Hesburgerin lauantai iltapäivä

[avoin kaikille siis (:]

Maria Järvenpää pyöräili kylällä kohti Hesburgeria. Hän oli vasta tullut ratsastamasta Roudalla, omalla hoitohevosellaan Kimovaaran tallilla ja siinä samassa oli tullut nälkä. Hänellä oli tallivaatteet päällä, muttei uskonut että se ketään haittaisi. Hänen piti tavata kaverinsa täällä, mutta sitten kas kummaa hänelle oli tehty oharit, jonkun ns. tärkeän syyn takia. Maria oli huomannut, että heti kun hän oli aloittanut ratsastuksen uudelleen tämä hänen hyvä kaverinsa oli ottanut etäyttä häneen, no ei voinut mitään.

Maria käveli suoraan Hesburgeriin ja otti lasten hampurilais- annoksen, jossa tuli kiva lelu mukana. Kassalla tyttö katsoi Mariaa ihan kuin halveksivaksi, koska hänellä oli ratsastusvaatteet päällä. Maria ei välittänyt siitä, vaan meni kulmapöytään ja alkoi värkkäämään lelulla. Hän alkoi toivomaan että, joku kimovaaran tallilta, tai ylipäätänsä joku tuttu tulisi paikalle eikä hänen tarvitsisi olla yksin, sillä välillä se alkoi todella ottamaan päähän.

(haha, saanko tunkea mun ihanan pienen ja ujon Mana-saman tänne? :D)

(ehottomasti! olis jo puheenaihe päivän ratsastuksesta valmiina:D)

Manaa väsytti. Hän käveli koko matkan tallilta kylälle ja ajatteli käyvänsä Hesburgerissa syömässä jotain, nälkä kurni hänen vatsassaan. Mana oikoi hiuksiaan ja oli jo tallilla vaihtanut vaatteensa ja meikannut, ja käveli nyt neljäntoistasentin paksupohjaisissa platformeissaan. Hän tilasi englanniksi kananugetteja, joista piti erityisen paljon, hampurilaiset olivat täällä jotenkin oudon makuisia ja Mana ei muutenkaan syönyt punaista lihaa.

Kaikki pöydät olivat täynnä, joten Mana vilkuili ympärilleen etsiäkseen tutut kasvot. Hän näki tytön, joka oli ratsastanut aiemmin tummanruunikolla tammalla ja asteli tämän pöydän viereen. "Hei, voinko minä istua?" hän kysyi matalalla äänellä ja yritti hymyillä.

Maria söi annostaan miettiväisenä, hesburgeriin oli tullut väkeä, kunnes hän näki samaisen Manan, joka oli päivällä aikaisemmin ratsastanut Sasaa kentällä. Mana meni tilaamaan, ja mikä Maria ihmetytti oli se että tyttö puhui englantia. Maria seurasi sivusilmällä samalla kun söi, että minne Mana oikein käveli. Sitten hän käsitti hän oli tulossa tänne! Maria yritti äkisti oikoa hieman hiuksiaan ja pyyhkiä suutaan, ja mietti jo mistä puhua.

Mana käveli pöydän luo ja kysyi Marialta jotain sen tapaista että voiko tähän istua. Maria nyökkäsi tälle ja hymyili pienesti. Hän mietti kuumeisesti jotain puhuttavaa, sillä mikään hölöttäjä ja kaikkien kaveri hän ei ollut. "Etkö sie olekkin sieltä Kimovaaran tallilta, ja mennyt tänään Sasu hevoselta?" Maria aloitti puhumaan tytölle ja rentoutui samalla, jatkaen lausetta naurahtaen "teillä meni tosi hienosti, itse en kyllä ikinä uskaltaisi hypätä niin korkeita."

(tytölle :DDD)

"Joo, Kazumi-sanilla. Hän on oma", Mana takelteli. "Kiitos", hän sanoi ja kumarsi. "Sinäkin ratsastit hyvin", hän sanoi ja yritti olla kuulostamatta kamalan tyhmältä. "Puhun huonoa suomea, olen Japanista... hmm... mitähän se on suomeksi? Exchange student?" Mana ehdotti englanniksi.

"Aa vaihto-oppilas kenties?" Maria kysyi Manalta, ja alkoi vihdoin käsittämään, miksi tämä oli puhunut englantia kassalla. Hän itse oli aina haaveillut vaihto-oppilas vuosista, mutta huonon englannin tason vuoksi, ei sitä edes ajatellutkaan oikeasti tekevänsä.

"Kauanko sinä olet ollut täällä? Tai siis aiotko vielä mennä takaisin Japaniin, vaihto-oppilas vuotesi jälkeen?" Maria yritti puhua kirjakieltä Manalle, jotta tälle se olisi helpompaa, tai niin Maria ainakin ajatteli, sillä omasta mielestään hän [maria siis:D] kuulosti idiootilta.

"Juuri niin, va-ih-to-op-pi-las", Mana toisti. Häntä hävetti edelleen oma kielitaidottomuutensa, mutta Maria vaikutti pitkämieliseltä eikä näyttänyt panevan pahakseen vaikkei hän osannutkaan loistavasti suomea.

"Kaksi kuukautta ja luulen niin, kotonani on jotenkin... yksinkertaisempaa kuin täällä. Ihmiset ovat hieman... erilaisia kuin Japanissa", Mana selitti. Tämä oli lähes pisin kommentti hänen koko aikanaan Suomessa.

"Hahhaa, joo uskon, kaikki suomalaiset tekevät hirveän metelin jokaisesta asiasta, ja muuten asuvat eristyksissä" Maria naurahti, hän alkoi todella pitämään tytöstä.

"Missä olet asunut sillä aikaa, kun olet ollut täällä? Vai onko sinulla ollut oma vaihto-oppilas perhe, tai vastaava?"

"On, he eivät vain oikein ole tuntuneet hyväksyvän minua", Mana nyökkäsi. "Mutta ymmärrän sen kyllä, eiväthän he tunne minua eivätkä edes oikeasti tiedä kumpaa sukupuolta olen. Se jaksaa aina yllättää, kuinka kiinnostuneita kaikki ovat, kotona kukaan ei välittäisi mitään asiasta."

"Niin..." Maria sanoi hiljaa, ja tunsi myötätuntoa tyttöä kohtaan ja jatkoi vähän ajan päästä: "Tiedän miltä sinusta tuntuu, itselläni vanhemmat ovat eronneet ja isälläni on uusi vaimo ja uudet lapset, viimeksi näin isäni noin vuosi sitten, vaikka he asuvat naapurikaupungissa." Maria vaikeni, tavallisesti hän ei puhunut vasta tutuille ihmisille mitään vanhempiensa erosta, mikä oli todella paha paikka hänelle, mutta Manaan hän tuntui voivansa luottaa, ja tiesi ettei hän kertoisi eteenpäin.

"Oi, se on ikävä kuulla", Mana sanoi varovasti. Hän olisi halunnut koskettaa tyttöä, mutta ei ollut varma miten toinen reagoisi siihen. "Japanissa kukaan ei juuri eroa, se on harvinaista." Hän kallisti päätään, siniset pituudet valuivat olkapäälle ja Mana hymyili lämpimästi.

"Mmm..." Maria mumisi hiljaa, häntä alkoi aina itkettämään puhuessaan vanhepiensa erosta, ja tietän vielä että äiti odottaisi kotona häntä huolistuneena, sillä äitillä ei ollut enää muuta kuin vain Maria.

Pian Maria suoristi selkänsä, vei huonot ajatukset muualle ja jatkoi puhumistaan Manalle: "Niin. Kuinka kauan olet muuten ratsastanut Sasulla, tai ylipäätään? Teidän työskentely näytti upealta!"

"Sasu on ollut minulla varsasta asti", Mana hymyili. Hän oli kouluttanut pahankurisen oriinsa itse ja rakasti sitä estotta. Hän tiesi ettei ori ollut kovinkaan helppo eikä soveltunut muille kuin hänelle, mutta Manan mielestä se oli juuri täydellinen.

"Kiitos", hän sanoi taas ja kumarsi. Tyttö näytti hieman huvittuneelta hänen tavoistaan.

Mariaa kyllä hieman ihmetytti Manan tavat, ei hän ikinä olisi ajatellut että joku alkaisi kumartamaan hänelle, kulttuurieroja Maria ajatteli.

"Ajattelitko mennä huomenna tallille? Minä ajattelin että voisin ehkä kokeilla hyppäämistä Roudalla, jos se nyt onnistuisi." Maria sanoi.

"Menen toki", Mana vastasi ja väläytti hymyn. "Ajattelin juoksuttaa Kazumia", hän sanoi käyttäen hevosensa oikeaa nimeä. Hän näykki kananugettejaan ja sipaisi hiukset pois kasvoiltaan.

"Aa kuulostaa kivalta", Maria sanoi ja katsoi kelloaan, se ei ollut vielä paljon, mutta hänen pitäisi kohta lähteä kotiin.
"Minun pitäisi nyt varmaan lähteä, pitää siivota koko talo kun en aamulla kerennyt" Maria sanoi Manalle ja nousi pöydästä, hän oli juuri saanut syötyä hampurilaisensa.