Tunarointia ilman satulaa

// mukaan vain! Seuraa kaipaillaan.

Ira talutti Hessun uhkarohkeasti kentälle, vaikka aurinko porottikin melko kuumasti. Tällaisena päivänä jopa Iralla oli toppi, vaikka yleensä hän pukeutuikin pitkähihaisiin paitoihin. Kypärä päässään hän käveli kentän keskelle saatuaan portin suljettua ja alkoi ponnistaa satulattoman Hessun selkään. Tällainen päivä on juuri omiaan ilman satulaa ratsastukseen, hän ajatteli ottaessaan harjasta tukea ja pompatessaan ruunan selkään. Tästä liikkeestä hieman hämmästyneenä Hessu liikahti pari askelta sivulle, mutta Ira pääsi kuin pääsikin ruunan selkään. Vähän aikaa meni tasapainon löytämiseen, mutta viimein hän pääsi sopivaan asentoon ja uskalsi pyytää Hessua eteenpäin.

Ratsu lähti kävelemään seinän viertä pitkin hyvin rauhallisesti ja päätään roikottaen. Ira antoi sen kävellä omaa tahtiaan vähän aikaa ja totutteli samalla ruunan liikkeisiin. Onneksi Hesssulla on näin leveä selkä, hän ajatteli, muuten täällä voisi olla vaikea istua. Hessun liike keinutti Iraa puolelta toiselle ja hän nautti ihanasta kesäpäivästä, kunnes tajusi näyttävänsä typerältä, jos vain kävelisi uraa ympäri kierros toisensa jälkeen. Huokaisten hän kokosi ohjat käteensä ja pyysi Hessua eteenpäin vähän reippaammin.

Kuumasta päivästä huolimatta Hessu lähti innokkaasti kulkemaan reippaammin ja se käveli korvat hörössä. Ira teki käynnissä muutamia voltteja ja ympyröitä, jotta tottuisi myös kaareviin uriin. Jokohan uskaltaisin ravata, hän ajatteli ja ohjasi Hessun isolle keskiympyrälle, jossa pyysi ravia. Hessu lähtikin reippaasti eteenpäin, mutta sillä ei ollut aikomustakaan pysyä ympyrällä. Ja niinhän siinä kävi, Hessu lähti suoraa uraa pitkin ravaamaan, kun taas Ira lähti keskiympyrälle - ilman hevosta.

Voi ei, toivottavasti kukaan ei nähnyt! hän ajatteli löytäessään itsensä kentän hiekasta…

Ilona talutti ruunikkoa, joka venytteli askeliaan nautinnollisesti.
- Oliks rankka tunti? punapää hymyili Samballe. - Me mennään vaan ihan vähän köpöttelemään. Puoliverinen oli juuri tullut valmennuksesta, jonka jälkeen tallinomistaja oli häntä pyytänyt jäähdyttelemään sitä hieman, senhän Ilona teki enemmän kuin mielellään.

Ilma oli lämmin edelleen, mutta ilmassa kulki jo hento tuulenvire, joka soi ihanaa viilennystään. Ilonalla oli ihanan viileä oranssissa topissaan ja collegecapreissaan, tänään hän oli onnistunut tekemään loistavan asuvalinnan. Samba kulki aina yhtä kiltisti punapään vierellä, katsellen hieman kaihoisasti tien vierellä kasvavia heiniä
- Ahmatti, Ilona naurahti hiljaa hoitohevoselleen.

Jo kaukaa tyttö huomasi kentällä raviin siirtyvän parivaljakon. Hän oli kymmenen metrin päässä kentältä, kun Ilonan Iraksi tunnistama tyttö mätkähti maahan. Punapää hätkähti, kiirehtien viimeiset metrit.

- Sattuko? Ilona kysyi hymyillen, katsellen pari askelta ravaavaa suomenhevosta, tiukentaen samalla otetta Samban ohjista.

Voi ei, joku näki sittenkin, Ira manaili mielessään, kunnes tunnisti kentän laidalla hevosen kanssa seisovan tytön Ilonaksi ja hevosen Sambaksi. "Öö, ei kai?" hän vastasi hölmistynyt ilme kasvoillaan. Mitä hittoa äsken tapahtui? hän ajatteli ja puhdisti hiekkaa vaatteistaan. Hessukin ravasi takaisin Iran luo, kuin kysymään miten kävi. Ira nappasi ohjista kiinni ja pysäytti hevosen, ennen kuin se saisi päähänsä ottaa ritolat kokonaan.

Ira talutti Hessun keskemmälle kenttää ja päätti yrittää uudelleen, nyt tietoisempana siitä, miten päättäväinen ruuna osasi olla. Nyt hän ei kuitenkaan uskaltanut ravata heti, etenkin kun Ilona oli Samban kanssa lähistöllä. Se nyt vielä puuttuisi, saisin Sambankin toilailemaan, Ira ajatteli.

// mahtuuko vielä? //

"On se Saku vaan kasvanu" Rika ajatteli yksinään ääneen. Hän oli ollut juuri vanhan tuttavansa Juulian kaverina juoksuttamassa tämän suomenhevosori Sakariasta maneesissa ja nyt olkapäällä roikkui juoksutusliinavyyhti ja toisessa kädessä päitset ja riimunnaru.

Rika oli nähnyt kauempana koirien kanssa kävellessään, kuinka hänelle tuntematon tyttö oli tupsahtanut Hessu-suokin selästä hiekkakenttään, mutta ei ollut ehtinyt paikalle ensimmäisiä. Hän päätti kuitenkin käydä katsomassa tilanteen, kun ei muutakaan tekemistä ollut.

"Hessu tais keksiä omaa kivaa?" hän heitti hymyillen tytöille jääden nojaamaan aitaan mäyräkoira ja holsku vierellään.

// hyvin mahtuu

Voi elämä, puoli tallia taisi nähdä... Ira ajatteli, kun kuuli vielä toisenkin äänen puhuttelevan häntä. "Joo, lähdettiin eri teille", hän huikkasi kentän laidalle tulleelle naiselle - ja hänen katseensa nauliintui naisen vierellä istuviin koiriin, varsinkin suurempaan, joka näytti jonkinlaiselta paimenkoiralta. Hymyillen hän kysäisi: "Hienoja koiria! Minkä rotuinen tuo isompi on, joku paimenkoirako?" Samalla hän käveli Hessun kanssa rauhallisesti kenttää ympäri, yrittäen samalla itse rauhoittua. Tytön itsetunto taisi kokea aika kolauksen.

"Yhden maastoreissun kokemuksella voisin melkein vannoa, että ei oo sitten viimonen kerta kun ootte erimielitä menosuunnasta" Rika heitti naurahtaen "itse huomasin, että kun istuu hiukan normaalia taaempana, niin saa paremman tuntuman" hän heitti vinkiksi tytölle.

Hän huomasin tytön katsovan koiriaan ja vastasi tälle "Joo, hollanninpaimenkoira. Jäi Hollannista ikäänkuin muistoks. Nimeltään Sushka, mäyräkoira on Misha. Niin juu ja mie oon Rika" hän tajusi ettei ole esitellyt itseään. "Ja täällä töissä kengittäjänä" hän lisäsi vielä.

Iloisesti hymyillen Ilona johdatti tamman kentälle aidan viereen - ilman aitaa hän tuskin tamman selkään pääsisi kipuamaan.
- Äläs sit liiku, tyttö pihisi hiljaa Samballe ponkaisten valkean puuaidan päältä puoliverisen selkään vaikeuksitta. Ilona oli onnellinen, ettei ollut kovin lyhyt, vaikkei häntä miksikään hujopiksi voinut sanoa, punapää toivoi kasvavansa vielä pari senttiä, kymmenen sentin kasvukaan ei olisi pahitteeksi.

Mielessään Ilona kiitteli, että Samba oli juuri niin ihanan tasainen kuin oli, sillä kuumuudessa ei tehnyt mieli jahdata karannutta hevosta ympäri kenttää tiputtuaan. Tyttö liikkui hevosen selässä hieman eteenpäin, voivotellen miksei tamma voinut olla kyljistään hieman pyöreämpi. Ilman satulaa ratsastaessa Ilona piti eniten mahdollisimman pyöreistä ja tasaisista hevosista, joiden säkä ei yltänyt pilviin saakka.
- Kyllä sie silti kaikki heinämahat voitat, Ilona naurahti hiljaa hoitohevoselleen. Tyttö antoi ohjien olla pitkinä, katsellen Iraa ja tämän Hessu-hoitohevosta.

Suomenhevosesta Ilonalle tuli mieleen ratsastuskoulu jossa hän oli ennen käynyt, olihan sielläkin ollut Hessu-kutsumanimeä kantava suomenputte, joka tosin ei ollut ratsastaessa aivan mukavimmasta päästä, vaan melko kovasuinen ja kädelle painava otus, hoitaessakin se oli mulkoillut ja luiminut. Hymyillen punapää antoi katseensa lipua uraa kiertävään ratsukkoon, pohtien samalla kehtaisiko sanoa jotain, mikä oli perin outoa Ilonalta. Ainakin sen voisi pistää kuumuuden ja keskittymisen piikkiin, vaikkei kehää rauhallisesti kiertävän Samban ratsastamiseen tällä hetkellä paljoa keskittymistä tarvinnut - Ilonan täytyi huomioida ainoastaan asentonsa.

Vielä kentälle tullessa oli Ilona ajatellut ottaa pätkän ravia ja ehkä jopa laukkaakin, mutta nyt häntä arvelutti, kuinka hän pysyisi tamman isoissa askelissa.
Ilonan suu kääntyi pakostaankin leveään hymyyn, kun hän huomasi kentän laidalla seisoskelevan naisen, jonka jaloissa pyöri kaksi koiraa, mäyräkoira ja joku muu, johon Ilona ei niinkään kiinnittänyt huomiota. Punapää oli aina pitänyt eritoten mäyräkoirista, jokin niiden ilmeikkäässä olemuksessa iski häneen.

Kentän päädystä asti tyttö kuuli Rikaksi esittäytyneen naisen puheen, huikaten rennon morjestuksen.
- Ompa söpö mäyräkoira, Ilona hymyili pitäen katseensa tiukasti jossain missä sen ei pitäisi olla - Mishassa nimittäin.

"Kiitos neuvosta!" Ira kiitti ja totteli neuvoa - totta, se näytti tepsivän heti. Kiitollisena avusta Ira hymyili helpottuneena naiselle.

"Oho, miksen mä tuota nyt tunnistanut!" Ira nauroi. "Itselläni on holskun serkku, sakemanni, joka pitää tällä hetkellä majaa Hessun karsinassa", hän jutteli. "Ihanat nimet noilla. Ainii! Mä olen Ira ja kuten varmaan arvasit, tän Hessun hoitaja. Maastakäsin tullaan selkeesti paremmin toimeen kuin selästä."

Pikkuhiljaa Ira uskalsi kokeilla jälleen ravia ja tällä kertaa pysyi jopa selässä. Hän varoi kuitenkin tarkasti, ettei mennyt liian lähelle toista ratsukkoa, jottei häiritsisi heidän ratsastustaan. Samba vaikutti kylläkin hyvin rauhalliselta, mutta ikinä ei voi olla varma. Muutaman ravipätkän jälkeen Ira uskalsi ottaa vähän pidempiäkin pätkiä ravia myös reippaammassa tahdissa, sillä Hessulla oli kyllä tasaiset liikkeet ja sen selässä oli mukava istua - niin kauan kuin ratsukon kumpikin osapuoli oli menossa samaan suuntaan. Pari kertaa Hessu oli taas lähdössä eri suuntaan, mutta tällä kertaa ratsastaja oli varuillaan ja osasi ennakoida tilanteet.

Ottaessaan ruunan taas käyntiin Iran katse hakeutui kuin automaattisesti Rikaksi esittäytyneen naisen koiriin. Ihania koiria, hän ajatteli ja mietti, miten ne suhtautuisivat Doraan, jonka hän oli jättänyt Hessun karsinaan varmuuden vuoksi. Pian Ira antoi katseensa kiertää kenttää ja pysähtyi katselemaan myös Ilonaa ja Sambaa. Ilona hymyili leveästi ja näytti tulevan hyvin toimeen ratsunsa kanssa.

"Juu ja se tietää sen varsin hyvin" Rika heitti puoliveritamman selässä istuvalle tytölle, tämän kehuttua mäyräkoiraa. Hän käänsi katseensa takaisin Iraksi itsensä esitelleeseen tyttöön.

"Aika monelle nää on kuitenkin hiukan vieraampia. Mutta ei kauheasti erilaisia kun serkkunsa, ehkä hiukan enemmän adhdn vikaa" hän naurahti perään.

"Oletkos nähnyt sen yksityisen oriin, Sakariaksen? Sen rinnalla Hessukin on kiltti ja lauhkea kuin lammas" hän naurahti vielä, kun huomasi Iran vielä hiukan jännittävän hoidokkiaan.

- Mie oon Ilona, tyttö huikkasi Rikalle, kannustaen Samban hiljaiseen raviin. Heti alkuun hän veinasi vähän ilman satulaa ratsastaneena lähteä luisumaan maata kohden, mutta saatuaan hyvän asennon alkoi rauhallinen ravi sujua. Ilonaa nolotti hänen oma asentonsa, mutta se saisi nyt kelvata - ei kai jokainen mikään mestariratsastaja voinut olla.

Misha ja Sushka, tyttö mietti. Hänelle tuli ensimmäisenä mieleen japani, muttei Rikassa näyttänyt olevan tippaakaan japanilaisverta, vaikkei Ilona koskaan aitoa japanilaista ollut tainnut nähdäkään, ainakaan aivan lähiaikoina. Istunnan vaikeutuessa otti tyttö enemmän takanojaa, keskittyen rentoon ja tiiviiseen istuntaan. Hymyillen hän kuunteli kahden muun jutustelua.

Pian Ilona otti puoliverisen takaisin käyntiin, kiristäen valunutta poninhäntäänsä. Kuumeisesti punapää pohti, mitä sanoisi kahdelle muulle.
- Aika kova helleputki menossa nyt, tyttö naurahti toivoen, ettei keskeyttäisi muiden keskustelua.

"Joo, otin aikoinani paljon selvää eri roduista, etenkin holskuista ja sakemanneista, kun yritin valita kumman itse haluaisin", Ira vastasi Rikalle ja hymyili. Toisinaan hänen teki mieli hankkia toinenkin koira, mutta juuri nyt oli ehkä vähän huono tilanne. "Miten nuo sun koirat suhtautuu muihin koiriin?" hän vielä kysäisi naiselta.

Samalla Ira katseli Ilonan ratsastusta. Hän huomasi kyllä, että tyttö istui välillä huonossa asennossa, mutta ei kiinnittänyt siihen huomiota. Enemmän hän pisti merkille sen, miten luottavaisesti tyttö suhtautui ratsuunsa. Kunpa voisin itsekin luottaa hevosiin noin hyvin, hän haikaili.

Ira havahtui vasta Rikan kysymykseen, oliko Ira nähnyt Sakariaksen. "Olen joo", hän huikkasi, "ja taidat olla oikeassa, olen todella tyytyväinen, ettei Hessu ole ollenkaan niin... vireä." Hän etsi jonkin aikaa oikeaa sanaa kuvaamaan näkemäänsä oria. Hitsit, pitääkin olla tällainen jännittäjä, hän ajatteli, kun tajusi jännityksensä näkyvän aika selkeästi.

"Joo, on kyllä todella kuuma!" hän huikkasi Ilonalle, joka kommentoi helleaaltoa. Todellakin, vähempikin riittäisi.

"Juu, hiukan vähempikin riittäisi" Rika heitti Ilonalle "jopa Euroopan kesähelteisiin tottuneena voisin väittää että alkaa olla liikaa"

"Nää osaa olla melko kivasti toisten kanssa, enempi tää Misha on se joka kiukkuaa, mutta tosi harvassa on ne joita se ei oikeesti voi sietää. Ja Sushka on melko pätevä likka rauhottaan sen"

"Vireä on aika lievä ilmaus Sakusta" Rika nauroi, "En tiedä kehtasko Juulia myöntää tänne sitä tuodessaan, että edellisessä tallissa jossa ne oli, se hevonen tuli lähes aidasta kun aidasta läpi jos niikseen päätti ja tallissa ei voinu olla kukaan jos se osotti mieltään karsinassa" hän jatkoi naurun lomasta, "mutta siis tosi kiva hevonenhan se on ja aika kovasta ravisuvusta vielä".

Pikkuhiljaa Ilona antoi ohjan valua taas pitkäksi, tallilla hänellä oli suunnitelmissa kylmätä puoliverisen jalat ja sukia se siistiin kuntoon. Hymyssä suin hän katseli Iran ja Hessun menoa, vilkuillen samalla koiriensa kanssa touhuavaa Rikaa. Häntä olisi houkuttanut kysyä, mistä päin eurooppaa nainen oli kotoisin, mutta älysi pitää suunsa kiinni, muiden asiat punapäälle tuskin kuuluisivat. Olkapäitään pyöräitellen tyttö otti rennompaa asentoa ja kehaisi ruunikkoa pehmeällä taputuksella kaulalle. Jano alkoi jo vaivaamaan Ilonaa ja ajatus tallissa odottelevasta kylmästä Coca-Cola pullosta tuntui enemmän kuin houkuttelevalta.

Puoliverisen nyhtäistessä pitkä heinänkorsi aidan takaa hoputti tyttö siihen hieman vauhtia, vaikka loppukäyntejä mentäisiin, ei heiniin silti kajottaisi. Samba venytti kaulansa alas asti, nuuskien koiramaisesti kentän pohjaa. Ohjista vapaalla kädellään Ilona rapsutti tammaa, katsellen sen heiluvia korvia.
-Antennikorva, punapää naurahti niin hiljaa hoitohevoselleen, etteivät muut sitä kuulleet. Hän antoi jalkojensa roikkua löysinä, mukautuen tamman pitkiin ja rauhallisiin liikkeisiin.

Vähitellen Ilona käänsi ruunikon puoliverisen kaartoon, kehaisten sitä rennolla taputuksella. Tyttö luiskahti alas ratsunsa selästä varoen, kävellen reippaasti portille Hessun ja Iran ollessa toisessa päädyssä. Sulkiessaan portin huolella, loi hän vielä viimeisen hymyilevän katseen Rikaan ja tämän koiriin.

- Morjes! Ilona huikkasi kaksikolle, tai oikeastaan karvaiset otukset mukaan laskien viisikolle.

Ira kuunteli tarkkaavaisesti Rikan selitystä koiristaan. Ehkäpä Doran voisi jossain vaiheessa päästää tutustumaan noihin kahteen karvakorvaan. Ira nyökytteli koko ajan ymmärryksen merkiksi, mutta mitään erityistä sanottavaa hänellä ei ollut, koska ei kehdannut kysyä, voisiko hän päästää Doran jo tänään tutustumaan Sushkaan ja Mishaan.

"Ahaa, vai sellainen tapaus", hän hymähti Rikalle, joka kertoi Sakariaksen aiemmista tempauksista. Luojan kiitos Hessu on näinkin rauhallinen, hän ajatteli ja lupasi olla moittimatta ruunaa, vaikka se omapäinen olikin. "Joo, kyllähän siitä jo päällepäin näkee että se on hieno", hän vielä myönteli ja muisteli näkemäänsä hevosta.

Samalla Ira katseli Ilonaa, joka näytti suorittavan loppuverryttelyjä Samban kanssa ja hetken kuluttua hän käänsikin tamman keskemmälle kenttää ja liukui alas sen selästä. Ira piti Hessun toisessa päädyssä, ettei häiritsisi kaksikkoa. "Heippa!" hän vastasi Ilonalle ja keskittyi taas ratsastukseen.

Rikalle tuli hiukan huono omatunto, kun tajusi keskittyneensä selittämään koiristaan Iralle ja jättänyt Ilonan vähemmälle huomiolle, näin sitä tehdään hyvä vaikutus uusiin tuttavuuksiin.. "Heissan, ja törmäillään!" hän sentään tajusi heittää toiselle tämän lähtiessä ratsunsa kanssa.

Sushka ja Misha näyttivät jo hiukan kyllästymisen merkkejä, mutta Rika päätti kuitenkin vielä seurata hetken Iran ja Hessun menoa. "Kokeillaan ihmeessä joskus, miten tytöt tulis toimeen keskeänään" hän heitti nyökäten koiriensa suuntaan.

Ira työsti ruunaa vielä vähän aikaa käynnissä, ennen kuin antoi sille pidemmät ohjat. Laukkaa en tasan tarkkaan kyllä kokeile ilman satulaa, hän päätti mielessään. Antaessaan Hessun kävellä hän seurasi Rikan koirien touhuja. Ne alkoivat näyttää jo hieman kärsimättömiltä.

Oho, ihan kuin hän olisi lukenut ajatukseni, hän ajatteli, eikä voinut olla virnistämättä, kun Rika heitti ehdotuksen koirien tutustuttamisesta. Edelleen virnistys kasvoillaan Ira vastasi: "Joo, ehdottomasti kokeillaan. Varmaan törmäilemme toisiimme useamminkin, niin olisi hyvä tietää miten koirat tulevat toimeen keskenään."

Muutaman kierroksen jälkeen Ira käänsi Hessun keskelle kenttää ja liukui sen selästä varovasti alas. Hän taputti ruunaa kaulalle ja kaivoi taskustaan pari palaa sokeria. "Et sitten kerro kenellekään", hän vannotti ruunaa ja hymähti: "Noh, etpä sinä kai kerro, hevonen kun olet."

"Aivan varmasti nähdään, niin kokeillaan, mutta joskus toiste, nyt pitää lähteä viemään näitä tavaroita pois ennen kuin tulee sanomista" Rika naurahti. "Tuutteko samaa matkaa?" hän jatkoi avaten kentän porttia samalla kun seurasi tytön supatusta ratsulleen.

"Juu, tullaan!" Ira huikkasi Rikalle ja lähti taluttamaan Hessua kohti tallia. Nyt maistuu kylmä juoma ja sitten pitäisikin lähteä varmaan kämppää siivoamaan.