Estelaukkaa

//Joku muukin kentälle köpöttämään. (:

Nana talutti Eetua kentälle ja luki samalla lehteä. Hän oli osunut mielenkiintoiseen artikkeliin, jossa kerrottiin hänen parhaan ystävänsä veljestä. Hän ei huomannut, kuinka Eetu tanssahteli innostuneena ja odotti että pääsisi töihin. Nanan silmät vaan ahmaisivat tekstiä mukaansa ja hän unohti seisovansa keskellä kenttää hevosen kanssa.
"Ohoo.. Katso Eetu, hän on tulossa taas Suomeen" Nana naputti lehteä haltioituneena. Eetu pärskähti kyllästyneenä ja näykkäsi Nanaa käsivarresta.
"Auts, joojoo poni, mä vielä vaan kammoksun sitä sun laukkaa, mutta pitäähän mun oppia sulla ratsastamaan" Nainen huokaisi ja vei lehden sivuun. Hän nousi keveästi satulaan ja kiristi huolellisesti vyön. Hän istui kuitenkin edelleen epäröiden satulassa, uskaltaisikohan hän koetella Eetua ja itseään.

// mää nyt ängen tänne kun ei minulla muutakaan :DD

Fea lähti maastoreissun jälkeen katselemaan ympärilleen ja oli jättänyt Eliaksen ja Rikan leikkimään vesisotaansa. Hauskoja ne kaksi, Fea ajatteli.
Kentälle tultuaan hän näki ponin ja naisen sen vierellä. Ihmetteli sitä, kuinka nainen vain seisoi lehti kädessään ja hevonen sen vieressä tanssahteli. Hän meni keskelle kenttää, pitihän täältä nyt sentää ihmisiin tutustua, jos töihin tänne halusi.
"Hei!" Fea tervehti naista.

Nana säpsähti kun joku tervehti häntä. Kuitenkin hän hymyili iloisesti, kun huomasi naisen ja tuon upean orin, jota hän oli aikaisemmin kuolannut.
"Hei vain" Nana vastasi ja korjasi istuntaansa selässä. Hän leikki Eetun kuolaimella ja Eetu kaarsi kaulansa kaarelle. Kehuttuaan hevosta hän vilkaisi uudestaan naista.

"Oletko sinä yhtä uusi kuin minä vaiko ihan tallin kermaa?" Fea kysyy hymyillen ja samalla taputtaa ruunaa kaulalle, joka leikki kuolaimella.

"Tallin kermaa" Naurahtaa iloisesti. "En suinkaan, tämmöinen melko uusi, että muutamaan kertaan oon ehtinyt tähän hoidokkiin tutustua" Hän jatkoi vielä ja taputti sitten rauhallisen ruunan kaulaan. Todellisuudessa häntä vähän kammoksutti niin iso hevonen, mutta ei hän voisi ikuisesti länkkäriponeilla lärrätä.
"Mitäs sie oot miehiäs?" Nana kysyi lopulta.

"Aivan, no sitten meitä on kaksi.." Fea sanoi hymyillen ja käänsi katseensa alas hetkeksi.
"No siis olen täällä hakemassa ratsastuksen ohjaajan paikkaa, mutta näytettävästi tilan omistaja on hoitelemassa bisneksiä muualla, joten nyt tää on tämmöistä hengailua hetken.." Fea kertoi.
"Ai niin muuten, olen Fea!" Fea sanoi hieman nolona, kun ei ollut muistanut esitellä itseänsä.

"Ratsastuksen ohjaajan paikkaa, sehän on hienoa." Nana naurahtaa lempeästi ja ottaa pari pidätettä, kuin Eetu ei meinaa pysyä enään hoisuissaan.
"Joo, miekään en ole vielä itse tilan omistajaa vielä tainnut tavata, aina tuntuu olevan jotain kiireitä, mutta onhan se ihan ymmärrettävää" Nana jatkoi selostusta. Vasta sitten Nanalla kilahti päässä ja hän tajusi että nainen oli esitellyt itsensä. Hän torui ensin itseään, mutta voltin jälkeen leväytti taas pirteän hymyn.
"Fea, todella kaunis nimi, itse olen Natalie kutsutaan Nanaksi, kättelisin muuten mutta luulen että hevoset söisivät toisensa" Nanateki pari ympyrää hevosen kanssa ja pysäytti sen taas.

"No kiitos, eihän tuo hullumpi nimi ole. Ehkä parempi kuin jokin Kaija!" Fea heitti jopa jo todella surkean läpän, ja pudisteli sille päätään hymyillen.

"Tarviitko muuten apua jossai? Vien vaan tämän yhden torven tuonne laitumelle takaisin kun se nyt ei saanut tarpeeksi virtaa kulutetuksi maastossa" Fea kysyy ystävällisesti. Hänestä olisi mukava tehdä tuttavuutta näin, tunkeileva hän ei sentään halunnut olla.

"Jos nyt näin ihan suoraan saan pytää, niin jos viittit kattella, etten tuolta hevosen selästä lentelis tossa laukassa, kun en oikeen tän ponin estelaukan päälle ymmärrä sitten mitään. Toisin sanoen, nippanappa että pysyn kyydissä kun estehommat on niin tuntematonta aluetta minulle" Nana vastasi ja laski hieman häpeissään katseensa alas. Hän kuitenkin keräsi rohkeutensa ja katsoi ystävällisesti naista. Nana keräsi Eetun ohjia ja napautti Eetun lopulta liikkeelle ja kahden askeleen jälkeen pysäytti.

"Juu tietenkin! Jos nyt hetken maltat odottaa, kun vien ponin tuohon tarhaan, niin oon valmis. Pystytänkö sinulle pari estettä?" Fea kysyi ja jatkoi vielä: "Ja ei se mitään, minulla on taas vaan ja ainoastaan kokemusta esteistä, tuli kilpailtua yhdessä vaiheessa ympäri Ruotsia ja ratsuttanut olen esteratsuja monta vuotta."

"Odotellaan täällä ja vähän lämmitellään, kun jäin ton lehden pauloihin, niin mittään ei olla ehitty tekemäänkään. Eiköhän me jotain pientä estettä voida kokeilla ja kevennystä aion kokeilla kolmatta kertaa elämässäni tänään" virnistää iloisesti.
"Mä en oikeen mikään esteiden ystävä, mutta en oikeen esteratsastuksesta ollutkaan kuullut mitään, ennenkuin muutin eurooppaan" Nana vastasi iloisesti ja haki sitten Eetun tuntumalle ja lähti kiertämään käynnissä kenttää.

Fea oli hieman hölmistynyt. Tarkoittiko tyttö nyt sitä, että hän oli ensimmäisiä kertoja selässä tai muuta vastaavaa..? No ihan sama, Fea ajatteli ja hymyili tytölle ja lähti viemään ponia.

Takasin tullessaan he jo kävelivät ja Fea ilmoittikin että nyt voi alkaa tehdä mitä tehdä.
"Siis mitä oot nyt ajatellu tänää tehdä?" Fea kysyy vähän selvittääkseen tapahtumia. Samalla hän laittoi pari puomia maahan ja pienen kavaletti ristikon.

Nana siirsi Eetun ravista käyntiin ja taputti sitä kaulalle. Hän mietti hetken.
"Ajatuksena oli totutella vähän justiin johonkin pikkuesteisiin ja yritän opetella istumaan ruunan laukassa. Kun niillä länkkäreillä laukatessa mennään kun pilvien päällä, niin tämän kanssa se on sitten aivan toista" Nana pyöräytti silmiään. Hän katseli mietteliäänä, ehkä hieman epäröiden ristikkoa. Hänen olisi tehnyt mieli lyödä itseään poskeen ja käskeä ryhdistäytymään.
"Joo, eiköhän se oo meidän tän päivän treeni"

Fea katsoi tarkkaavaisena tyttöä. Jaa hän on länkkäri tyyppejä. Oikein cowgril.. Fea mietti.

"No kyllä mulla löytyy kokemusta ihan vasta-alkajista. Mutta niinhän sitä sanotaa, harjoittelu tekee mestarin. Laukkaa nyt vaikka sitten hetken aikaa, että löydät tuntuman otukseen allasi. Tosiaan puokki on aika iso ero länkkärin jölliköihin, ja nehän on aivan eri tavalla koulutettuja." Fea totesi vähän niin kuin itselleen, mutta ääneen. Toivottavasti ei nyt saa näsäviisasta kuvaa, ihan heti ei kannata viha miehiä itselleen etsiä, Fea ajatteli mielessään hieman huvittuneena.

Nana nosti laukan Eetulla ja istui syvälle satulaan. Hänen oli vain pakko mukautua korkeaan laukkaan ja yrittää nauttia kyydistä. Samalla hän vilkuili Feaa, jollain tavalla tuo nainen muistutti hänestä itsestään, mukavalta ja tomeralta kyllä, Nanahan nyt aina kaivoi ihmisestä positiiviset puolet ja pyyhki ikävät puolet pois mielestään. Nana kuitenkin havahtui, kun Eetu lisäsi vauhtia ja nosti päänsä ylös. Nainen puri hampaansa yhteen ja naputti epämiellyttävässä laukassa ruunan pään takaisin pyöreäksi.
"Kokoa kokoa kokoa" Nana sähisi itselelleen. Lopulta hän siirsi Eetun takaisin raviin.
"En mie nyt mikään ihan vastaalkaja ole, mutta en mikään huippukaan" Nana virnisti ja ravasi Fean ympäri.

Fea katseli Eetun tyyliä ja myönsi sen kyllä harvinaisen pomppivaksi laukaksi.
Nana kuitenkin tajusi koota hevosta ja laukka muuttui sitä myöten paremmaksi istua.
"No et kyllä vaikutakaan siltä, ja Eetu huomaa myös ettet ole ensimmäistä kertaa satulassa. Niinhän nuo ammattilaiset väittävät, että hevonen tietäisi samantien kun ratsastaja selkään istuu, että minkä tasoinen hän on. No tiedä sitten, onko se aivan niin kun eiväthän hevoset sitä voi meille kertoa" Fea hymyili ympärillään ravaavalle parivaljakolle.
"Jos saan neuvoa, niin istu niin syvälle kun voit satulaan, ja mielummin nojaa paljon taakse päin, ja tule lantiolla laukkaa vastaan. Siten saat jalat hyvin kiinni hevoseen ja voit jopa pidättää ihan reilusti, mutta samalla pyydät pohkeella eteen. Eetu varmasti tajuaa silloin, mitä pitää tehdä" Fea selosti ratsastajalle.

Oli mukava toimia hyvässä ilmapiirissä, ihmisten kanssa tekemisissä oleminen oli tärkeätä hänelle.

"Selvä, sano vaan jos nojaan liikaa taakse, yksi ongelmistani, tai jarrutan liikaa istunnalla, toinen ongelmistani, enköhän pysty rentoutumaan täällä satulassa pikkuhiljaa" Nana vastasi. Aina ratsastaessa hän hymyili, johtuiko se kenties hevosista kuka tietää. Mutta tänään häntä hymyilytti vielä enemmän. Hän tunsi onnistuneensa jotenkin Eetun kanssa ja kaverin velipoika olisi tulossa Suomeen, se oli uskomatonta mutta totta. Lopulta Nana pudisti päätään ja käski itseään keskittymään. Hän paransi istuntaansa, käski itsensä ryhdistäytyä ja pisti parastaan, vaikka esteet jotka olivat pystytetty kentälle, jännittivätkin häntä.

"No jaa, hyvinhän tuo näyttää nyt menevän. Laitoin tuonne pitkälle sivulle 4 ravipuomia, menetkö ne alkuun vai uskallatko jo mennä itse asiaan?" Fea heitti, hänkin oli jopa malttamaton, koska halusi nähdä tosissaan miten tyttö pärjää. Tämä kavaletti ristikko oli todella matala, ja se olikin keskellä kenttää. "Voit mennä ravissa tai laukassa, kummin vain haluat. Mene vaikka koko ajan kevyessä istunnassa, jos se helpottaa." hän vielä jatkoi.
Nyt hän meni jo istumaan kentän aidalle, eihän tässä helteessä jaksanut kauaa seistä.

Nana katseli puomeja.
"Menen nyt noi puomit, eiköhän sitten noita esteitä voi kattella" Hetken hän empi, sille kevyessä istunnassa hänellä ei olisi samanlaista kontrollia hevoseen. Kuitenkin hänen vain tulisi mennä. Hän ohjasi Eetu puomeille ja kuten oli osannut odottaakkin, Eetu lähti nopeentamaan tahtia, joihin Nana vastasi puolipidättein. Kevyessä istunnassa hän ylitti puomit ja istahti helpottuneena alas satulaan.
"Ei yhtään huonompi suoritus lapseni" Nana kuikasi Eetulle. Ei yhtään hullummin, vaikka Nana olikin empinyt ennen sitä, ainoastaan esteet arveluttivat häntä enää, hypätä hän osasi, mutta Eetun kanssa hän ei ollut yhtä varma kun omien pullukoidensa kanssa.

"No tuohan meni hyvin! Älä kuitenkaan jää jäkittämään tiukkana ja pidättämään ohjista, jos se menee kovempaa, nykäse ohjista kerran ja nojaa hieman taaemmaksi, kuitenkin niin että pysyt siinä kevyessä istunnassa. Tuutko vaikka kerran silleen, että laitan väliä vähän lyhyemmäksi, että Eetukin joutuu vähän hommiin?" Fea sanoi ja käveli jo puomeille.

// joudun nyt lähtemään tästä, jatka yksiksesi tai palataan asiaan huomenissa

//jatkellaan myöhemmin niin määkin painun synttärikekkereille

"Kokeillaan niin" Nana nyökytti ja odotti että Fea touhusi puomien kimpussa. Lopulta nainen nyökkäsi hyväksyvästi ja Nana ohjasi Eetun eteen. Hän muisteli tarkasti ohjeita joita nainen oli hänelle sanellut ja teki tasan kuten Fea oli kehottanut. Häntä hirvitti ajatus, että hänen tulisi hypätä pian esteitä, mutta pakotti itsensa unohtamaan muun ajatukset ja keskittymään ratsastukseen. Se oli hänen ongelmansa, hänellä oli vaikeus keskittyä ratsastamiseen, sillä hän oli liian täpinöissään lehtijutun takia. Puomien jälkeen hän siirsi hevosen käyntiin ja läpsäisi itseään poskelle. Fea näytti olevan ihmeissään.
"Itsekuria" Nana vastasi nopeasti.

Fea katsoi samalla Eetua ja Nanaa, hän huomasin tytön tulevan hieman jäljessä. "Hmm.. Tulet nyt itse hieman jäljessä, ei siinä oikeastaan muuta, hyvinhän tuo muuten meni." Fea sanoi.
Samalla kun nainen läpsäytti itseään poskelle, rehahti Fea nauramaan. "No mitäs toi nyt oli olevinaan??" nainen kysyi ratsastajalta huvittuneena.

"Itsekuri, se on jokin erittäin haastava laji minulle, joten voihan sitä itseä komentaa näinkin" Nana vastasi naiselle. Kuitenkin hänellä oli pitelemistä innokkaassa Eetussa. Ilmeisesti se osasi odottaa esteitä, sillä se melkein hyppeli jo tasajalkaa.
"Jos pikkuhiljaa uskaltais siirtyä esteille, kun tää kaveri alkaa osoitella mieltään" Nana kysyi lopulta ja pysäytti ruunan.

"Vai niin vai niin", Fea sanoi vieläkin hieman huvittuneena.
"Neiti on hyvä tekee mitä parhaaksi näkee, et sinä kyllä minusta pahempaa apua tarvitse. Eetuhan nyt näyttää vaan innostuvan, että ei muuta kuin vain puolipidätteitä ja sen semmoista. Kyllä sä pärjäät", Fea sanoi kannustukseksi.

"Mun pitää nyt mennä tallille, koska serkun pitäis saapua tänne ihan justiinsa.. Mutta palaillaan vielä asiaan jossain vaiheessa!" Fea kertoi ja poistuikin sitten paikalta, samalla kun pyysi yhtä kentän laidalla istuvaa tyttöä auttamaan Nanaa tarvittaessa.