Working

Voi per**le, Rika kirosi mielessään tapellessaan Sakariaksen kanssa. Juulia oli pyytänyt häntä vaihtamaan oriille kengät eikä siinä sinänsä mitään, mutta orii ei ollut niitä kaikkein helpoimpia kengitettäviä, eihän se ilkeä ole mutta kun tuon paikallaan seisominen oli sille jotain aivan ylitsepääsemätöntä. Ja vaikka Rika tiesi olevansa melko pätevä kengittäjä, ei hänkään ollut oppinut kengittämään pomppivaa hevosta.

Niin ja tottakai Juulian isoisä oli soittanut juuri kun Rika oli aloittanut homman ja joutunut lähtemään auttamaan karanneen varsan etsimisessä. Olihan Rika tarjoutunut myös avuksi, mutta ei ollut kuulemma tarpeen, joten hän oli jäänyt jatkamaan nyt jo mahdottomalta tuntuvaa hommaa. "Usko nyt he*vetin hevonen, jos et rauhotu, niin lähetän sut makkaratehtaalle!" Rika kirosi viimeisen kerran oriille miettimättä mahtoiko jossain kuuloetäisyydellä mahdollisesti olla leiriläisiä vai olivatko kaikki jo lähteneet maastoon. Ori seisoi tallin käytävällä, kummaltakin puolelta kiinni, mutta se oli juuri onnistunut kaatamaan kaikki Rikan tavarat vaikka ne olivat olleet kahden metrin päässä. Eihän tästä pääse edes hermosauhuille, Rika kirosi yrittäessään sitoa Sakariaksen ylähuulta saadakseen tämän rauhoittumaan, mutta totesi käsien loppuvan auttamattomasti kesken ja käveli oriin takana auki olevan oven nurkan taakse tupakalle. Hän pystyisi kyllä seuraamaan mitä hevonen tekee, mutta oli kuitenkin tallin ulkopuolella polttamassa.

Onneksi sentään tajusin olla pistämättä pitkiä housuja essun alle, Rika tokaisi sytyttäessään toista norttia, eihän tää mikään siveyden esikuva ole, mutta..

// Ei juma mitä kaikkee tähän päähän tulee mieleen.. niin ja welcome kuka vaan koska vaan //

// Fea on liian tylsä tähän, niin laitetaan Joonasta sitten : D //

Joonas oli tuonut Harrin tarhasta talliin jo aikoja sitten ja oli harjaillut tätä kaikessa rauhassa. Välillä huvittuneena katsonut sitä, kun tallin käytävällä kengittäjä tappeli suomenhevos orin kanssa. Ihan hyviltä nuo otteet näyttivät, kyllä tuo nainen osasi hommansa. Joonas tarkasti vielä kimon jalat, että oliko tarvetta kengittäjälle, mutta ne näyttivätkin juuri kengitetyiltä.

Mies näki naisen menevän ulos, tupakalle tietysti. Itse hän olisi varmaan vetänyt 5 putkeen, jos polttaisi. Hän nyt oli jo lopettanut pari vuotta sitten polttamisen kokonaan. Joonas laittoi hevosen karsinan oven kiinni ja käveli ulos.

"Ei taida olla iha helpoimmasta päästä oleva yksilö" Joonas meni heittämään hymyillen. "Ja juu terve, en oo varma ollaanko esitelty, mutta Joonas" poika ojensi kätensä.

// juu kaikki käy kaikki käy, Rikalle xD //

Rika istui kyykyssä silmät kiinni nauttien jokaisesta henkäyksestään, kun havahtui jonkun seisovan vieressään. Rika nosti katseensa ja kohtasi kaiketi itseään hiukan nuoremman miehenalun // : DD // .

"Juu, ei ole. Ei onneks ole eka kerta tuon kanssa, mutta tähän asti Juulia on ite ollu mukana pitämäs tuot hemmetin huulipuristinta" Rika totesi noustessaan ylös ja tarttuessaan Joonaksen käteen "niin ja mä olen siis Rika"

Hän tumppasi tupakkansa huolella, pisti tumpin oven vieressä olevaan tuhkikseen, joka taisi kyllä piilossa omistajalta. Vilkaisi sillä hetkellä kiltisti seisovaa ja hölmistyneenä taakseen pälyilevää oria. "Ei auta, kai se on jatkettava" hän totesi liikkumatta kuitenkaan mihinkään.

"Niin totta. Mut voinks mä auttaa jotenki?" Joonas kysyi sitten.
Eipä hänellä ollut nyt mitään muutakaan, Harri oli jo harjattuna ja odotti enää Nooraa, jos se sillä menisi vielä ratsastamaan.

"Nythä se seisoo hienosti paikoillaan" Joonas katsoi oria, joka tosiaan oli kiltisti paikoillaan. Kai se oli hämillään, että mihin kaikki yhtäkkiä katosivat sen ympäriltä.

Rika katsoi Joonasta päästä varpaisiin ja tokaisi lopuksi naurahtaen "Sä niin et tiedä mihin lupauduit".

Nainen käveli oriin luo, nappasi huulupuristimen maasta ja näytti sitä pojalle samalla kun Sakarias tajusi jälleen jutun juonen ja rupesi mesoamaan. "Osaaks käyttää tätä?" Vastausta sen enempiä odottelematta hän asetti sen paikoilleen melko näppärästi ja tarjosi sitä Joonakselle "Irti et sitten päästä" hän katsoi Joonasta tuimasti naurahtaen samalla "Vai joko kaduttaa?"

"No, oh nöy!" Joonas sanoi ja käveli kuitenkin Rikan perässä talliin sisälle.

"Noo pahemmin ei oo tarvinnu käyttää, mutta enköhän mä osaa tätä käyttää, jos kerran pidän vain kiinni?" Joonas kysyi ja tarttui puristimesta kiinni, ja piti sitä paikoillaan.

Rika katsoi Joonaksen tapaa pitää kiinni puristimsesta ja ohjeisti tätä hiukan "ota enempi näin" samalla kun näytti vielä mallia. "Ja vaikka sä vaan pidät kiinni, nii et sitte irrota tai meikäläisel on kavio pääs" hän nauroi, jottei toinen vain ottaisi liian tosissaan. Ei tuo niin tosikolt kyl vaikutakkaa, Rika ajatteli samalla kun otti tarvitsemansa tavarat ja aloitti työstämään oikeaa etukaviota.

Nostettuaan Sakariaksen kavion jalkojensa väliin Rika tajusi ettei hänellä tosiaan ollut jalassaan kuin lyhyet farkkusortsit sekä tietysti se kengittäjänessu, mutta se nyt kauheasti tähän asiaan vaikuttanut, mutta asialle naureskellen Rika vilkaisi vielä sivusilmästä Joonaksen tekemisiä ennen kuin aloitti. Vielä poika ainakin keskittyi Sakariakseen, vaikka eihä se miun ongelmani olekaan, Rika naureskeli yksinään.

// ihan niin kun alkais ajatukset oleen vähän väsyneitä : DD edit, ainakin kirjotusvirheitä alkaa tuleen.. //

Joonas teki niin kuin Rika tätä neuvoi, ihmetteli että minkälainen taikavempele huulipuristin oli, kun se sai orin rauhoittumaan hetkessä. Mies itsekin hieman naureskeli Rikan asusteille, mutta oli itsekin nähnyt vastaavaa aikaisemmin, joten ei se sen kummempaa ollut.

"Jaa no siis nyt tietää, miten saa sut hengiltä" Joonas kommentoi nauraen siihen, kun nainen vannotti tätä päästämättä irti.

// no joo, mä päätin että ihan suosiolla meen jo nukkumaan : D//

"Ei meikäläisestä ihan nii helpost pääse, on meinaa kokeiltu" Rika heitti kieltänäyttäen, tapahtumahetkellä ei tietenkään ollut naurattanut, mutta siiä oli selvitty joten miksi sitä enäänkään pitäisi murehtia.

Rika työsti kaviota varmoin ottein ja saikin ensimmäisen kavion melko pian valmiiksi, nousi ylös ja katsoi Joonakseen "Mitäs sä täällä sit teet? Meikäläisen homma nyt on melko selvä" hän naurahti samalla kun otti hörpyn vesipullostaan ja tarjosi samalla urhealle Joonakselle ennen kuin jatkoi seuraavaan kavioon.

// olis ehkä voinu iteki mennä hiukan aikasemmin, niin ois voinu päästä tänään ajoissa sängystä ylös //

"Aijaha, mitäs yrityksiä on sitte ollu?" Joonas kysyi virnuillen, samalla kun piti orin päätä tuon ihme vehkeen avulla paikoillaan.

Rikan juodessa ja tarjotessa vesipulloaan hänelle, kieltäytyi tämä kohteliaasti. "No mä oon tuon Harrin hoitaja ja kisahoitaja. Samalla mä liikuttelen sitä silloin tällöin, kun Noora ei kerkeä" Joonas sanoi, ja hymyili hieman Nooran nimen kohdalla.

"Nooh, tullu törmättyä vähän turhan moneen ravuriin, joilla viiraa päässä. Jenkeissä ne keskittyy nii paljo enempi tuoho suorituskykyy, ku siihe et mite sen saa ees kärryjen eteen" Rika pudisti päätään osoittaen mielipiteensä asiaan, "ei sillä, löytyypä niit iha idioottei ratsupuoltakin, ainakin näin omalla kokemuksel" hän jatkoi naurahtaen.

"Se on se iso kimo?" Rika varmisti Joonaksen mainitessa Harrin. "Ihan pätevän olonen hevonen, vaikken oo tainnu viel nährä sitä liikkeel" hän naurahti ennen kuin tokaisi "oli se sitten kakspyöränen, nelipyöränen tai nelijalkanen, mitä lujempaa sillä pääsee niin parempi" hän nauroi vielä päälle.

"Niin totta. Ei niitä aivottomia ihmisiä karkuun pääse minnekää" Joonas kommentoi Rikan tarinaan.

"Juu juuri se. Se on hieno. Välillä se pelleillee iha kunnolla, Nooran kanssa se menee hyvin, mutta mä.. no mä oon vaan sen hoitaja" Joonas nauroi. "Hahah! Estehevoset on just siitä jees, että niillä pääsee kovaa ja korkeelta!" ja tämä vinkkasi silmäänsä naiselle.

"Niimpä. elukoitten kans vielä pärjäiskin, mutta kun kuvioon tulee mukaan niiden omistajat, niin katastrofi on valmis" hän irvisti, kun muisto muutaman vuoden takaa pyöri jälleen mielessä. Hän oli päässyt kengittämään komeaa ja sitäkin vaikeampaa jenkkioria, joka oli kisamatkalla Euroopassa. Omistajan möhläyksen vuoksi orii oli saanut mukiloitua Rikan sairaalakuntoon, mutta ei koskaan myöntänyt virhettään, joten Rikan ura ja maine olivat vaakalaudalla.

Rika sai toisenkin kavion valmiiksi ja nousi ylös. "Onhan se korkeekin kiva, mut jotenkin mä olen oppinu tykkäämään enemmän siitä nopeudesta" hän virnisti toiselle takaisin samalla kun valmistautui kolmannen kavion kimppuun.

"Mitä ihmettä sä sit teet Suomessa, jos kerran oot päässy jenkkeihin?" Joonas kysyi ihmeissään ja katsoi naisen luontevaa työskentelyä.

"Niin sä sit taidat olla kokonaan ravuri ihmisiä yleensäkin?" mies arveli tämän puheista. Joonas oli selvinyt tehtävästään ihan hyvin, koska Sakarias ei ollut tehnyt toimenpiteen aikana mitään. "Mä alan uskoo tähän entistä enemmän koko ajan!" tämä sanoi ja nyökkäsi huulipuristinta kohti.

"Nooh, se Jenkki-reissu nyt vaan oli sellanen parin kuukauden juttu sillon kun asuin vielä Euroopassa, mut sitten yks asia johti toiseen ja päätin ottaa asioihin etäisyyttä muuttamalla takasin Suomeen" hän virnisti muistellen ulkomailla elämisen hyviä aikoja.

"Enempi vähempi joo, oppinu vaan elämään näiden kans. Nää ei oo ihan niin hienostelijoita" Rika nauroi ja virnisti olkansa yli Joonakselle. "Mutta kyllä mäkin hevosen selässä pysyn, jos sitä epäilet" hän jatkoi.

Rikaa hymyilytti Joonaksen kehuessa huulipuristimen toimivuutta, "Juu, mä en suostu kengittämään enään yhtään hevosta ilman tota jos en oikeesti tiedä että kopukka osaa seistä nätisti. Tai ainakin tuo on ihan kädenulottuvilla"

"Ahaa.. niinno, ehkä tää oma kotimaa on se paras paikka. Ite suunnittelen just matkaa Uutee-Seelantiin" Joonas kertoi, ja jopa innostui miettimään tulevaa matkaa.

"No sun taidot siis pitää testata joku kerta. Mä oon muute löytäny tosi hyvän suoran sänkkärin, mis pystyy mennä lujaa. Joku kerta skaba siellä?" mies ehdotti, ja katsoi naista haastavasti virnuten.

"On se tunnustettava, että hiukan kaihertaa ajatus takas menemisestä, mutta lähtötilanteen huomioon ottaen, vielä ei oo kulunu tarpeeks aikaa" Rika irvisti, mutta pian jo hymyili "mitäs Uudessa-Seelannissa?"

Rika nauroi ajatukselle kisasta, miten ne aina onnistuukin kiskaseen just siitä narusta, "Selvä, mä oon mukana" hän virnisti takaisin haasteeseen. "Otettiin muuten sen Eliaksen, eikös se ole Elias, myös kisa ja vielä työhaastattelussa" Rika nauroi ja muisti tietenkin lisätä "mie muuten voitin"

"Hmm.. no mitäs siellä siis on tapahtunu?" Joonas kysyi kiinnostuksestaan. "Mä lähtisin sinne parin frendin ja niiden muijien kanssa surffaa ja vähä kattoo maisemii. Törkeen siisti mesta se on!" selitti tämä vielä innoissampana.

"Noni! Asia on siis sovittu!" Joonas oli ojentamssa kättään, mutta tajusi kuitenkin pitää vain kätensä paikoillaan.
"Ethä?! No jo on nykyää työhaastattelut!" mies naurahti tälle. Huvittavan rempseä tyyppi, tämä ajatteli. Ehkä niiden kengittäjien kuuluikin..

"No jos oikastaan sen verran, että olin sillon vielä naimissia ja sitä kautta ylipäänsä Eurooppaan päässy ja sieltä töitä saanu. Sitten tapahtu asioita ja halusin pois. The end" Rika lopetti, ei hän halunnut olla koppava olemalla kertomatta mitään, mutta ei oikein pitänyt asiasta puhumisestakaan.

"Ai että oikein surffari, eipä ole vaikea uskoa" Rika heitti silmää iskien työnsä lomasta.

"No oikeastaan Elias vaan piti seuraa, kun äiteensä ei ollu paikalla, kun pamahdin töitä kinuamaan niin ja se uus ratsastuksenopettaja, Fea taitaa olla nimi, oli myös mukana" hän selitti "ja tottakai pitää heti näyttää omistaja perheelle mistä on kyse" hän virnisti muistellen tuota mukavaa maastoretkeä.

"Juujuu, I understand" Joonas sanoi ja hymyili tälle. Ai että hän oli jo ollut naimisissa? No jopas jopas..

"Hahah! Aa se näkyy jo noin selvästi. No onhan sitä tullu pidempään harrastettua, kuin hevosia" Joonas valaisi.

"Itse asiassa Fea on mun serkku, joten kyllä tiiän kenestä puhut!" Joonas naurahti. "No mut hyvähä se on näyttää, että mistä puusta on tehty" poika vielä virnisti naiselle, ja hymyili leveästi valkoiset hampaat näkyen.

Sakarias alkoi kaikista konsteista huolimatta jo esittää kyllästymisen merkkejä ja juuri kun Rika oli nostamassa viimeistä jalkaa työstettäväksi, orii tönäisi häntä. "Helvetin koni" Rika kirosi ja sai juuri pelastettua tasapainonsa,

"No olishan se pitäny arvata, että serkuksia. Mä ajattelinkin, että sussa oli jotain tutun oloista" Rika kommentoi hetken päästä, saatuaan hevosen taas ruotuunsa. "Ja on se tunnustettava Eliaksen puolesta, että se yritti tuolla pienellä Milton-ponilla päihittää vakaan suomenhevosen voiman, kun mie olin tuon Hessun kanssa liikkeellä" Rika nauroi.

"Nonii, tais olla merkki siitä, että pistähän nainen nyt vauhtia" Joonas puhui Sakariaksena ja nauroi itsekin.

"Hhaha! Niinno, Fean äiti on mun isän sisko, joten kai meissä jotain on samaa" Joonas virkkoi.
"Mä kuule just sain juosta Miltonin perässä, ku se oli päässy aitojen läpi laitumilta. Kyllä se kintuistansa pääsee jos vaan haluaa!"Joonas rehähti nauramaan.

"Niinhän se taitaa olla, te miehet olette aina nii pirun hättäisiä" Rika naureskeli vuollessaan kaviota.

"Se on kovaa elämää, kun joutuu ponien perässä juoksemaan" hän nauroi Joonaksen mukana "eikä mitään, kyllä siitä kovan vastuksen sai, ei vaan riittäny sillä kertaa" hän jatkoi noustessaan saatuaan viimeisenkin kengän kiinni.

"Noin, nyt kelpaa oriin juosta ens viikon raveissa" nainen taputti oriin kaulaa. "Ja kiitoksen tallin ritarille neidon pelastamiseta pulasta" hän nauroi katsoen Joonakseen. "Nyt sie voit kyl irrottaa siitä, ei siinä koko päivää tartte seistä"

"Voi kuule! Kyllä teijän naisten kanssa saa olla niin pulassa vähän väliä!" Joonas sanoi ja pyöritteli päätään.

"Ihan mallikkaastiha tää nyt sitte meni" Joonas höpötti samalla löysäten narun huulipuristimesta. "Sä varmaan pärjäät nyt tästä eteenpäin? Mä meen nyt Harrin kanssa vähä käppäilee maastoon, ennen ku Noora tulee" Joonas sanoi ja hymyili naiselle.

// eiköhä tää ollu tässä. Tämä kiittää! //

"Juu, mie heitän tän vaan karsinaansa ja lähden ite pihalle, kiitoksia nyt vielä"

"hyvää maastoilua"

// hän kiittää myös //