Yritä olla välittämättä

// Kaikki welcome mukaan. //

Jesse & Noora

Kun Noora oli kuullut Jessen olevan lähdössä maastoon, hänen oli pako päästä mukaan, vaikka Jesse ei nyt suoraan ollut häntä mukaan pyytänytkään. Enemmänkin Noora oli ilmestynyt Luken karsinan ovelle ja hihkaissut olevansa itsekin lähdössä maastoon ja tulisi mielellään Jessen seuraksi. Poika oli näyttänyt yllättyneeltä ja lopulta vain nyökännyt hyväksyvästi. Noora oli tuntenut nolanneensa itsensä täydellisesti.
Lopulta maastoon oli tulossa vielä muitakin.

Jesse talutti Luken ulos ja laski jalustimet alas. Poika kiipesi hevosen kyytiin ja jäi odottamaan muita. Kohta Noora ilmestyikin ratsunsa kanssa ulos tallin ovista. Jesse ei voinut olla virnistämättä.
"Sä olet vaihtanut hevosta" poika vitsaili ja Noora katsoi toiseen murhaavasti.
"Liikutin jo Harrin, enkä kehtaa mennä sillä montaa tuntia peräkkäin." Noora huomautti ja pysäytti Missyn Luken ja Jessen viereen.
"Aijaa. Et vaan uskalla tulla mukaan Harrilla, kun et saa sitä pidettyä kurissa." Jesse naurahti.
"Paraskin puhuja senkin Skywalkerin omistaja. Nörtti Star Wars fani." tyttö tuhahti.
"Ohhoh, johan sitä saa kuulla tylyä tekstiä. Mitäs jos oonkin fani?"
"No sit oot." Noora vastasi ja nousi Missyn satulaan. "Odotellaan vielä hetki niin kaikki kerkee mukaan." Noora huomautti. Jesse nyökkäsi.

Pikavauhtia Ilona satuloi ja suitsii paikoillaan vireänä seisovan Samban, johdattaen vauhdilla tamman ulos karsinastaan. Ruunikon mustat kaviot kopisevat hetken tallin harmaata lattiaa vasten, kunnes parivaljakko viimein sukeltaa ulkoilmaan.

Hetken tyttö vilkuilee ympärilleen, kunnes huomaa Nooran ja jonkun vieraan pojan, tai miehen pikemminkin. Hymyillen Ilona huitoo tervehdykset molemmille iloiseen tyyliinsä, tulkiten hevoset nopeasti Missyksi ja joksikin uudeksi yksityiseksi.

- Morjes! Maastoonko ootte menossa? Mie voisin tulla mukaan jos seura vaan kelpaa, tyttö aloittaa puhumisen, kääntäen katseensa nuoren puoliveriruunan ratsastajaan. - Mie oon muuten Ilona, hoian tätä Sambaa.

Nana talutti epävarmana Eetun ulos tallista ja rapsutteli hermostuneena ruunan kaulaa. Hän huomasi Nooran, Ilonan ja Jessen odottelevan, joten maiskautti vauhtia väsyneen näköiseen Eetuun.
"Kuules ponisein, mä en ole sitten koskaan ratsastanut noin korkealla hevosella, joten sääli minua" Nana höpötti hevoselle, kun pääsi muiden luokse. Keveästi hän nousi selkään ja vilkaisi sitten Nooraa.
"Muita?"

"Moi" Jesse tervehti paikalle saapuvaa tyttöä. Tämä talutti Nooran äidin omistamaa Sambaa ja ilmottautui hevosen hoitajaksi.
"Maastoonhan me, eikun mukaan vaan." Jesse totesi ja hymyili Ilonalle.
Luke steppasi edes takaisin hermostuneena, se ei ollut aivan sitä "Olen kiltisti paikallani, kun pyydät"-tyyppiä.

Tallista ilmestyi myös Natalie. Rautias hevonen näytti rauhalliselta tytön vieressä.
"Muita ei varmaan tule. En ainakaan nähny ketään tallissa." Noora vastasi ja vilkaisi kaikkia matkaan lähteviä.
"No minne mennään?" Jesse kysäisi ja hymyili.
"Maastoesteradalle." Noora hymähti ja katsoi Jesseen kysyvästi. Poika virnisti. Aina esteet mielessä.
"Käykö muille vai mennäänkö vain peltojen suuntaan?"

- Miun puolesta voiaan mennä maastoesteille, Ilona hymyili myöntyväisesti.
- Mut kai ne voi ohittaa, kun mie en oo aikaisemmin hypänny Samballa enkä menny maastoesteitä kun pari kertaa, tyttö myönsi rehellisesti, sillä hän ei halunnut nolata itseään muiden edessä. Hoitajapaikankin hän voisi menettää, jos mokailisi pahasti. Tai pahimmassa tapauksessa hän tippuisi ja murtaisi kätensä - siihen jäisivät sitten kesäsuunnitelmaan kuuluvat ratsastukset ja uintireissut.

Ilona nykäisi mustaa kypäräänsä hieman taaksepäin, sen ainainen valuminen ärsytti häntä. Pikaisesti hän vielä tiukensi poninhäntäänsä.

- Sanoitteks te jotain? Ilona kysyi kun kaikkien katseet olivat kääntyneet häneen.

"Toki mun puolesta radalle voidaan mennä, mutta taidan jättää hyppäämisen toiseen kertaan." Nana hymähtää hieman jännittyneenä. Ruuna seisoi kuitenkin kiltisti tytön alla, joten Nana onnistui pikkuhiljaa rentoutumaan hevosen selässä. Eiköhän tästä tulisi jotain, hänen tulisi vain pysyä tarkkana, niin hän selviäisi hengissä matkasta, ainakin melkein. Nana henkäisi ja liikahti satulassa.

"Okei. Sori Noora, näyttää kyllä siltä että me jätetään maastoesteet väliin." Jesse hymähti ja Noora näytti tympääntyneeltä. Tyttö oli Jessen mielestä hieman liiankin innokas esteiden suhtaan. Varomaton taulapää, tai mikälie. Jessellä oli sentään jonkin näköistä itsesuojeluvaistoa, eikä poika tehnyt päätä pahkaa sitä, mikä ensimmäisenä sattui tulemaan mieleen.
"Yks ees.." Noora pyysi ja Jesse naurahti.
"Kysy muilta."

Noora kuitenkin sulki suunsa ja päätti olla hiljaa. Ehkä oli parempi mennä muualle, jos kaikki eivät olleet varmoja hyppäämisestä. Ei raaskisi vaarantaa muita.
"Okei. Mennään." Noora lausahti ja ohjasi Missyn jonon eteen. Jesse ei päästänyt Lukeaan liikkeelle, vaan odotti, että kaksi muuta ratsukkoa menisivät hänen edelleen. Poika piti mielellään perää, sillä siellä Luke saisi hyppiä sydämensä kyllyydestä, eikä ruuna luultavasti aiheuttaisi kauheaa katastrofia, jos se niin tekisi. Olisi ikävä olla se, jonka takia kaikki hevoset säikähtäisivät ja lähtisivät pinkomaan kukin omaan suuntaansa. Sitä saisi sitten matkalla napata tyttöjä kyytiin ja palauttaa tallille. Vaikka Samba ja Eetu olivatkin hyvin rauhallisia luonteeltaan. Missystä ei kyllä voinut sanoa samaa. Poni oli kuin pahainenkin kisaponi. Kiihtyi joka asiasta.

Eetu keikutteli päätään puolelta toiselle ja löntysteli tylsistyneenä. Yleensä nanakaan ei myöntänyt tylsistyneensä, mutta alituinen hermostus ja ujous raastoivat häntä, joten hän kokosi ensin ohjat käteen. Eetu hidasti vauhtia ja takana hulkeva Jesse hätkähti lähestyvästä hevosen takapäästää. Nana puri huultaan leikkisästi ja myönsi Eetulle ohjaa. Sen jälkeen hän piti istunnan yllä, mutta päästi ohjat lyhyeksi. Eetu piti edelleen päätään kaarella, mutta heti kun Nana rentoutti jalkansa, Eetu venytti kaulaansa.
"Sussahan on länkkärin vikaa" Nana naurahti ja taputti ruunaa kaulalle. Hän oli ollut pitkän aikaa kovin hiljainen, mutta sille oli tultava muutos, missä oli se Nana, räväsuu, joka osasi puhua ihmiset pahaankin pinteeseen. Kuitenkin hän keskittyi kuuntelemaan Ilonan ja Nooran jutustelua.

//pahoittelen että tuli tähän, mää täällä sokeena kirjottelen

//lets keep the order! Eli järjestys on siis nica, Nugsu, Odelie. Kukaan ei sit jää välistä //

Samba kulki virein askelin eteenpäin, tutkaillen innoissaan leveää maastopolkua, joka päättyi risteykseen. Ilona oli tyytyväinen, että oli päässyt tutustumaan maastoon näin pikaisesti. Tyttö toivoi oppivansa parhaat maastoreitit nopeasti, sillä mikään ei voittaisi reippaita laukkakilpailuita sänkipellolla rauhallisia uittoretkiä unohtamatta.

Pienestä pohkeesta Samba nosti reippaan ravin, joka johdatti ratsukkoa ruunivoikon tamman, Missyn, perässä mutkittelevaa tietä pitkin. Ilona nautti viileästä ja hieman kosteasta ilmasta, sillä viime päivät olivat olleet erityisen kuumat ja helleraja oli rikkoutunut kepeästi. Hänen olonsa oli rentoutunut ruunikon selässä, sillä se ei pikkulintuja säikkyisi, toisinkuin jonon hännillä pomppiva puoliveriruuna Luke.

Iloinen puheensorina leijaili ilmassa, keskustelunaihe vaihteli aina hevosista säähän saakka.
- Laukataanko? Ilona hihkaisi viimein, kun he olivat kulkeneet kunnon lämmittelyt.

Noora tykkäsi maastoilusta. Se oli mukavaa vaihtelua jokapäiväiseen kentällä treenaukseen. Sitä paitsi, mitä olisi kesä jos ei saisi ottaa laukkakisoja pellolla tai leikkimielistä maastoestekisaa, joka saattoi joskus olla jopa liian uhkarohkeaa.
Hetken kävelyn jälkeen Noora pyysi Missyä ravaamaan. Poni lähti reippaaseen raviin ja Noora vilkaisi olkansa yli. Kaikki näyttivät pysyvän mukana. Ei sillä, että joksus isommat hevoset olivat maastossakin Missyä hitaampia. Ainakin Harri oli muutaman kerran jäänyt Missystä jälkeen. Poni oli reipas, joskus jopa liiankin.

Jesse yritti pitää Luken rauhallisena. Kaikki näytti menevän ok ja poika sai jopa tilaisuuden katsella maisemia, mikä oli ennenkuulumatonta. Ehkä Luke alkoi pikkuhiljaa rauhoittua? Jessen ei olisi pitänyt toivoa moista, sillä juuri silloin Luke hyppäsi metrin loikan sivulle. Onneksi poika oli tottunut moisiin ja sivuliike sai hänet vain horjahtamaan.

"Laukataan vaan!" Noora huudahti, kun hän saattoi joukon pitkälle suoralle tiepätkälle.
"Vähän aikaa hissukseen ja sitten saa antaa mennä! Koettakaapas pysyä mukana!" tyttö naurahti ja antoi Missyn ampaista matkaan.

//Okei en oo varma sainko nyt kirjustaa mut..

Nana puri hampaansa yhteen ja epäröi hetken nostaa laukkaa, kuitenkin hän antoi Eetulle luvan ja Eetu pinkaisi edellä menijän perään. Nanan oli pakko löysentää ohjaa ja myötää istuntaansa, sillä ruunan estelaukka oli Nanalle jotain erittäin järkyttävää. Kuitenkin hän pystyi istumaan siinä. Hän vilkaisi takana olevcaa ja keskittyi sitten seuraamaan muita.
"Hienostihhan tämä, kukaan ei ole kuollut" Nana kuiskasi ruunalle ja myösi vielä lisää ohjaa.
"Tarvitsen vain vähän länkkäri tyyliä ennenkuin totun upeaan laukkaasi" Hän naurahti iloisesti ja maiskautti Eetua enemmän liikkeelle.

Ilona nousi jalustimille, nauttien Samban pehmeistä ja pitkistä askelista. Alkuun hän oli epäillyt, kuinka pieni Missy pysyisi puoliveristen edellä, mutta oli ollut väärässä - hänen ratsunsa sai laukata reipastakin tahtia törmäämättä joukkoa johtavaan ratsuponiin.

Ilona hymyili, kuten hänellä oli yleensäkin tapana tehdä ratsastaessa. Hän ei ymmärtänyt naama mutrussa ratsastavia, sillä hymy ei paljoa maksanut. Toisaalta hymy katosi helposti keskittymisen tieltä, eikä se kovin hyvältä näyttäisi, jos joku kisoissa virnuilisi kaiken aikaa…

Pikkuhiljaa punapää seurasi edellä ratsastajan merkkiä ja hiljensi hoitohevosensa reippaaseen käyntiin. Pikaisesti hän kohensi kypäränsä asentoa ja kiskoi poninhäntää tiukemmalle, sillä nyt se oli löystynyt epämiellyttävästi. Rennosti hän taputti Sambaa pehmeästi kaulalle.

Jesse nauroi kuullessaan Nooran haasteen ja antoi Luken lähteä muiden perään.
Hevoset tuntuivat kaikki nauttivan nelistämisestä ja ne antoivat kaikkensa. Ilmeisesti kaikissa syttyi pieni kisavietti, mutta edes Luke ei olisi pysynyt Missyn vauhdissa, kun poni oikein innostui.

Lopulta Noora istui satulaan ja veti ohjista saadakseen Missyn hiljentämään vauhtiaan. Poni puuskutti siirtyessään lopulta käyntiin ja se jatkoi kävelemistä pitkillä askelilla.
"Huippua!" Noora hihkaisi ja kääntyi katsomaan takana tulijoita.
"Kaikki okei?"

"Kaikki okei. Hitto mä en kyllä pidä enää perää, kun saan kaikkien edellä menijöiden kivet ja hiekat silmiin." Jesse tuhahti ja pyyhki silmistään hiekkaa. Olisi pitänyt jättäytyä kauemmas tai päästää Luke aivan kiinni edellä menevän ratsun häntään.