Ensikohtaaminen

Ensikohtaaminen
Tähän saa siis kuka tahansa jatkaa, toivottavasti äkkäsin idean oikein : D
Sade piiskaa tallin peltikattoa minun kiirehtiessä sisään talliin. Pyyhkäisen litimärät hiukseni pois silmiltä, kävellen jännittynyt hymy kasvoillani Samban karsinan luo, tuntien ylpeyden läikähdyksen sydämessäni. Siinä se sitten kurkki kaltereiden lomasta, Samba, ikioma hoitohevoseni, oma kultamusuliinini.

Varoen aukaisen karsinan oven ruunikon tamman vilkaisten minua kysyvällä katseella.
- Hieno tyttö, juttelen tammalle venytellen sanoja nautinnollisesti. Hiljaa hymyillen taputan puoliveristä.
- Ilona ja Samba, Samba ja Ilona, maistelen nimiä suussani. Ei kuulostanut yhtään pahemmalta. Hiljaa jutellen sulloudun sisälle tamman karsinaan, sulkien karsinanoven perässäni. Minua pari senttiä suurempi hevonen hamuaa kiireellä porkkananpalan avoimelta kämmeneltäni, töytäisten minua pehmeällä turvallaan.
- Äläs nyt, lisää ei oo, naurahdan heleästi kuunnellen sateen rytmikästä ropinaa. Olin ollut varsin onnekas keretessäni tallille ennen pahimman sadekuuron alkua, muuten olisin entistäkin märempi.

- Missäs siun riimunnaru on… mutisen käyden karsinan edustan läpi huolellisesti, kunnes viimein saan punamustaruudullisen riimunnarun käsiini, kurottaen karsinan sisälle ja kliksauttaen riimunnarun kiinni riimun hopeiseen rinkulaan.
- Nyt mennään, hihkaisen jo itselleni perinteiseen tyyliin, tyrkäten karsinan oven kyynärpäälläni syrjään hoitohevoseni edestä. Huolellisesti sidon sen käytävälle, sitä riskiä en ottaisi, että tamma karkaisi piiskaavaan sateeseen - sitä häpeää ja kylmyyttä en kestäisi.

Yhtäkkiä tunnen katseen selässäni.

Ulkona satoi vettä kuin saavista kaatamalla. Miten onnekas sitä saattoikaan olla, kun oli sattunut lähtemään maastoon juuri, kun pilvet alkoivat kerääntyä taivaalle..
Oikeastaan Noora oli ajatellut kerkeävänsä tallille ennen sadetta tai oikeastaan hän oli miettinyt, että pilvet kiertäisivät kauempaa eivätkä tulisi ollenkaan tallin lähelle. Tyttö oli kuitenkin väärässä, pahemman kerran.

Noora talutti hikisen ja samalla muutenkin sadevettävaluvan Harrin sisään talliin. Kimo ravisteli itseään päästyään kuivaan talliin.
Noora kuitenkin pysäytti kimon ja katsahti käytävällä olevaa Sambaa. Ilmeisesti uusi hoitaja oli ilmestynyt harjailemaan tammaa. Tänään ei ollut tunteja muutenkaan, joten hoitajat saivat puuhailla hoitsujensa kanssa ihan rauhassa.

"Moi. Kehtaatko siirtää Sambaa, niin mä pääsen viemään Harrin karsinaansa?" Noora kysyi ja otti kypärän pois päästään. Hiukset valuivat vettä, kuten kaikki muutkin vaatteet. Jos tyttö ottaisi saappaat jalastaan, hän saisi luultavasti kaataa niistä vettä. Uskomaton keli.

Ilona hätkähtää huomatessaan takanaan seisovan tytön ja kimon ruunan.

- Moi. Kehtaatko siirtää Sambaa, niin mä pääsen viemään Harrin karsinaansa? vettä valuva tyttö kysyy ottaen kypäränsä päästään.
- Joo totta kai, Ilona naurahtaa kepeästi, kääntyen Samban puoleen. - Siirrytääs vähän… Iloisesti hoitohevoselleen rupatellen tyttö taluttaa ruunikon pari metriä eteenpäin. Reippaasti hän sitoo tamman molemmilta puolilta, käännähtäen kuuntelemaan yhä koventunutta sadetta. Ilona käännähtää vieraaseen tyttöön päin, valmiina avaamaan sana-arkkunsa.

- Mie oon muuten Ilona, tän Samban uus hoitaja. Eikö ookki aika lutunen kaveri? Kuka sie oot? Hoiat sie jotain? Omistat sie tuon?, hän aloittaa kyselyn, eikä puhetulvalle ole tulla loppua.

Käytävällä Sambaa hoitava tyttö siirsi tammaa yhden karsinanvälin eteenpäin. Juuri sopivasti siten, että Noora sai talutettua Harrin omaan karsinaansa Samban karsinan vastapäätä. Päästyään tuttuun ja turvalliseen kotiinsa Harri kuopaisi puruja ilmoittaen haluavansa kohta piehtaroida.
Niinpä Nooran piti toimia nopeasti. Tyttö otti ensin satulan pois hevosen selästä ja sen jälkeen suitset. Kun Noora oli astunut ulos karsinasta Harri oli jo laskeutunut makuulle ja potki karsinan seiniä yrittäessään piehtaroida suhteellisen pienessä tilassa.
Noora kääntyi käytävällä olevaa tyttöä kohtai, joka esittäytyi Ilonaksi. Uusi hoitaja- jutun Noora olikin jo tiennyt, tai oikeastaan arvannut. Kysymystulva kuitenkin jatkui ja Noora yritti hymyillä. Toinen ei ainakaan tiennyt kuka hän oli.

"Mä olen Noora. Asun täällä. Harri on tavallaan mun oma." punapää vastasi ja laski satulan nojaamaa takakaarestaan karsinan seinään. Harri oli jo noussut ylös karsinassaan ja ravisteli itseään saaden aikaan purupilven. Tietenkin kaikki purut olivat tarttuneet märkään hevoseen ja Harri näytti aivan karmealta. Hyvällä tuurilla, juuri Harrille Noora ei ollut kelpuuttanut hoitajaa, mutta minkäs sille mahtoi. Jospa joku sattuisi joskus kiinnostumaan pestistä.

"Samballa ei ookkaan pitkään aikaan ollu hoitajaa, kun entinen lähti opiskelemaan vähän kauemmas ja sai oman hevosen." Noora sanoi ja hymyili. Samba oli kyllä yksi mukavimmista hoidettavista koko tallilla. Tamma oli rauhallinen ja ihmisrakas, toisin kuin joku mustanruunikko Routa-tamma. Sai vähän väliä varoa, että se nakkaisi hampaansa kiinni käsivarteen tai olkapäähän. Ilkeä hevonen.
"Pääsitkö sä ihan vakiohoitajaks?"

Ilona kuuntelee tarkkaavaisena Nooraksi esittäytyneen tytön joka sanan - tulisihan hän todennäköisesti tyttöön vielä useaan otteeseen törmäämään. Samalla Ilona rapsuttaa Sambaa, joka ystävällisesti etsii herkkuja tytön taskuista.

- Samballa ei ookkaan pitkään aikaan ollu hoitajaa, kun entinen lähti opiskelemaan vähän kauemmas ja sai oman hevosen, Noora kertoo hymyillen. Ilona nyökkää, taputtaen ruunikkoa sen lihaksikkaalle kaulalle.
- Hieno Samba, tyttö supisee hoitohevosensa korvaan. Nyt jo hän oli korviaan myötä rakastunut tuohon tammaan.

- Pääsitkö sä ihan vakiohoitajaks? Nooran kysymys hätkähdyttää Ilonan ajatuksistaan.
- Joo, oon käyny täällä aikaisemmin tunneilla, pisamanaamainen tyttö selittää innoissaan.
- Olin aika onnekas, kun näin ihanalla hevosella ei ollu vielä hoitajaa, yleensähän tämmöisillä on aina kaikki hoitajapaikat täynnä, Ilona jatkaa ryhtyen harjaamaan Sambaa rauhallisin vedoin. Tamma tuhahtaa tyytyväisenä, ruveten nuokkumaan paikoillaan.

- Kyllä tää Samba on ihana, Ilona hehkuttaa. - Mikä ton siun hevoses nimi muuten on? Nätti kimo.

Ilona taisi kuin taisikin oikeasti tykätä Sambasta. No, olihan jokaisen tuntiratsastajan haave saada joskus hoitohevonen, vaikka oman hevosen mielikuva ei varmasti koskaan katoaisi mielestä. Nooralla ei tosin ollut ikinä ollut sitä ongelmaa. Hänellä oli aina ollut hevonen, tai hevosia. Tyttö ei tiennyt miltä tuntui, kun sai ensimmäisen hoitohevosensa tai pääsi vakiohoitajaksi. Noora tiesi vain hevosen omistamisesta, se oli suuri vastuu.

"Ai. Okei, kiva." Noora lausahti ja hymyili. Tyttö ei ollut pahemmin kiinnitänyt tuntiratsastajiin huomiota. Heitä oli loppujen lopuksi niin paljon, että kaikkien nimien opetteleminen veisi ikuisuuden. Hoitajat Noora taas muisti melko hyvin, tai yritti muistaa. Kuitenkin hoitajien kanssahan sitä tuli eniten vietettyä aikaa tallilla.
"Jep. Samba on aika kiva hoitaa, niin moni tykkää siitä." Noora vastasi. Koska Ilona oli käynyt tallilla aikaisemminkin, hän näytti tietävän paikat ja hevosten varusteiden paikat. Nooran ei tarvitsi tehdä esittelykierrosta, mikä ei todellakaan olisi innostanut häntä nyt märissä vaatteissa.

"Toi on Sachary, kututaan Harriks. Se on vähän uudempi tulokas. Ei oo ollu täällä kauheen pitkään." Noora vastasi ja vilkaisi kimoon. Ruuna oli työntänyt turpansa kiinni kaltereihin ja epätavallisen tapansa mukaan se kerjäsi jotakuta rapsuttamaan turpaansa. Noora naurahti ja rapsutti hevosen harmaata turpaa sormellaan.
"Luulin, että me kerettäis takaisin ennen sadetta, mutta ei taidettu keretä." Noora sanoi ja avasi karsinan. Hän meni ottamaan Harrin jaloista suojat pois ja nakkasi ne käytävälle.

Hymyillen Ilona katselee hevosensa kanssa touhuavaa Nooraa, kaivaen kaviokoukun esille Samban muovisesta harjalaatikosta. Tottunein ottein hän kumartuu luisuttamaan kättään ruunikon hoikkaa jalkaa pitkin. Automaattisesti hevonen nostaa koipensa ylös, tytön putsatessa puoliverisen kaviot tarkkaan.
- Hieno tyttö, Ilona kehuu Sambaa pörröttäen sen lyhyeksi leikattua pikimustaa harjaa.

Hoitohevoseensa nojaileva tyttö säikähtää kännykkänsä soittoääntä. Nolona hän kaivaa sen esiin housujensa taskusta, vastaten.
- Mmm? Joojoo, mie tuun, heippa, Ilona tiuskaisee puhelimeen. - Nyt siun pittää mennä takas karsinaan…

Haukotellen pisamanaamainen 15-vuotias irrottaa riimunnarut hevosen riimusta, kääntäen tamman käytävällä, ollen tyytyväinen, ettei joutunut laittamaan Sambaa peruuttamaan karsinaansa. Haikeasti hän laskee ruunikon karsinaansa, tunkien riimunnarun paikoilleen ja jättäen harjalaatikon karsinan oven eteen. Hymy huulillaan Ilona heittää moikat Nooralle, pinkaisten ulos piiskaavaan sateeseen ja kotia kohden.

Noora nappasi karsinan ulkopuolelta Harrin harjan ja harjasin kimon läpi puhdistaen sen enimmistä puruista. Harri piehtaroisi kuitenkin uudelleen, se olisi aivan hevosen tapaista.
Tyttö kuuli kännykän soivan ja ilmeisesti puhelin oli ollut Ilonan, sillä kohta toisen ääni kuului käytävältä. Tämä oli ilmeisesti lähdössä.

Ilona laittoi Samban karsinaansa ja moikkasi Nooraa hyvästiksi. Noora nyökkäsi.
"Nähdään." tyttö totesi takaisin. Hän hoiti Harrin valmiiksi ja vei hevosen varusteet paikoilleen. Tietenkin satulaan ja suitsiin piti sipaista vähän rasvaa, jotta ne eivät olisi täydellisiä korppuja seuraavana päivänä. Suojat Noora jätti kuivamaan. Kuivana rapa lähtisi helpommin irti.

Vaikka vaatteet alkoivat jo kuivua Nooran päällä, tyttö halusi lähteä vaihtamaan itselleen jotain kuivaa päälle. Olisi ikävä vilustua, vaikka kesäsade ei ollutkaan kylmää. Ulkonakin oli kuumankostea keli. Ulkona olevat hevoset luultavasti nauttivat saadessaan seistä lämpimässä sateessa. Ainakin siltä näytti, sillä nopealla vilkaisulla kukaan hevonen ei ollut portilla seisomassa valmiina tulemaan sisään.

Noora vilkaisi vielä, että talli oli järjestyksessä, ennen kuin tyttö lähti juoksujalkaa sisälle.

//Noora poistuu. Kiitos ensimmäisestä pelistä //