttamaan tuskastuttavan paljon aikaa takalaitumille kävelemiseen ulkona paahtavassa auringossa. Ei kiitos, oli punapää ajatellut mielessään ja päättänyt toteuttaa laitumille viennin ratsastamalla riimulla ja riimunnarulla. Tosin takaisin tallille Ilona joutuisi kävelemään, sitä hän ei ollut tajunnut ennen selkään nousua.

Ruunikko kulki vetelänä eteenpäin, tutkaillen aina välillä heinikossa kasvavia kasveja, napaten silloin tällöin pari matkaevääksi, mikä ärsytti Ilonaa. Onkohan tää oikea reitti, tyttö ajatteli mielessään vilkuillen ympärilleen. Maisemat eivät olleet hänelle tuttuja, sillä takalaitumilla hän ei ollut koskaan käynyt - aina tuntiratsua hakiessa olivat hevoset olleet lähitarhoissa tai sisällä tallissa.
- Onkohan tää nyt oikee reitti varmasti, Ilona ajatteli vielä ääneenkin, mutta sai leveän hymyn nousemaan huulilleen nähdessään laitumen portin. Oikea paikka siis, punapää myönsi itselleen hiljaa mielessään.

Samba pysähtyi herkästi jo pelkällä istunnalla, Ilonan alkaessa laskeutumaan tamman selästä, kunnes kuuli jotain ääntä lähistöltä. Hänen sydämensä nousi kurkkuun ja tikitti tuhatta ja sataa. Pikaisesti hän sentään tajusi luiskahtaa alas puoliverisen selästä. Ei kai kukaan ollut nähnyt? oli punapään ensimmäinen ajatus.

// no jos mie nyt sitten, kuitenkin jo varmaan kymmenen kertaa tän avannu //

Juulia oli aivan ajatuksissaan ja lähestulkoon antoi Sakariaksen päättää suunnan. Jostain syystä hän oli ollut omissa pilvilinnoissaan edellisen päivän terassikäynnin jälkeen. Nyt hän oli päättänyt lähteä rentoutumaan tai ainakin saamaan ajatukset muualle, jos vaikka onnistuisi löytämään tiensä takalaitumille. "Niin kuin sua nyt tänne uskaltas jättää" hän naurhati oriille ja taputti tämän kaulaa.

"Jospa olis siihen Jesseen törmätty tänään, niin olis voinu sitä satulaa kokeilla" hän jutteli itsekseen hevoselle vaikka arvasi tämän pitävän satula-ideasta yhtä paljon kuin paikallaan olemisesta. "Okei, tuolla näkyy kiva peltopätkä, otetaanko kovaa?" tyttö heitti oriille, joka oli jostain oppinut sanan kovaa merkityksen eikä Juulian tarvinnut kuin hiukan hellittää ohjista niin ori lähti. He eivät ehtineet laukata pitkään, kun Juulia oli aivan varma että näki edessä jotakin ja juuri oikealla hetkellä pidätti Sakariaksen ravin kautta käyntiin, seuraavaksi orii olisi ollut hallitsemattomissa nähtyään myös toisen hevosen, puoliverisen, ja tämän selästä juuri alas tulleen tytön..

Ilona luuli jo hetken, ettei kukaan nähnyt, kunnes kuuli kavioiden kopinaa. Automaattisesti hän tiukensi otettaan Samban riimunnarusta. Toivottavasti toi ei nähny, punapää ajatteli huomatessaan paikoillaan seisovan ratsukon - suomenhevosen joka oli ilmeisesti se Sakarias ja Ilonaa vanhempi tyttö, joka oli kai Juulia. Hämillään Ilona ei oikein osannut sanoa mitään, vaan puristi hermostuneena riimunnarua niin kovaa kun vain pystyi.

- Öhm, moi, Ilona sai sanottua ja päätti esittäytyä tytölle, sillä ei muistanut aikaisemmin nähneensä tätä. - Mie oon Ilona ja tää on Samba.
Toivottavasti toi ei oo mikään tiukkapipo, punapää totesi mielessään, luoden kasvoilleen hermostuneen hymyn. Hän tuskin olisi tehnyt hyvää vaikutusta toiseen osapuoleen.

Juulia piti jämäkän ohjasotteen kävellessään kohti ruunikkoa tammaa ja punapäistä tyttöä, joka hetken kuluttua esitteli itsensä Ilonaksi. Kumman hermostunut likka, Juulia pohti itsekseen.

"Moi, mä oon Juulia ja tää täs on Sakarias" hän esitteli itsensä ja hevosensa samalla kun pysäytti oriin vähän matkan päähän toisesta. Tietenkään hevonen ei olisi halunnut pysähtyä paikoilleen, mutta alistui tällä kertaa kohtaloonsa.

Nappiin meni, Ilona ajatteli tytön esitellessään itsensä ja hevosensa. Hieman rentoutuneempana punapää vilkaisi kymmenen metrin päässä olevalle laitumelle päin, jossa kasa Kimovaaran tuttuja hevosia laidunsi.
- Mennääs nyt laitumelle, Ilona jutteli tammalle käännähtäen sen kanssa ympäri niin, että ruunikon turpa osoitti takalaitumelle päin.

Jo laitumelle päin kävellessä oli punapäällä paha tunne siitä, että kohta jotain inhottavaa tapahtuisi. Ilona kuitenkin jätti tämän huomioimatta ja kiirehti askeliaan entisestään, eikä katsellut maahan. Puunjuuri tuntui ilmestyneen tytön jalkoihin kuin huomaamatta ja horjuen Ilona mätkähti mahalleen vihreään ruohikkoon. Hetken hän makasi siinä huonoa tuuriaan kovaäänisesti manaten, kunnes tajusi Samban olevan seisomassa parin metrin päässä.

- Nyt et kyllä karkaa senkin hevosenkuvatus, Ilona jupisi hiljaa lähestyen ruunikkoa.

Juulia katseli vierestä, kun Ilona kääntyi viemään Sambaa laitumelle, jonne he siis selvästi olivat olleet matkalla ennen kuin Juulia ja Sakariaksen paikalletulo oli keskeyttänet heidän matkansa.

Juulia ehti nähdä hevosen selästä puunjuuren, muttei ehtinyt sanoa mitään kun Ilona jo mätkähti maahan. Samba ei varsinaisesti pelästynyt, mutta siirtyi kuitenkin parin metrin päähän. Juulia päätti olla hermostuttamatta tammaa, mutta piti silmällä sen liikkeitä ettei se vain pääsisi karkuun.

"Eihän sattunut?" hän kysyi Ilonalta tämän päästessä juuri ylös

Rauhallisin liikkein Ilona lähestyi ruunikkoa puoliveristä, napaten sen kiireellä kiinni.
- Kuules senkin.... punapää aloitti hoitohevoselleen, Juulian kysymyksen keskeyttäessä tytön.
- Hetkellisesti, mut ei enää, Ilona vastaa Sakariaksen selässä istuvalle tytölle. Ilonaa nolotti, aina hän mokasi kun joku oli näkemässä. Toisaalta jokainenhan mokasi joskus, eikä Samba sentään ollut karannut, joten voivathan ne asiat olla huonomminkin, punapää ajatteli. Hämillään hän rapsutti puoliveristä, kunnes tajusi että laitumelle vienti oli jäänyt kesken. Tällä kertaa maata katsellen tyttö ohitti kaikki tiellä olevat esteet, aukaisten portin varoen.

- Hei tuota tuleeks Sakariaskin tänne laitumelle? Ilona tajusi kysyä, jääden portin luo seisomaan Samba yhä riimunnarun päässä. - Vai ootteks työ maastoon menossa?

Juulia seurasi kun Ilona nappasi hevosen kiinni ja vei sen laitumelle. "Niin onkos tuo sun oma vai?" hän uteli, tallilla ei aina varmaksi voinut sanoa mikä oli kenenkin hevonen tai kuka oli hoitaja.

"Juu ei, me ollaan vaan maastoilemassa. Saku ottais ja häipyis tuolta aika pian, kun kyllästyis" Juulia totesi päätään pyöritellen.

- Äh, kun oiskin miun oma, ihan hoitohevonen vaan, Ilona naurahti Juulian kysymykselle. Jo paremmantuulisena punapää johdatti ruunikon sisälle laitumelle, jonne laski sen irti. Myhäillen hän sulki portin perässään, jääden nojailemaan siihen salmiakkikuvioista riimunnarua rämpläten. Rapsutuskipeä Samba palasi pian portille, Ilonan rapsutellessa sitä hymyillen. Ihana keli, Ilona ajatteli katsellen kirkkaan sinistä, pilvetöntä taivasta. Ensiviikolla tosin säiden piti ennustusten mukaan viilentyä, mikä olisi ihan hyväksikin.

- Ai on Saku varsinainen kahlekuningas? Ilona hymyili katsellen parivaljakkoa. - Sillä on kyllä komee harja, tommonen oikein pitkä ja paksu.

Juulia huomasi, että toinen ei vaikuttanut enään hermostuneelta, hyvä niin. Vaikke hän tiennytkään oliko hermotuneisuuteen ollut syytä. Hän hyppäsi alas hevosen selästä ja käveli aidan luo Ilonan viereen. Oli kiva tutustua tallilla pyöriviin ihmisiin, tähän mennessä hän ei ollut tutustunut paremmin kuin Jesseen, Rikan hän nyt tunsi ennestään.

"Nooh, Sakariaksen mielestä sen kuuluisi elää villina ja vapaana" hän naurahti oriin pällistellessä vieressä ja katsellen aidan takana laiduntavia hevosia. "Tuo harja on sen ylpeys" Juulia virnisti, tai ainakin mun.

Juulia vaikuttaa yllättävän mukavalta, Ilona ajatteli hymyillen leveästi tämän sanoille. Suomenhevonen oli kyllä kieltämättä komea ja hyväkuntoinen kaveri, varsinainen ilo silmälle. Samba oli kirmannut taas kauemmas ja sen paikan rapsutettavana oli vallannut ruunivoikko Missy. Aurinko paistoi voimakkaasti lämmittäen laitumelle ja suurin osa hevosista olikin mennyt kauemmas varjon suojiin.

- Noo, niihän ne kaikki taitaa ajatella, Ilona naurahti Juulialle. - Kyllä mieki oisin tommosesta harjasta ylpeä, onhan se nyt vähä erilainen kun toi Samban lyhyt harja, tosin se nyt näyttäskin ihan kahjolta jos se ois tommone tukkajumala.
Ajatus pitkästä ja paksusta harjasta Samballa sai Ilonan melkeimpä nauramaan, ruunikolle sopi kyllä ehdottomasti paremmin lyhyt ja siisti, tummanmusta harja.

- Miten vanha Sakarias muuten on? punapää tajusi kysyä. - Eikös se ollu ex-ravuri?

// koitetaas puhelimen kans //

Juulialla oli rento fiilis Ilonan seurassa, ei sillä että hän yleensäkään kauheasti stressasi.

"Niinhän ne taitaa" Juulia nauroi "mut Saku kuuluu niihin, jotka tekee kaikkensa asian korjaamiseks" hän jatkoi aitaan nojaten silmät suljettuna, mutta koko ajan kuunnellen Sakariaksen liikkeitä vaikka ori laidunsi sillä hetkellä rauhallisesti.

"Sakarias on 7-vuotias, ja vasta melkein ex-ravuri" Juulia virnisti "ollaan ukin kans suunniteltu, et tää vuos on viiminen ja on otettu rauhallisemmin" hän jatkoi juttuaan.

Rentoutuneena Ilona kuunteli Juulian jutustelua, nauttien samalla auringon lämmöstä. Sambakin oli palannut takaisin aidan luo rapsutettavaksi.
- Se menee kyllä tosi nätisti siihen nähen, että ei oo vielä "oikee ratsu", Ilona kehaisi suomenhevosta. Samalla punapää kumartui nappaamaan maasta tukon pitkää ruohoa, ojentaen sitä puoliveritammalle, joka söi sitä tyytyväisenä.

- Eiks se sit menestyny hyvin, kun se niin nuorena lopetti? Ilona kysyi pyyhkäisten otsahiukset kasvoiltaan. - Tai siis eikös ne 14-vuotiaaks asti saa kisata? Vai oliks se 16-vuotiaaks?

"Nooh, tää kuumuus on vaan pehmittäny senkin aivot" Juulia nauroi toisen kehuttua hänen hevostaan "Ei vaan, se on kehittynyt tosi paljon tässä viime aikoina, saatais vähän aitoutta treenaukseen, kun saisin ees ostettua satulan sille" hän virnisti lopuksi.

"No siis olishan tuolla vielä ikää kilpailla, mut kun pääkoppa on mitä on, ei oo mikään ihmeellinen kilpailuvietti eikä sukukaan ole mikään ihmeellinen. Eikä tuo tosiaan ole juossut kun hiukan alle neljänkympin aikoja" hän selitti "ja nyt sitten yritän saada tuosta ratsua, hiukan oon miettiny montéakin, mutta en nyt sitten tiedä" Juulia kohautti harteitaan.

Ilona kuunteli hymyillen Juulian vastauksia, nyökytellen oikeaan kohtaan aina asiantuntevana, vaikkei todellisuudessa paljoa raviurheilusta tietänytkään. Punapää tiukensi poninhäntäänsä ja loi jälleen pitkän katseen laitumelle päin. Hevoset näyttivät tyytyväisiltä, kun aurinko oli mennyt pilveen hetkeksi - Samba ja Missy mussuttivat ruohoa vieretysten, Routa innostui vetämään ravispurttia ja Wallu vain katseli läheiseen metsikköön.

Ihanan viileää, Ilona ajatteli tyytyväisenä, luoden jälleen katseen laitumelle päin. Nyt Samba oli siirtynyt kauemmas tutkimaan jotain.
- Hei mikä tuo on? punapää ihmetteli viittoen laitumen syrjemmälle osiolle. - Tuo mitä Samba nuuskii?

Juulia katseli laitumelle käyskenteleviä hevosia, kunnes hätkähti Ilonan huomatessa jotakin laitumella. Hän yritti nähdä tytön osoittamaan suuntaan, mutta vaikka kuinka yritti hän ei nähnyt.

"Mä en nää mitään.." hän aloitti "ei kun hetkinen, mut tosiaan mitä se on?"

Hetken Ilonakin luuli nähneensä harhoja, kunnes huomasi sen uudestaan. Jotain värikästä siellä on, tyttö tuumi hiljaa mielessään.
- Kato tuolla kulmassa, tuo värikäs, punapää mumisi tihrustaen kauemmas, kunnes hävitti esineen taas näkökentästään. Hevosetkin olivat kääntyneet tuijottamaan
- Se on... tyttö mumisi yrittäen nähdä paremmin. - Prisman muovipussi?

Juulia tuijotti minkä kykeni, kunnes näki saman kuin Ilona. "Miksi ihmeessä siellä on muovisupussi?" hän ihmetteli ääneen. "Se pitää saada sieltä pois.." hän tokaisi lähtien kulkemaan aidan viertä lähemmäs.

Ilona seurasi muovipussia kohti kulkevaa Juliaa mietteliäänä. Kuinka ihmeessä se oli sinne joutunut? Pitkä ruohikko kutitti ikävästi punapään jalkoja, mutta tärkeintä olisi saada pussi pois laitumeltaa, ennenkuin joku hevosista säikähtäisi tai innostuisi maistelemaan sitä. Tuuli heilutti maahan tippuneeseen oksaan kiinni jäänyttä muovipussia, hevosten vilkuillessa sitä. Wallu otti jo muutama askelta muovipussia kohden, kunnes perääntyi taas turvaan muiden luo.

Muovipussin kohdalla punapää luiskahti laitumelle sisään aidan välistä Juuliaa seuraten.

Matkalla Juulia mietti, miten muovipussi oli joutunut laitumelle tai lähinnä että eihän siitä kellekään vielä mitään haittaa ole aiheutunut.

Ennen kuin hän luikahti aidan välistä laitumelle, hän sitoi Sakariaksen riimunnarusta aitaan. Onneksi on aina riimunnaru mukana, hän ajatteli.

Ilona ehti nostaa muovipussin ennen kuin Juulia ehti aidalta pitkällekään. "Onko siellä jotain muuta?"

- Ei ainakaan näy, Ilona vastasi katsellen muovipussia, joka oli täysin ehjä. - Ainakaan mikään hevosista ei oo järsiny tätä. Punapää katseli vielä ympärilleen ja tarkisti, ettei muita muovipusseja olisi lähelläkään aitausta. Onneksi huomattiin tuo pussi, punapää mietti hiljaa mielessään, salaa tyytyväisenä itseensä. Samalla hän oli tyytyväinen siitä, että Juulia tuskin menisi kielimään tallinomistajalle siitä, kuinka Ilona oli takatarhoille ratsastanut.

Muovipussin Ilona taitteli pieneksi ja tunki housujensa taskuun.
- Tuo muovipussi tuli kai tuulen mukana tänne, punapää järkeili. - Tai siis tuskin kukaan järkevä tois muovipusseja tahallaan aitausten lähelle? Tai sit joku unohti sen tänne.

// pahoittelut pitkästä hiljasuudesta //

Juulia ei ehtinyt kunnolla Ilonan perässä muovipussille, kun Sakarias jo alkoi osoittaa kyllästymisen merkkejä ja tyttö päätti palata sen luo ennen kuin se karkaisi, nyt en yksinkertasesti jaksais sitä..

Sakariasta pidellessä Juulia katseli vielä laitumelle, ettei mitään erikoista näkynyt. "Hyvä, et oltiin niitä nopeempia ja hyvä että sä näit sen!" hän muisti vielä kehaista Ilonaa, eihän hän itse mitään olisi huomannut.

"Valitettavasti niitä on idioottejakin, jotka heittelee tahallaan, mutta toivottavasti tää ei nyt oo sellanen tapaus.."

- Jep, ainahan niitäkin idiootteja riittää, punapää totesi. Ilona tarkisti vielä katseellaan laitumen muovipussittomaksi. Hevosetkin olivat jatkaneet tyynenä pitkässä ruohikossa laiduntamista, joten kaikki olisi nyt hyvin. Mietiskellen hän kaivoi kännykän taskustaan ja katsoi paljonko kello olisi - 15.50.

- Tota en haluu venyttää teiän maastolenkkiä entisestään, Ilona naurahti kepeästi. - Ja bussikin tulee neljältä, joten miunkin pitää kiirehtiä pysäkille.
Kuulostipa tökeröltä, tyttö ajatteli hiljaa mielessään, punastuen kepeästi. Hän huikkasi Juulialle ja Sakulle vielä pikaiset moikat, kunnes lähti juoksuun tallin luona sijaitsevalle bussipysäkille.

Linja-autosta myöhästyminen ei kuulostaisi hyvältä, sillä ruoka kotona odotti.

// Ilona kiittää seurasta ja poistuu (: //

"Juu, nähdään!" Juulia huikkasi Ilonalle ja kiskaisi itsensä Sakariaksen selkään ja lähti jatkamaan maastoretkeään, jonka oli tarkoittanut rauhalliseksi, Sakarias oli tietysti erimieltä.

// Juulia kiittä myös. (: //