Look out / j&n

Oli kisoja edeltävä ilta. Noora kauhoi kauralaarista kauraa sankkoihin jotka hän oli levittänyt käytävälle. Hevoset odottivat vielä ruokiaan ja oli Nooran iltatallivuoro. Joonasta ei ollut näkynyt tallilla koko päivänä, juuri kun Noora olisi tarvinnut hevosenhoitajaansa auttamaan kisavalmisteluissa. Mutta ei. Ehkä poika oli liian kiireinen juostessaan rannalla jahtaamassa tyttöjä.

Noora sai sankkoihin tarvittavat määrät kauraa ja tyttö siirtyi sekoittelemaan muita ruokia. Jokaiselle yksityiselle, sekä hänen ja Eliaksen kisahevosille tuli vaikka minkä näköistä mömmöä, jotka oli pitänyt laittaa turpoamaan jo tunteja aikaisemmin.
Heinätkin oli vielä jakamatta, sillä Harrin pesemisessä olikin mennyt pidempään, kuin Noora oli ajatellut. Lisäksi varusteet kaipasivat vielä kuurausta ja Noora tunsi jo nyt olevansa valmis menemään nukkumaan, mutta se ei tulisi olemaan mahdollista vielä moneen pitkään tuntiin.

Kuului naurua ja sitten puhetta. "Aa, joo okei. Hei oota hetki. Eiku hei, lopetellaa, mä soitan sulle huomenna asiasta. Jees palaillaa, moro!" Puhelu sulkeutui ja laittoi puhelimen sitten taskuunsa. Joonas oli tullut talliin.
"No heeellou!" Joonas tervehti iloisesti Nooraa ja käveli leveä hymy kasvoillaan tyttöä kohti. "Mä oon nyt tässä, mitä sä haluut että teen?" Joonas kysyi ja vinkkasi silmää ja katsoi sitten likaisesti Nooraa.
Pojalla oli päällään sortsit ja perus turkoosi paita, ostettu jostain Jack&Jonessista. Jalkoihin oli jo eksynyt kunnon kengät, harmaat kangas tennarit.

Noora kuuli oven käyvän ja sen jälkeen Joonas ilmoitti tulostaan tervetimällä iloisesti. Noora käännähti ympäri ja tuijotti toista jäätävästi. Olihan herra sitten vihdoinkin päättänyt ilmaantua tallille.
Noora oli niin ärsyyntynyt, että hän vain pudisti päätään, asetteli sankot päällekäin ja otti ne mukaansa käytävälle mennessään antamaan sisällä oleville hevosille heiniä.
Tytön oli tehnyt mieli tokaista toiselle, että tämä saisi painua hänen puolestaan takaisin sinne mistä tulikin.

No huuuh miten jäätävä vastaanotto! Joonaksen hymy laantui, ja hän ryntäsi Nooran perään, tarraten tätä hellästi käsivarresta. "Heiheihei, mitäs.. mitäs nyt oikein?" hän ei yhtään ymmärtänyt, mistä hän oli moisen vastaanoton ansainnut. Hyvä, että hän juuri ja juuri edes tiesi, että tytöllä oli kisat. Numeroja oltiin vaihdettu, mutta viestiä tai soittoa ei ollut kuulunut. Päinvastoin! Hän oli saanut kuulla Eliakselta huomisesta kisoista.

Noora käännähti ympäri tuntiessaan Joonaksen otteen käsivarressaan.
"Liian kuuma tulla tallille, vai?" Noora kysyi sarkastisesti ja vetäisi kätensä irti Joonaksen otteesta. Tyttö mulkaisi Joonasta kerran ja lähti sitten jatkamaan hommaansa.

/veeeery lyhyt/

"Auuts. Tota, mä olin kyllä ihan porukoiden luona, hain nyt sen laudan.. josta sillo puhuin.. no tota. Anteeks?" Joonas vastais tytön heittoon. Tytön katse oli kaikkea muuta kuin ystävällinen. Tuota varmaan kutsutaan siksi veren seisauttavaksi katseeksi. No siinä tuo tyttö nyt onnistuikin. Hän yritti olla mahdollisimman vilpitön, ei normaalia käytöstä häneltä. Poika ei yhtään ymmärtänyt, miksi jaksoi tuota. Normaalisti hän olisi jo kaukana. Mutta jokin sai hänet aina yrittämään.

Hän käveli tytön eteen, pysäytti tämän ja tarttui kummallakin kädellään olkapäistä kiinni ja etsi tytön katseen ja sanoi:"Okei, anteeksi" niin vilpittömästi kuin osasi, ja otti rehellisen koiranpentu ilmeen kasvoilleen.

Joko poika keksi kaikkia mahdollisia tekosyitä, tai tämä oli oikeasti ollut muualla. Tyttö ei kuitenkaan ollut yhtään tyytyväinen. Hänhän oli lähettänyt Joonakselle viestin, ilmoittanut kisoista ja toivonut toisen tulevan apuun jo edellisenä päivänä. Noora mietti hetken ja tajusi, ettei ollut painanut lähetä-nappulaa ollenkaan. Hetken hän tunsi olonsa nolostuneeksi.

Joonas kuitenkin pahoitteli asiaa pysäytettyään Nooran uudelleen. Poika oli aivan Nooran edessä ja esti häntä kääntymästä. Nooran oli pakko kohdata pojan katse ja toinen näytti oikeasti pahoittelevan tilannetta.
Noora oli hetken hiljaa, mutta avasi sitten suunsa puhuakseen.
"Sori, mä ylireagoin. Tässä on vielä tuhat hommaa tekemättä ja mua väsyttää ihan sikana." tyttö totesi antaen jäätävän katseensa sulaa ja muuttua taas tavalliseksi.

// ai että ku mä kirjotan sekavasti! ::D ja mun vuoro laittaa lyhyttä :')//

Joonas päästi tytöstä irti ja hymyili varovasti. "Joo ei se mitää. Jos mä jaan heinät, ja meen sitte pesee varusteet satulahuoneeseen, niin tee mitä teet ja lähe vaikka kotiin nukkumaan. Mä hoidan kyllä tääl hommat. Ja mä puhuin sun äitin kanssa, niin jään nukkuu aittaan, jos kerra meillä aikane lähtö aamulla", poika sanoi, ja jäi vielä hetken katsomaan Nooraa. Reppana, tyttö oli ihan väsynyt, sen näki silmistä. Ja huomenna olisi tärkeä päivä. Nyt häntä itseensäkin hävetti, ettei ollut tajunnu tulla kuitenkaan aikaisemmin tallille auttamaan.

Noora oli hämillään. Joonas ei virnuillut tai tuntunut muutenkaan ylimieliseltä, toinen vain oli. Noora oli täysin ihmeissään ja katsoi toiseen kysyvästi, ennen kuin tajusi hymyillä edes hiukan.
"Eikun mä käyn heittää laitumelle noi kaurat ja tuun sit auttaa niitten varusteiden kanssa." Noora sanoi. Ei hän kehdannut jättää Joonasta yksin talliin, sillä Nooralla oli kuitenkin vastuu siitä että kaikki oli tallissa ok, kun hän poistui rakennuksesta.

Tyttö nappasi sankot käsiinsä ja laahusti ovelle. Ovella hän pysähtyi ja kääntyi Joonasta kohti. Tyttö meinasi sanoa kiitos, mutta ei saanut sanoja suustaan, joten hän tyytyi hymyilemään pienesti ennen kuin katosi ulos tallin ovesta.

"Joo okei, käy seki" Joonas katsoi tyttöä ja mietti että jaksaako se edes kantaa noita sankkoja, vai pitäisikö mennä auttamaan. Joonas kuitenkin päätti, että jakaa heinät vaan reippaasti, että pääsee pesemään varusteita. Ei kestänyt kauaa, kun hän oli jakanut heinät, ja hevoset rouskuttivat tyytyväisinä. Lopuksi poika lakaisi lattian puhtaaksi.

Nyt hän meni ottamaan sankoon lämmintä vettä ja kävi hakemassa kaapista saippuan ja siihen sienen, sekä rasvan ja siihen kuuluvan sienen. Sitten hän meni varustehuoneeseen, ja otti Harrin suitset ja martingaalin. Irrotti piuhat toisistaan ja rupesi pesemään niitä. Ei hän itsekään ollut enää pirteimmistä päästä, ajamisessa oli mennyt sen verran kauan, ja kellokin oli jo paljon. Hän odotti vain Nooraa, ja toivoi hänen tulevan pian. Joonas oli hieman vielä hämmentynyt kylmästä vastaanotosta, mutta tuli kuitenkin hyvälle mielelle siitä, että tämä oli hymyillyt pojalle ennen ulos lähtöään tallista.

Noora käveli alalaitumille ja kopisteli hetken sankoja, jotta hevoset lampsisivat paikalle. Niinhän ne tekivätkin. Nälkäiset ratsastuskouluponit ja -hevoset asettuivat oitis tärkeysjärjestykseen ja Noora kävi nakkaamassa sankojen sisällöt hevosten nenän eteen. Hetken tyttö seurasi hevosten syömistä ja nauroi Rullalle, joka yritti pomottaa jokaista hevosta päästäkseen mukaan kaura-apajille. Kukaan ei kuitenkaan ottanut sitä edes viereensä. Pullea shetlanninponi ei kyllä tarvinnutkaan yhtään kauraa..

Kun Noora palasi talliin, tyttö huomasi että lattia oli lakaistu. Hän jakoi heiniään rouskuttaville hevosille kaurat ja kävi pesemässä sankot ulkona, ennen kuin meni satulahuoneeseen. Siellä Joonas oli jo Harrin suitsien kimpussa.
Noora vilkaisi Joonakseen, nappasi Harrin satulan erilliseen telineeseen ja raahasi koko helahoidon sen arkun eteen, jossa Joonas istui puhdistamassa suitsia ja martingaalia. Tyttö istui pojan viereen ja rupesi puhdistamaan satulaa.
"Aijotko sä sit lähteä jonnekin reissuun, kun kävit sen laudan..?" Noora kysyi viimein rikkoakseen hiljaisuuden.

Noora tuli jonkun ajan kuluttua satulahuoneeseen, Joonas katsoi tyttöä, eipä pahemmin puhunut. Tytön rikkoessa hiljaisuuden, ei poika aluksi tajunnut, kunnes tunsi tytön katsovan ja tämä herätti pojan jostain syvistä mietteistä. "No kyllä mä oon vähä suunnitellu että lähtis Australiaa tai Uutee-Seelantii, tossa just yhe frendin kanssa puhuin siitä, ku tulin talliin.." Joonas vastasi.
"Sait sä hoidettua kaikki hommat muuten?" hän vielä jatkoi ja katsoi tyttöä. Joonas ei pahemmin ollut pistänyt merkille, mutta tytöllähän oli punaiset hiukset. No se selitti hieman temperamenttia. Näin ainakin hänelle oli sanottu, että punapäät ovat energisimpiä ja temperamenttisiä. No Noorasta sitä ei ainakaan puuttunut. Pojasta oli jopa pelottavaa se, että miten erillailla käyttäytyi tämän seurassa. Ei hän oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Mutta se ainakin oli varmaa: hän piti tytöstä, oli kuinka ilkeä tahansa Joonakselle.

"Ai." Noora totesi. Toinen tulisi olemaan reissussa ainakin viikon ja oikeastaan Noora oli oppinut pitämään Joonaksen seurasta. Viikko näkemättä toista olisi muutos, sillä lähiaikoina Noora oli nähnyt toisen melkein päivittäin.
Toisaalta.. etäisyys ei varmasti olisi pahaksi.

"Sain. Talli on kunnossa." Noora sanoi ja vilkaisi Joonakseen. Tytön katse kohtasi Joonaksen katseen.
"Mä en oikeesti uskonu, että sä tulet ollenkaan.." Noora mutisi.

"En mä tiiä kauan mä siellä olisin.. Saas nähdä" Joonas huikkasi ja vaihtoi asentoa. Hän oli jo saanut pestyä suitset, nyt hän rasvasi osia.

Hetken aikaa nämä katsoivat toisiaan, ja Joonas jäi taas katsomaan tytön silmiä. Miten ne voivatkaan olla noin kirkkaan siniset? Noora sanoi jotain, mikä herätti pojan. "Siis tietenkin! Mä olisin odottanu kuitenkin jotain viestiä tai jotain.. ihan maind riideri mä en kuitenkaa vielä oo.." Joonas sanoi ja nauroi kepeästi. Hän etsi vielä uudelleen tytön katseen lopettaen tekemisensä ja sanoi:"Tottakai mä tulin" ja hymyili.

Pojan naurahdus sai Nooran hymyilemään, kun hän keskittyi taas Harrin satulaan.
"Mä kirjotin kyllä viestin, mutta taisin unohtaa lähettää sen." Noora myönsi nolona. Oli ihme, että Joonas oli loppujen lopuksi saanut edes kuulla kisoista ja järjestellyt yöpymisensäkin tallille.
Ehkä toinen otti kuin ottikin hommansa melko vakavasti..

Noora oli sulaa Joonaksen hymystä ja joutui kääntämään päänsä pois, jotta ei vain jäisi tuijottamaan.
"Herätys on sit ennen kuutta." Noora totesi viimein.

Joonas muiden tyttöjen kanssa nautti siitä, että sai tytöt sekaisin, mutta nyt kun Noora meni joistain pienistä asioista hämilleen tai punehtui, se oli Joonaksen mielestä harvinaisen söpöä.

"Niin no tosiaan, ei olla taidettu keksiä vielä automaatio puhelinta, joka toimis ajatuksen voimalla" Joonas sanoi ja hymyili leveästi niin, että hampaat näkyivät. Hän oli jo aloittanut suitsien kokoomista, ne olivat rasvattuja ja kiilsivät puhtauttaan. Martingaalin hän jätti irti, se on helpompi laittaa kisapaikalla sitten ilman sähläyksiä.

"Aaahh, niin aikaisin!" Joonas voihkaisi, mutta virnisti perään. Hetken kuluttua poika oli valmiiksi ristittänyt suitset ja martingaali siististi nipussa. "Mihin laitan nää nyt?" poika kysyi ja suunnitteli jo nukkumaan menemistä.

"Kelpuuttasin sellasen kyllä." Noora hymähti. Se olisi niin kätevä, ei tarvitsi tehdä mitään itse.
Noora siirtyi hivelemään rasvaa vain jalustinhihnoihin, satulan reunoihin ja siipien alle, jotta valkoiset housut eivät olisi täysin mustat, kun hän laskeutuisi satulasta.

"Ikävä kyllä.." Noora sanoi ja hymyili pahoittelevasti.
"Laita suoraan kisakaappiin, niin muistetaan ottaa ne mukaan." Noora vastasi viimeistellessään omaa työtään.
Kun satula oli valmis Noora kävi kaivamassa satulahuopapinosta kaksi huopaa ja nosti ne esille.
"Kumpi, vihreä tai sininen?" hän kysyi Joonakselta.

"Joo mä vien" ja Joonas vei suitset ja martingaalin kaappiin. "Onha täällä muute nyt kaikki? Paitsi tietty satula on siellä.." poika vielä varmisti.

"Mm.. no mä tykkään ite enemmä sinisestä, se sopii Harrin värin kans hyvi ja on tarpeeks arvokkaan näkönen" Joonas sanoi Nooran kysyessä huovista. Hän oli iloinen siitä, että Noora kysyi tältä jo mielipiteitä. "Mutta se pitää putsata" toinen vielä heitti. "Jaaha, meijä kummanki pitäis mennä nukkumaa, kello on jo sairaan paljon!" Joonas sanoi noustessaan ylös ja ottaakseen valitun huovan tytön käsistä harjatakseen sen puhtaaksi.

Noora nyökkäsi. Joonas oli osoittautunut korvaamattomaksi avuksi Harrin kanssa ja hevosen liikuttamisessa. Varsinkin nyt, kun Nooran äiti oli kieltänyt Harrin ottamisen tunneille, koska kisakausi oli parhaimmillaan ja hevonen tarvitsi pätevää ratsastusta. Ei siis kentän ympäri laahausta, jossa Harri sai viedä ratsastajaa aivan kuusi nolla.

"Kaikki pitäis olla." Noora sanoi ja mietti varusteet vielä kerran läpi.
Joonas ehdotti sinistä ja Noora nyökkäsi. Oikeastaan hän oli samaa mieltä. Sinisessä huovassa oli oranssit kantit ja se näytti valkoista hevosta vasten todella hyvältä. Sitäpaitsi Nooralla oli samaa sävyä oleva korvahuppu.

Joonas otti huovan ja rupesi putsaamaan sitä. Noora meni satulan luokse ja nosti jalustimet ylös. Sitten tyttö vei satulan kisakaappiin.
"Joo, ehkä vois mennä." tyttö hymähti. Ilmeisesti Joonas ei ollut tottunut moisiin aamuherätyksiin. Noora taas joutui nousemaan kuudelta jo vähän väliä. Sen takia tyttö olikin iltaisin hyvin väsynyt. Onneksi oli kesäloma. Koulujen alkaessa hommia tulisi olemaan vielä enemmän.
"Mä meen vahtii leiriläisiä sinne niitten yläkertaan. Tällä leirillä ei taida olla yhtään poikaa, et saat sen toisen puolen ihan kokonaan itelles." Noora sanoi.

Joonaksen harjatessa huopaa, tyttö puhui hänelle jotain. Poika kääntyi tyttöön päin katsomaan. Ahaa, hän on myös täällä eikä kotona yötä, se mietti.
Ja koko puoli yksissään hänen! "Väsyttääkö sua liikaa? Meinaan et.. tuu pitää seuraa hetkeks" Joonas katsoi tyttöä hymyillen ja ihmetteli itsekin ehdostustaan. Mikä häntä vaivasi!? Olikohan tämä jo vakavaa..

Nukkuakin pitäis yrittää, jotui heräämään niin törkeän aikaisin. "Ja siis tottakai ymmärrän, jos haluut mennä jo nukkumaan. Ku et kuudelta pitää herätä?! Ei terve.." Joonas naurahti.

// kyllä nää mun kirjotukset on sitten 500 sadan sivusia romaaneja ettei kyllä jaksa lukea loppuunkaan, huhheijaa.. :'D //

"Mua väsyttää aina liikaa." Noora naurahti ja hymyili. Joonas kutsui hänet pitämään seuraa, mikä oli kieltämättä houkutteleva ajatus. Noora ei tosin kerennyt ajattelemaan sanojaan, kun oli jo antanut myöntävän vastauksen.
"Joo, voin mä." tyttö sanoi.
"Tai siis vähäks aikaa ainakin." Noora lisäsi vielä perään, jottei nyt kuulostaisi liian innokkaalta. Hän ei halunnut myöntää toiselle nauttivansa tämän läsnäolosta. Periaate oli periaate, eikä siitä pitänyt luistaa.

"Mä voin aamulla kiskoa sut ylös tai herättää vesilasillisella, jos et nouse." Noora naurahti.
"Mut mennään, eiköhän aamulla kerkee vielä jotain tehä." hän totesi ja lähti satulahuoneesta.
Tyttö tarkasti vielä nopeasti, että kaikki oli tallissa ok ja odotti sitten Joonaksen tulevan tallista ennen kuin sammutti valot ja laittoi ovet kiinni. Lukkoon niitä ei tarvinnut laittaa, sillä he asuivat pihassa. Äänet kuulisi helposti, jos joku ylimääräinen menisi talliin keskellä yötä.

// ja aitassa jatkuu ->